Arvio: Cognac 1 – Demonien osuus

mde

Tärkein konjakkikokemukseni on nuoruusvuosilta, kun olin alkanut briljeerata olemattomalla yleistiedollani. Tuolloin arvostelin asiantuntevasti liköörikarkkeja isälleni, kunnes vastaan tuli tuntematon alkoholi. Jouduin kysymään isältäni, mitä on tämä kog-nak, jota muiden hienojen viinojen seasta löytyi. Siinä tuli opittua, että ehkä 16-vuotiaana ei tiedä vielä kaikkea. Samanlaisen yllätyksen, joskin positiivisemman, sai tuoreen Cognac 1 – Demonien osuus -sarjakuvan lukemisesta. Viimeaikaiset lukukokemukset tuoreista eurosarjiksista ovat olleet luokkaa ”ihan jees, mutta ei tässä rynnätä seuraavia osia hankkimaan”, mutta Jean-Charles Chapuzet’n ja Corbeyranin käsikirjoittama ja Luc Brahyn kuvittama Cognac tuntui tuoreelta, mielenkiintoiselta ja erottuvalta. Paras Zoom Teufel -julkaisu, johon toistaiseksi olen perehtynyt.

Cognac kertoo nuoresta journalistista, Anna-Fanély Simonista, joka haluaa vaihtelua sotatantereilta raportoinnista ja ottaa National Geographicin kuvauskeikan Cognacin alueelta. Tarkoituksena on taltioida alueen erikoisosaamista, konjakin valmistusta. Anna on itse alueelta kotoisin, joten luvassa on vanhojen muistelua, konjakkielitismiä ja sarjakuvamuotoinen rakkauskirje alueelle ja sen tekijöille. Toki mukana on myös rikos, jossa Anna alkaa pian epäillä, että kuolleen tuttavapariskunnan viimeisissä hetkissä ei kaikki täsmää. Cognac on murhamysteeri, maisemakuvaus ja opas konjakin saloihin.

cof

Virkistävää Cognacissa on se, että kaikki yllä mainitut osat toimivat erinomaisesti ja pelaavat myös yhteen viimeisen päälle. Cognac on sarjakuva hifistelijälle, hahmojen analysoidessa konjakkeja voi itsekin kuvitella vihkiytyvänsä nautintoaineen saloihin ja voi melkein maistaa rypäleen kielellään. Vertaus Sideways-elokuvan viinihienosteluun on käytetty monta kertaa, mutta se on myös osuva. Tärkein ero Sidewaysiin ei mielestäni ole rikosteema tai väkevämpi viina, vaan se, että hahmot eivät ole ärsyttäviä inisijöitä. On paljon mukavampi seurata elitististä makuerittelyä, kun henkilöt ovat samaistuttavia ja heillä on sielu tyhjän kaupunkilaisen ikäkriisin sijaan.

cof

Cognacin kuvitus on komeaa. Vaikka siinä ei kikkailla splash paneleilla tai muilla jenkkihömpötyksillä, kuviin on saatu ladattua vaikuttavuutta yllättävissäkin paikoissa. Maisemat tuntuvat eläviltä ja tynnyrikellareissa voi melkein haistaa lattiaa peittävän sienikasvuston. Kuvitus on samaan aikaan realistisen pikkutarkkaa ja tunnelmallista. Toisaalta se on myös tilkkasen persoonatonta. Juuri nyt kirja ei ole käteni ulottuvilla, joten en osaa kuollaksenikaan sanoa, mikä kuvittajan nimi oli, enkä varmaan tunnistaisi hänen jälkeään jostain toisesta sarjakuvasta. Cognacia kelpaa ihailla, mutta samanlaista kehystettävyyttä ja julistemateriaalia tämän sarjiksen sivuilta ei saa, kuin monista muista sykähdyttävistä kuvitustöistä.

cof

On pakko mainita yksi Cognacin yllättävimpiä piirteitä. Harvoin sarjakuvassa kiinnittää huomiota tuotesijoitteluun, mutta tässä sarjakuvassa voisi kyllä jo kuvitella jonkinlaisten rahojen liikkuneen firmoilta tekijän suuntaan. Kenellekään ei jää epäselväksi, että Hennessy on maailman suurin konjakinvalmistaja, että päähenkilö ajelee Opelilla ja VARSINKAAN, että kyseinen Opel on vuokrattu Hertziltä. Hertzin logo on läntätty auton kylkeen kuvissa niin helvetin tökerösti, että se lähinnä naurattaa. Muutoin minulla ei ole mitään tällaista tuotesijoittelua vastaan. Jos tarkoitus on sivistää lukijaa konjakin maailmasta, on Hennessy ihan realistinen osa sitä mainittavaksi, ja jos autolla on kerran ajeltava, niin miksikäs ei Opelilla. Siinä on sentään jotain uskottavuutta, toisin kuin joka toisessa leffassa tehdyissä Bing-hauissa. Itse pidän tällaisia tosielämän yhteyksiä osana realistista sarjiskokemusta, jota Cognacissakin haetaan. Jos halutaan tehdä todenmukaista jälkeä, niin tämä on siihen yksi hyvä keino. Paitsi se Hertz, lol. Toivottavasti saivat edes kunnon massit.

cof
I mean look at this shit

Cognac 1:een voi yhdistää sellaisia adjektiiveja, kuten ”hienostunut”, ”aikuinen” ja ”elegantti”. Ja yllättävintä on se, että ne eivät tässä tapauksessa aiheuta oksennusrefleksiä kuten yleensä! Voisin kuvitella suosittelevani Cognacia useammallekin tuttavalle ja sukulaiselle, joille haluaisin esitellä helposti omaksuttavaa mutta iskevää nykysarjakuvaa. Cognac ei tietenkään ole mikään rohkea taiteellinen virstanpylväs tai konventioiden murskaaja, mutta se on erittäin hyvä viihteellinen sarjakuva. Tämä ensimmäinen osa jää luonnollisesti vielä pintapuoliseksi, kun suuri osa kirjaa täytyy käyttää henkilöiden ja asetelmien esittelyyn. Odotukset kakkososaa kohtaan nousevat tämän volyymin myötä korkealle. Tätä ennen Zoom Teufelin julkaisut olivat olleet ihan mukiinmeneviä, mutta hieman kädenlämpöisiä tuttavuuksia. Cognacille annan lähes varauksettoman suosituksen, jos eurooppalainen rikossarjis ei genrenä ole aivan täysi turn-off. Nyt vähän kyrsii, että kotoa ei löydy kuin viskiä, sillä suu rupesi tämän sarjiksen myötä napsaamaan vahvasti konjakin suuntaan.

cof

Arvosana: 78/100

Cognac 1 – Demonien osuus
Corbeyran & Jean-Charles Chapuzet, käsikirjoitus – Luc Brahy, kuvitus
Zoom Teufel
Hinta Suomessa 17

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

PS. *Kevyt spoiler* Sarjiksessa on yksi kohta, joka hiertää vastakarvaan. Päähenkilöä piinaa aggressiivinen koira, jota tämä yrittää sitten hätistellä potkimalla sitä ihan kunnolla. Koko episodilla on roolinsa juonen kuljetuksessa, mutta on tuollainen koiran pieksentä silti muuten melko harmittomassa sarjiksessa tunnelmaa laskevaa. Barbaareja nuo ranskalaiset.

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Cognac 1 – Demonien osuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s