Arvio: Kiki de Montparnasse – Elämäniloa hinnalla millä hyvänsä

Olipas melkoinen sattuma, että peräkkäisiksi blogiteksteiksi sattuivat juuri Habibi ja Kiki de Montparnasse. Vaikka niillä ei aiheidensa puolesta ole mitään yhteistä, molempien tärkeitä teemoja ovat naisen seksuaalisuus ja seksuaalinen vallankäyttö. Habibin kohdalla kritisoin kirjaa eksploitatiivisesta otteesta, joten on erittäin mainiota heti sen jälkeen kirjoittaa Kikistä, jossa samanlaisia ongelmallisuuksia ei ole havaittavissa. Ranskalaisten José-Luis Bocquet’n ja Catel Mullerin elämäkertasarjakuva ei kerro onnellista tarinaa, mutta se kertoo silti naisesta, joka teki juuri sitä mitä halusi. Alice Prin eli Kiki oli yksi boheemin ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Pariisin symboleista. Hänen innoittamanaan luotiin suuri määrä taidetta ja Kiki näki myös itsensä tietyllä tavalla taideteoksena. Kiki oli toki aikakauden arvomaailmojen ja hierarkioiden uhri, mutta vallitsevissa olosuhteissa hän oli silti uuden ajan naisen ilmentymä. Minua Kiki de Montparnasse innoitti, huolimatta tarinan raadollisuudesta.

Montparnassen Kikistä on kirjoitettu paljon, mutta sarjakuvia on tietääkseni ilmestynyt vain tämä yksi. Kiki de Montparnasse on hyvin suoraviivainen elämäkerta, joka käy läpi päähenkilön elämän tärkeitä hetkiä kronologisesti rakentaen niistä loogisen muotokuvan. Kikin lapsuudessa vahvana vaikuttajana oli mutkaton isoäiti, jonka hoteissa hän kasvoi ennen muuttoaan Pariisiin. Pariisissa hän eli aluksi äitinsä kanssa, mutta heidän yhteytensä kariutui nopeasti Kikin ajautuessa taiteilijapiireihin. Taiteilijoiden suhtautuminen nuoreen Kikiin on melko limaista eikä aina puhtaasti ammatillista, mutta voimaantuminen syntyy siitä, miten Kiki ei suostu vaivaantumaan kenenkään sheimauksesta tai pyytelemään anteeksi päätöksiään. Hänestä tulee olennainen osa Montparnassen kaupunginosan sielua, joka ruokki isoa joukkoa aikansa merkittävimpiä taiteilijoita. Bocquet ja Catel saavat välitettyä Kikin karisman mainiosti sarjakuvan keinoin ja Kikin pauloihin joutuu ihan kotisohvalta näin 95 vuotta myöhemminkin.

Boheemi taiteilijaelämä 1920-luvulla ei toki ole pelkkää juhlaa. Kiki hyppelee myrskyisästä suhteesta toiseen, nautintoaineet ottavat ihmisistä valtaa vähän tervettä määrää enemmän, ja Kiki saa arvostuksen lisäksi osakseen myös väheksyntää ja halveksuntaa. Kiki de Montparnasse ei kuitenkaan ole mikään kurjuudella mässäilijä, vaan se dokumentoi Kikin elämän hyvät ja huonot puolet neutraalisti. Sarjakuva ei yritä kohteensa puolesta päättää, onko elämä ihailtavaa vai kauhisteltavaa, ja se pitää tunnelman lukiessa pääosin positiivisena. Lisäksi sarjakuvan tapahtumat nojaavat vahvasti lähdemateriaaliin ja todelliseen tietoon ilman suureellista spekulaatiota, minkä vuoksi kirjaan voi uppoutua hyvillä mielin. Tekijät eivät yritä vetää yllättäviä yhteyksiä tapahtumien välille tai arvailla, mitä hahmot milloinkin ajattelevat, vaan luottavat hahmojen ja tapahtumien vetovoimaan. Erittäin fiksusti tehty, sillä näin Kiki de Montparnassea tekee mieli lukea aina vielä yksi luku lisää.

Catel Mullerin kuvitus on simppeliä, lähes geometristä. Kikin kasvonpiirteet ja kurvit toistuvat lähes joka sivulla ja niistä muodostuu kirjan tärkein tunnusmerkki. Ottaen huomioon, että Kikin perintö elää eniten hänen inspiroimassaan ja tuottamassaan taiteessa, olisi hölmöä kertoa tarina epävisuaalisin keinoin. Muller toisintaa kirjaan tunnetuimpia Kikistä otettuja valokuvia ja maalattuja tauluja, mutta itse olisin toivonut myös alkuperäisiä teoksia nähtäville. Näin sarjakuva olisi sitoutunut todellisuuteen vielä paremmin ja tapahtumat konkretisoituneet, vaikka iso ongelma ei ole nytkään. Lähinnä taiteilijoita marssii sivuille semmoinen määrä, että heidän sitominen taiteeseensa olisi auttanut hahmottamaan kuka kukin on. Catelin tulkinnassa Kiki on valtava seksuaalinen voima, joka muutaman ikävän kokemuksen jälkeen oppii hallitsemaan omaa kehoaan ja sitä, mihin hän sitä haluaa käyttää. Kiki viettää suuren osan sarjakuvaa alasti, mutta Kiki de Montparnassessa  ei ole lainkaan fiilistä itsetarkoituksellisesta tissiviihteestä (vaikka Kiki osuu myös Bocquet’n ja Catelin työhön todetessaan että taiteilija keksii aina mitä monimutkaisimpia tekosyitä naisen riisumiseen).

Loppua kohti kirja toki synkkenee, kun taide alkaa jäädä pois Kikin elämästä, ja jäljellä on lähinnä viiniä ja kokaiinia. Ehdottomasti suurin osa kirjasta käsittelee 1920-lukua, jonka jälkeen tarjolla on lähinnä välähdyksiä myöhemmästä syöksykierteestä. Ympäriltä katoavat hiljalleen kuluttavan elämän nujertamat Montparnassen-ystävät sekä sukulaiset, jotka eivät olleet Kikille erityisen läheisiä, mutta sukua kuitenkin. Tässä kohtaa Bocquet ja Catel onnistuvat tekemään vielä melkoisen veivauksen, sillä jopa lohduttoman oloisella hetkellä Kikin valovoima tulee sivuilta läpi ja hänen huoleton elämänasenteensa huokuu lukijaan saakka. Onnellinen elämä ei koskaan vaatinut kuin raa’an sipulin, leivänkannan ja hieman punaviiniä, vaikka välillä vauhtia oli reilustikin. Kirjan perusteella Kikin ihailtavin ominaisuus on kyky olla katkeroitumatta ja jatkaa omaa elämäänsä täysin sillä tavalla, joka hänet tekee onnelliseksi.

Elämäkertasarjakuviin on välillä meinannut leipääntyä, koska niitä on yksinkertaisesti niin paljon.  Nyt olen kuitenkin sattumalta tullut pitäneeksi elämäkerroista hetken taukoa, ja Kiki de Montparnasse tuntuikin erittäin hyvältä ja tervetulleelta lukukokemukselta. Se ei aivan nouse kirkkaimpien elämäkertahelmien rinnalle (sellaisia kuin esimerkiksi Love in Vain tai My Friend Dahmer), sillä täydelliseen suoritukseen tekijöiden näkökulman olisi suonut olevan vielä fokusoituneempi ja terävämpi. Nyt kirja on melko suoraviivainen kertaus kohteensa vaiheista. Silti Kiki de Montparnasse on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Alice ”Kiki” Prin ansaitsee tulla muistetuksi ja Bocquet ja Catel ovat kertoneet tarinan kiehtovasti. Lukekaa tämä hyvä sarjakuva ja menkää sen jälkeen googlaamaan ja ihmettelemään Kikin valovoimaisuutta sata vuotta vanhoista valokuvista. Ne ovat aika älyttömän hienoja.

Arvosana: 85/100

Kiki de Montparnasse
José-Louis Bocquet, käsikirjoitus – Catel Muller, kuvitus
Self Made Hero
Hinta Suomessa n. 20 €

PS. Kirja on myös suomennettu nimellä Kiki – Montparnassen kuningatar

Sarjakuva kaupan

Turun Sarjakuvakaupassa englanniksi
Turun Sarjakuvakaupassa suomeksi
Adlibriksessä englanniksi