Foederati on kotimainen omakustannesarjakuva, jonka rima on laitettu heti kärkeen kunnolla korkealle. Tämän näkee lähtien fyysisistä ominaisuuksista kuten laatupaperista ja väripainatuksesta aina kunnianhimoon, jolla tarinaa aletaan rakennella. Myrskyntuoja on brutaalin miekkasaagan aloitusosa ja Ivan Karkunkaataja spin-off ennen virallista toista osaa. Pääjehuna operoi käsikirjoittaja Toni Karonen, jonka kuvittajaparina on Myrskyntuojassa Juuso Laasonen ja Ivan Karhunkaatajassa Tuomas Myllylä. Foederati on melko perinteinen keskiaikainen miekanheilutussaaga kevyillä fantasiaelementeillä, oikein sellaista hevimetallin peruskuvastoa. Se vertautuu teemoiltaan ja kerronnaltaan esimerkiksi Alex Alicen Siegfriediin. Jos Siegfried on mahtipontisuudessaan Manowar, on Foederati silloin Teräsbetoni. Hieman kotikutoisempi ja sympaattisempi versio esikuvastaan, joka on kuitenkin tehty taidolla ja asiantuntemuksella.
Foederati on Myrskyntuojan perusteella juoneltaan klassinen: germaaninen heimopäällikkö Bor Voittamaton joutuu petetyksi ja murhatuksi. Paikallinen seppä Aulus pelastaa Borin pojan Roccon, ja kasvattaa tämän piilossa vainoojiltaan. Vanhentuessaan Rocco saa tietää alkuperänsä ja vannoo kostoa. Välissä heilutellaan kirveitä, taotaan miekkoja ja ryövätään kyliä. Oikein sellaista Game of Thrones -oopperaa, joskin suoraviivaisemmin. Parhaita puolia Foederatissa ovat erilaiset hahmot, joilla on oikeasti luonteet, vaikka heidän roolinsa ei vielä kovin isoksi kasvaisikaan, sekä maltilla tehokeinona käytetty väkivalta, joka on kuitenkin erittäin brutaalia. Toimintakohtaukset onnistuvat Foederatissa oikeasti olemaan tarinan aksentteja, jotka jäävät mieleen ja rytmittävät kertomusta, toisin kuin usein turruttaviksi yltyvissä jatkuvan mätön genreteoksissa. Heikkouksia ainakin tällä hetkellä ovat totaalinen persoonallisten naishahmojen puute sekä naurettavuuksin äityvä yrmistely-machoilun ihannointi.
Toni Karosen käsikirjoitus on kliseisyyttä lukuunottamatta sujuvaa. Tarina liikkuu ongelmitta eri vuosissa ja paikoissa, ja onnistuu pitämään lukua melko isosta hahmokavalkadista. Foederati välttää usean fantasiatarinan helmasynnin ja ei jää jumiin maailmansa esittelyyn, vaan antaa sen rakentua juonen kanssa. Näin tarinaan on helppo hypätä mukaan ja jo ensimmäinen osa tuntuu ihan oikealta tarinalta, eikä silkalta introlta tulevalle. Ivan Karhunkaataja laajentaa Myrskyntuojassa esiteltyä hahmoa ja pitää ns. moottorin lämpimänä tulossa olevaa kakkososaa varten. Ivan on mielenkiintoinen hahmo, mutta samalla myös esimerkki mainitsemastani macho-yksiulotteisuudesta. Foederatissa melkein kaikki ovat jonkinasteisia antisankareita, eikä moraalikäsitys ole kenelläkään vahva. Toisaalta valinta tekee tarinasta mielenkiintoisen, kun hahmojen reaktioita ja tekemisiä ei voi ennustaa hyvis-pahis-akselin selkeällä erottelulla, mutta toisaalta välienselvittely taantuu usein silkaksi tappeluksi, jossa vahvin voittaa. Se voi olla ajalle realistista, mutta tarinallisesti pidemmän päälle tylsää. Toivotaan siis, että Karonen ottaa hahmojen moraaliin enemmän kantaa tulevissa Foederatin osissa.
Kuvitus on molemmissa osissa onnistunutta, ja on hyvä valinta Karoselta tehdä yhteistyötä eri kuvittajien kanssa. Juuso Laasonen tekee huoliteltua mutta aiheelle sopivan rosoista jälkeä. Taistelukohtaukset ovat parissa ruudussa hieman sekavia ja hahmojen kasvot näyttävät joistain kuvakulmista vähän huvittavilta, mutta nämä ovat pieniä tekijöitä. Tuomas Myllylän kynänjälki on vielä Laasosta jyhkeämpää, mikä sopii uhkaavan Ivan Karhunkaatajan käsittelyyn. Myllylän kansi lehdelle on myös erittäin komea. Molemmissa osissa väritys on miellyttävän selkeä ja yllättävänkin kirkas, usein vastaavat kirjan kun meinaavat viehättyä mustan eri sävyihin. Sekä Myllylästä että Laasosesta näkyy vielä ero täysammattilaisen kuvitukseen, mutta se ei huononna kirjoja lainkaan, vaan tuo niille sympatiaa ja persoonaa. En tiedä, onko Karonen jatkamassa yhteistyötä Laasosen kanssa kakkososassa. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, mutta toisaalta Suomessa on niin harvinaista nähdä franchise-tarinoita, joissa eri tekijät vastaavat samasta nimikkeestä, että houkuttelevaa olisi päästä myös näkemään lisää päteviä kuvittajia.
Foederati vaikuttaa lupaavalta ja on tehty rakkaudella. Näin omistautuneelle sarjakuvanteolle on pakko toivoa menestystä ainakin sen verran, etteivät tekijät aja itseänsä konkurssiin. Tämä genre ei ole omintani ja olen tullut jokseenkin yliherkäksi sen kliseille, joten en ole aivan täysin sarjan kohderyhmää, ja silti viihdyin sen parissa ongelmitta. Toivottavasti Karonen malttaa seuraavissa osissa luopua hieman maailmansa miesvoittoisuudesta ja antaa ongelmille muitakin ratkontamalleja kuin sarvien äijäkalistelun. Tunnelma Myrskyntuojan ja Ivan Karhunkaatajan jälkeen on, että näin voisi hyvinkin käydä, sillä Foederati tuntuu rakkauskirjeeltä tyylilajilleen. Rakkauskirjeessä omaa suosikkigenreä voidaan tarkastella kriittisesti ja haastavastikin, koska se tunnetaan hyvin ja sitä arvostetaan. Toinen tilanne olisi, jos kyseessä olisi vain jokin trendillä ratsastaminen tai huomionhaku, mutta Foederati on varmasti tekijöilleen niin henkilökohtainen projekti, että jokaista ratkaisua mietitään huolella. Kun tarina maltetaan pitää tiiviinä kuten näissä osissa, ja koko saagaa ei lähdetä venyttämään kohtuuttomiin mittoihin, on Foederatilla mahdollisuus onnistua ja nousta suomalaisen genresarjakuvan isojen pelureiden joukkoon. Ihan vielä siellä ei olla, mutta eipä Roomaakaan päivässä ryöstetty. Kaikkea hyvää Foederatille, ja jos ette ole allergisia partasuiden miekkatarinoille, käykää tilaamassa oma kopionne sarjan verkkosivuilta, ei ole kallista.
Arvosana:71/100
Foederati – Myrskyntuoja/Ivan Karhunkaataja
Toni Karonen, käsikirjoitus – Juuso Laasonen ja Tuomas Myllylä, kuvitus
Omakustanne
Hinta Suomessa 6-12 €/kirja
PS. Foederati, tai siis sen yksikkömuoto foederatus tarkoittaa Rooman valtakunnan liittolaista, jolla ei ole Rooman kansalaisuutta ja joka ei ole Rooman siirtokunta. Tapahtumapaikka Germania 400-luvulla oli tällainen. Katsoin Wikipediasta. #säästitgooglauksen
Hyllyy 