Eurosarjakuvan legenda Jacques Tardi ei päässyt yli ensimmäisestä maailmansodasta vielä yhden teoksen avulla. Aiemmin blogissa arvosteltu It Was The War of The Trenches sai vuonna 2008 seuraajakseen Kirottu sota! -teoksen, joka on sen jälkeen ehtinyt kääntymään suomeksikin. Tardin sotakirjoissa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta Kirottu sota! on myös selkeästi oma teoksensa, joka tarkastelee sodista surkeinta omasta näkökulmastaan tuoden tapahtumiin uutta kontekstia. Tardin juttu on edelleen inhorealistinen pasifismi yhdistettynä pilkuntarkkaan autenttisuuteen. Näissä sarjakuvissa voi olla varma siitä, että paikannimet ovat just eikä melkein ja univormut ja kalusto viimeistä nappia ja mutteria myöten todenmukaisia. Myös voi olla varma siitä, että yhtään inspiroivaa sankaritarinaa tai kirkasotsaista sotaurhoa ei näiltä sivuilta löydy. Kirottu sota! käy yhden sotilaan näkökulmasta läpi koko myllyn vuodesta 1914 vuoteen 1919 saakka. Tardin tauotta jauhava tyyli on raskas ja vaativa siinä missä itse sotakin.
It Was The War of The Trenches kertoi lyhyitä tarinoita, joista muodostui kokonaiskuva sodasta. Kirotussa sodassa päähenkilö on koko tarinan ajan sama sotilas, jonka kerronnasta tarina rakentuu. Kirottu sota! ei sisällä lainkaan dialogia, vaan kaikki teksti on ikään kuin kertojan päiväkirjaa. Vaikka päähenkilö kärsii läpi koko sodan tovereiden kaatuessa ympäriltä, Tardi ei juurikaan anna lukijalle mahdollisuuksia samaistua häneen. Henkilö pysyy anonyyminä, hänen kasvonpiirteensä ovat kuin kenen tahansa muunkin, ja taustaakin avataan vain vähän. Hän marssii joukko-osastonsa mukana Ranskaa ristiin rastiin ja edestakaisin ilman minkäänlaista logiikan tai tarkoituksen tuntua, jumittaa puoli vuotta yhdessä taisteluhaudassa ja sen jälkeen kolme kuukautta toisessa. Maa muuttuu ruutu ruudulta mutaisemmaksi ja taistelukentät täyttyvät mätänevistä ruumiista. Tardi todella keskittyy jälleen kerran ensimmäisen maailmansodan epäinhimillisyyteen ja valtionjohtojen täysin todellisuudesta irtautuneeseen kuvaan sodan arjesta.
Dialogiton kerrontatyyli on etäännyttävän vaikutuksensa lisäksi raskasta. Se toki sallii Tardin tiputella sarjakuvaan entistä enemmän triviaa paikoista, kulttuurista ja varusteista, mutta lukemisen vaikuttavuuden suhteen tyylivalinta häviää vuoropuhelulle perustuvalle sarjakuvalle. Yksityiskohtaista tekstiä on välillä tukotettu sivuille sen verran paljon, että kuvien maalaama tunnelma meinaa päästä unohtumaan. Varsinkin kun kerrontatyyli on tietyllä tapaa hyvin elokuvallinen, eivätkä kuvat ja tekstit useinkaan kuvasta konkreettisesti samaa tapahtumaa. Muutoinkin elokuvallisuus leimaa kirjaa, aina ruutuasettelua myöten, jossa suurimman osan ajasta jokainen sivu on jaettu kolmeen laajakuvan malliseen ruutuun. Aika ajoin Tardin voisi kuvitella tekevän lähes elokuvan kuvakäsikirjoitusta jatkuvalla voiceoverilla. Raskaalta sekin jossain vaiheessa alkaisi tuntua.
Kirotussa sodassa Tardin kuvitusjälki on muuttunut hieman edeltäjäänsä taloudellisemmaksi. Väritetyt sivut jättävät mustavalkoisia vähemmän tarvetta yksityiskohtaiselle piperrykselle, jota It Was The War of The Trenches vielä paljon hyödynsi. Väritetty ja pelkistetty sotamaailma vaatii hieman totuttelua, enkä lopultakaan ole aivan varma siitä, miksi kirjaan on valittu vaaleiden pastellisävyjen paletti, joka tuntuu vievän kuvilta niiden viiltävimmän terän. Toisaalta värittäminen on perusteltua, koska usein kaukaiset tapahtumat ovat mustavalkoisina nykylukijalle hyvin epätodellisia ja sadunomaisia. Samoin kuin vanhojen valokuvien värittäminen, tällaisen teoksen väripainatus tuo tapahtumat lähemmäs tätä päivää ja auttaa samaistumaan hahmojen kohtaloihin paremmin. Kun aiemmin listasin keinoja, joilla Tardi etäännyttää lukijaa ja nyt palaan empatiaa herättäviin ratkaisuihin, lopputulos on hämmennys. En oikein tiedä, pitikö tässä kylmentää lukijan sydäntä vai repiä se mukaan kärsimään sotilaiden kanssa. Jäin johonkin välimaastoon, minkä vuoksi tämä lukukokemus ei itselle ollut niitä kaikkein voimakkaimpia.
Mieleen Kirottu sota! silti jää, jos ei muusta syystä, niin ainutlaatuisen liitemateriaalinsa vuoksi. Itse asiassa kirjallekin on nimetty kaksi tekijää, sillä Tardin sarjakuvan lisäksi kansista löytyy Jean-Pierre Verneyn e r i t t ä i n yksityiskohtainen ensimmäisen maailmansodan historiikki. Puhun siis ihan kunnon minitutkielmasta. Verney käy sodan tapahtumat läpi kronologisesti vuosi vuodelta lähes 40-sivuisessa tekstissä. Siinä näkökulma on enemmän maailmanpolitiikassa ja sodan pääpelureissa, eli heissä, jotka poloisia sotilaita shakkilaudalla liikuttelivat. Mikäli ensimmäisestä maailmansodasta tuttuja ovat lähinnä päälinjat, kuten itselleni, vasta Verneyn teksti avaa monia Tardin sarjakuvan tapahtumia. Välillä mietiskelin, olisiko osiot pitänyt sijoittaa kirjaan toisin päin, mutta sarjakuvan ensin lukemalla pääsi varmasti lähemmäs rivisotilaan kokemusta, jossa jokainen muutos ja liike tuntui yhtä yllättävältä, järjettömältä ja tuhoistalta. Verney on siinä Tardin hengenheimolainen, että hänkään ei anna armoa sodan arkkitehdeille. Etenkin Ranskan armeijan komentoporras saa melkoisen ryöpytyksen itsekkäistä, epärealistisista ja vanhentuneista strategioistaan.
Verneyn teksti ja arkistojen valokuvat vahvistavat Tardin tulkinnat tapahtumista tarkoiksi. Verney kuvailee vastuuttomia asekokeiluja ja itsemurhataktiikoita kylmäävästi niin, että sodista surkeimman titteli vahvistuu jälleen kerran. Arkistokuvat voivat välillä keventää tunnelmaa, ne kun on useimmiten räpsitty taukojen aikana, ja tällöin voi naureskella vaikka tuonaikaiselle viiksimuodille. Sen jälkeen silmille hyppää jälleen piikkilankaan jäänyt irtoraaja, tai Tardin murskautuneiden kasvojen esiinmarssi, joka hyydyttää hymyn nopeasti. Toivottavasti tekijät saivat sarjakuvalla ja historiikilla itselleen rauhaa ensimmäisen maailmansodan tragedialta, ainakin Tardilla tuntuu olleen kovasti käsiteltävää aiheesta. Kirottu sota! ei pärjää sisarteokselleen mukaansatempaavuudessa tai lukijoiden pakottamisessa sotilaiden iholle, mutta sivistävänä teoksena se on ehdottomasti ansiokkaampi. Yksityiskohtiin mennään niin pitkälle, että historiasta totaalisen kiinnostumaton henkilö saattaa pitää kokonaisuutta melko kuivana, mutta muutoin Kirottu sota! kannattaa napata sopivassa hetkessä luettavaksi.
Arvosana: 74/100
Kirottu sota!
Jacques Tardi, käsikirjoitus ja kuvitus – Jean-Pierre Verney, liitemateriaali
Kustannusosakeyhtiö Jalava
Hinta Suomessa 20-25 €
Hyllyy 
2 vastausta artikkeliin “Arvio: Kirottu sota! – Kaikki mitä et tiennyt ensimmäisestä maailmansodasta ja vähän päälle”