Arvio: Kaikkimeni.exe – Meni vähän sinne päin

cof

Ihan ensiksi täytyy nostaa hattua kääntäjä Silja-Maaria Aronpurolle. Argentiinalaistaustaisen, mutta parhaiten maailmankansalaiseksi luonnehdittavan Berliacin tarinoita kokoava Kaikkimeni.exe on nimeltään aivan 6/5. En osaa sanoa, liittyykö alkuperäiseen nimeen Desolation.exe samanlaisia kulttuurisia konnotaatioita kuin käännökseen, mutta Kaikkimeni.exe kertoo ajassa kiinni olevalle lukijalle alle sekunnissa olennaisen kirjan sisällöstä ja asenteesta. Kyseessä on kyyninen ja nihilistisestä huumorista ammentava kokoelma kertomuksia. Pääosassa ovat useimmiten nuoret, he, joita nykypäivänä kutsuttaneen ”milleniaaleiksi”. Siis sellaiset, joille tulevaisuudenusko, toiveikkuus tai Wanha Kunnon Hyvä Elämä © ovat lähinnä abstrakteja konsepteja tai vitsien punchlineja. Berliacin tarinoissa vialliset ihmiset tekevät tyhmiä ratkaisuja ja kärsivät niistä. Asetelmat ovat kafkamaisen absurdeja ja käänteet yliampuvia. Siinä mielessä nimi hämää, että huumoria näistä on vaikea löytää, tai sitten pitää saada kiksinsä ihan poikkeuksellisen synkästä ja lakonisesta kamasta.

cof

Berliacin tyyli on melkoinen fuusiokeittiö. Eteläamerikkalaiset juuret näkyvät tapahtumapaikkoina ja henkilöhahmoina, mutta kuvakieli on peräisin mangasta (ja gekigasta, eli vakavasta aikuisten mangasta. Opin termin tästä kirjasta ja vihaan sitä jo nyt. Ihan kuin AOR, hyi helkkari). Berliacin hauska hoksaus on käyttää mangan dramaattisia visualisointeja hyvinkin pieniin ongelmatilanteisiin. Näin nuoruuden tuska tulee konkreettiseksi oivaltavasti. Berliac on synkkien tarinoidensa ja japanilaisen kuvakielensä kanssa sukua esimerkiksi Tadao Tsugelle, mutta Tsugen tarinoissa mangavaikutteet ovat huomattavasti hillitympiä, ironista kyllä. Siinä missä Tsugen keskeisin tavoite on kertoa tarinoita ja tyyli on kehittynyt vastaamaan tarpeita, Berliacista paistaa marinoituminen japanilaisen sarjakuvan parissa, ja tarinat eivät pääse varastamaan estradia kuvitukselta.

cof

Lisääkin yhtäläisyyksiä (siihen ainoaan) lukemaani Tsugen teokseen löytyy. Tarinat ovat samalla tavalla kyynisiä, hieman surrealistisia ja ei-mihinkään päättyviä. Kertomuksissa päähenkilöt kyllä kohtaavat usein loppunsa, mutta mitään ympyrän sulkeutumisia tai sellaisia ei Berliacilta lipsahda vahingossakaan. Se on varmaan tietoinen valinta, mutta minulle se tarkoitti enemmänkin etääntymistä kirjasta tarina tarinalta. Berliacin kerronta ja kliimaksien rakentaminen ei ole yhtä sujuvaa kuin monissa muissa tyylilajin edustajissa. Jos oikein kyyniseksi heittäytyy, voisi Berliacin kuvitella tuottamassa materiaalia pimeässä musta otsatukka silmillä varhaisen Nine Inch Nailsin soidessa taustalla liian kovaa. Berliacin sanottava ei välity ainakaan minulle millään sellaisella tavalla, joka saisi kertomukset tai kirjan jäämään mieleen. Kaikkimeni.exe on melko pieni kirja, ja tarinat erittäin lyhyitä, joten voi olla, että sopivaan mielentilaan pääsemiseksi materiaalia olisi pitänyt nauttia suurempi annos, mutta tämä kirja ei ainakaan vielä vakuuttanut minua haalimaan käsiini lisää Berliacia.

cof

Taidekaan ei aivan osu maaliin. Sen lisäksi, että minulla on mangatyylin kanssa henkilökohtaisia mieltymysongelmia (=en pidä), Berliacin jälki tuntuu tuon tuosta huolimattomalta. Kokeneena tekijänä kyse ei varmaankaan ole taidon puutteesta, mutta on vaikea ymmärtää, minkä vuoksi Berliac päättää aika ajoin heittää mittasuhteet, anatomian ja logiikan jäähyaitioon ja vetää viivaa juuri sinne, minne se nyt sattuu ensimmäiseksi menemään. Kirjan esipuheessa kuvaillaan, kuinka mangan tyyli korostaa juonen tihentymistä useilla hiljaisilla ruuduilla, mutta tämä ei ole se vaikutelma, joka Kaikkimeni.exestä välittyy. Lähinnä tunnelmoinnit tuntuvat irrallisilta ja orientoitumista häiritseviltä. Berliacin vahvuus on valita kuvituksensa fokukseksi yllättäviä yksityiskohtia, jotka tekevät tarinoiden tunnelmasta astetta kolkomman ja kuumottavamman. Henkilöhahmojen tai kasvojen sijaan paukut saatetaan laittaa taustaan, yllättäviin esineisiin tai koiran silmiin. Tällaiset pikkutekijät pitivät minut mukana, kun kerronta ja kuvitus muuten lähinnä houkuttelivat laskemaan kirjan käsistä ja siirtymään seuraavaan.

cof

Tuntuu siltä, että Kaikkimeni.exestä on vaikea keksiä paljon enempää sanottavaa. Jos nihilistinen manga ajatuksena kiehtoo, niin kannattaa Kaikkimeni.exe ehdottomasti tarkistaa. Jos olette kuten minä, kannattaa kaivaa kirjaston hyllystä jotain muuta mukaan. Tekijän tyyli on erittäin omintakeinen, mutta sisältö ei onnistu koskettamaan. Jää semmoinen olo, että minulta jäi tajuamatta jotain olennaista tästä kirjasta. Käännettäväksi Berliacin teos on erikoinen valinta, joten jokin vetovoimatekijä tässä ei vain aukea. Varmaan se on tuo mangaan kallistaminen, joka on itselleni heti turn-off. Hauska olisi tietysti ajatella, että joku on vain saanut yöllisen oivalluksen tuosta nimen kääntämisestä, ja sen jälkeen ei ole malttanut pysähtyä, jotta saa julkaistua kirjan nimeltä Kaikkimeni.exe. Sen voisin periaatteessa ymmärtääkin, sen verran hauska se nimi on.

Arvosana: 59/100

Kaikkimeni.exe
Berliac, käsikirjoitus ja kuvitus
Asema Kustannus
Hinta Suomessa n. 15 €

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Kaikkimeni.exe – Meni vähän sinne päin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s