Arvio: Tour d’Europe – Meditaatiota polkupyörän selässä

cof

Sarjakuvan muoto venyy ja paukkuu, ja siitä on esimerkkinä tuorein Sarjakuva-Finlandian voittaja Imperfect, joka koostuu pyöräilijä-taitelija-pariskunta Kaisa ja Christoffer Lekan lähettämistä postikorteista heidän pyörämatkaltaan Yhdysvaltain itärannikolta länsirannikolle. Koska Hyllyy on ajankohtainen kuin isäsi Kanarialta tuoma huumoripaita, en tietenkään ole lukenut Imperfectiä. Käteen onnistui kuitenkin tarttumaan Lekojen tuotantoa, ja vieläpä pyöräretkestä. Vuoden 2010 Tour d’Europe on dokumentaarinen sarjakuva tekijöiden pyörämatkasta Porvoosta Nizzaan. Sen formaatti on vielä melko perinteisen sarjakuvamainen, vaikkakin Lekojen lähestyminen sarjakuvaan on tuntuu käsittelevän sarjakuvaa ylipäätään enemmän taulukankaana kuin aihiona tarinalle. Tour d’Europen tunnelma on hyvin symbolinen, niin tarinan vertauskuvallisuudessa kuin kuvituksen vapaudessakin. Kerronnassa ei tunnu olevan minkäänlaisia pakkoja tehdä asioita tietyllä tapaa, vaan tärkeintä on sanoa sanottavansa. Juuri vapaus konventioista ja tiukasta kehyksestä tekee Lekojen sarjakuvasta taideteosmaista.

cof

Elämäkerrallinen tarina kertoo hyvinkin arkisesti tekijöiden kokemuksesta Euroopan halki ulottuvalla pyörämatkalla. Itse reissu on toki hatunnoston arvoinen, mutta ei kuitenkaan mitenkään ainutlaatuinen tai ennennäkemätön. Lekat eivät myöskään glorifioi reissua erityisesti (paitsi nyt siinä, että tarina ylipäätään on koettu sarjakuvakirjan arvoiseksi) tai dramatisoi vastoinkäymisiään. Kyse on ennen kaikkea meditatiivisesta kokemuksesta, johon liittyy vahvasti Lekojen Hare Krishna -elämänkatsomus ja joogan periaatteet, joiden mukaan kirjakin on jaksotettu. Tuhansien kilometrien pyöräily on mitä erinomaisin manifestaatio itsetutkiskelulle, mielen tasaamiselle ja henkiselle kehitykselle. Tarinassa ei ole suuria jännitteitä tai draaman tuntua. Tärkeintä on kokemus matkanteosta ja siitä, miten se nivoutuu tekijöiden elämänfilosofiaan. Välillä tuuli ja sade ärsyttävät, välillä ärsyttää matkakumppani, mutta kilometrit taittuvat tasaista tahtia koko tarinan ajan.

cof

Tour d’Europe saattaa vajaan 500 sivun teoksena näyttää ensisilmäyksellä melkoiselta tiiliskiveltä, mutta ulkonäkö pettää. Kuvituksesta vastaavan Kaisa Lekan tyyli hyödyntää paljon tyhjää tilaa ja selkeitä linjoja. Jokainen sivu on käytännössä oma ruutunsa, eikä näitä ole mitenkään runnottu täyteen tavaraa. Tour d’Europe hengittää ja kiemurtelee eteenpäin vaivattomasti. ”Raskain” osa kirjaa ovat lukujen alkuun liitetyt tekstikappaleet joogien ajatusmaailmasta, jotka jotenkin kai linkittyvät kuhunkin vaiheeseen matkaa. Itselleni tuo yhteys jäi silloin tällöin hieman hämäräksi, sen verran ympäripyöreään liirumlaarumiin teksti-insertit ajoittain lipsuivat. Ne kuitenkin virittävät kirjan tunnelmaa ja tukevat kokonaisvaikutelmaa, eivätkä muodostu hidasteiksi, jos nyt eivät peruskyynistä ateistia valtavasti puhuttelekaan. Tekijät käsittelevät omaa hengellisyyttään avoimesti, mutteivät tuputtaen, joten pohdintoihin henkisestä kasvusta, oman tien kulkemisesta tai vastoinkäymisten käsittelystä pystyy myös samaistumaan.

mde

Kaisa Lekan kuvitus on paitsi hengittävää ja kevyttä, myös kumman koukuttavaa. Naivistinen tyyli, jossa kuvittajan hahmo on hiiri ja hänen miehensä ankka, ja kaikki heidän ympärillään mahdollisimman selkeitä symboleita, avautuu pikku hiljaa viehättämään yhä enemmän. Kun polkupyörä on kuvituksessa vain kaksi rengasta ja runko, ja tie kahden viivan välissä kiemurteleva alue, jää lukijalle aikaa keskittyä jokaiseen sivuun eri tavalla kuin yksityiskohdilla tukotetussa taidonnäytteessä. Tämän vuoksi Kaisa Leka voi välillä esimerkiksi vaihtaa pyöräilijöiden etenemissuuntaa sivulta toiselle, jos dialogin tai tapahtumien rytmitys tätä vaatii, eikä keikautus tunnu sekavalta, vaan ymmärrettävältä. Tuollainen muutos on kaikkia kuvakerronnan taiteen sääntöjä vastaan, mutta säännöt tarpeeksi hyvin tuntiessaan voi niitä rikkoa huoletta. Kaisa Lekan työkalupakki on todella, todella karsittu ja pelkistetty, mutta valitsemiaan työkaluja hän käyttää varmasti ja taitavasti.

cof
Eivät ne joogaselityksetkään tätä pidempiä ole, ettei mene ylidramaattiseksi

Valehtelin vähän aiemmin, kun sanoin, ettei pyörämatkassa ole mitään ihmeellistä. Poikkeuksellista on se, että Kaisa Lekan molemmat jalat ovat proteesit polvista alaspäin, ja kirjan lopusta löytyykin kuvaus siitä, kuinka hänen on täytynyt opetella polkupyörällä ajaminen kahteen kertaan. Yksi Tour d’Europen virkistävimpiä elementtejä on tämän asian neutraali käsittely. Proteesien kanssa elämistä kuvataan niiltä osin, kuin se aiheuttaa haasteita. Nykypäivän yksilötarinaobsessiivisessa kulttuurissa vähäisempi yrityskonsultti olisi kääntänyt vastaavan kertomuksen sellaiseksi #insipiration #motivation -hutuksi, että laatta olisi lentänyt varmasti. Lekojen käsittelyssä kaikenlaiset stigmat amputaatioiden jälkeisestä elämästä varisevat, mutta jalat tai niiden metallisuus eivät määritä henkilön persoonaa. Sen tekevät aivan muut asiat, ja sen Tour d’Europe onnistuu välittämään selkeästi ja (ainakin minulle) opettavaisesti.

cof
Tour d’Europessakin on mukana pari kirjettä, että ei tässäkään täysin yhden median armoilla olla. Ja on kirjan mukana erillinen karttakin!

Tajusin Tour d’Europea lukiessani, että nyt olen sattumalta onnistunut pitämään hieman pidemmän tauon omaelämäkerrallisista sarjakuvista. Jossain kohtaa tuntui jo siltä, että kyynikko sisälläni alkoi kiljua ”miksi kaikki nämä ihmiset ajattelevat elämänsä olevan minun lukemiseni ansaitsevaa?”, mutta tauko on tehnyt hyvää. Nyt kahden ihmisen kesäloman matkakertomus tuli luettua sujuvasti, eikä kyynikko karjunut mitään päässäni koko aikana. Syy on varmaan siinä, että Tour d’Europe ei yritä olla kokoaan suurempi kertomus. Sillä on näkökulmansa ja uniikkiutensa, mutta samaan aikaan meditaatio pitää tekijöiden jalat kovin maassa. En voi sanoa, että tarina olisi tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin dramaattisemmat matkakertomukset (esimerkiksi Today Is The Last Day of The Rest of Your Life), mutta niin kai se on, että hyvästä ja tasapainoisesta elämästä harvemmin syntyy suuria tunteita. Tour d’Europessa on idea, joka on toteutettu vahvalla näkemyksellä, ja mikäli Imperfect on vienyt tekijöidensä visiota vielä eteenpäin niin kuin on puhuttu, en ihmettele että Finlandia on heille eksynyt. Lekojen kerronta kääntää tarinoiden perusoletuksia päälaelleen, sillä arkisen löytäminen erityisestä on vähintään yhtä ihailtava taito kuin erityisen löytäminen arkisesta. Siinä Tour d’Europe onnistuu paremmin kuin moni muu.

cof

Arvosana: 77/100

Tour d’Europe
Kaisa & Christoffer Leka, käsikirjoitus ja kuvitus
Absolute Truth Press
Hinta Suomessa n. 20 €

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s