Arvio: Berliini 1 & 2 – Kivikaupunki / Savuinen kaupunki

mde

Kaikenlaisia intohimoprojekteja ja iisakinkirkkoja tulee taiteen ja kulttuurin saralla silloin tällöin vastaan. Jason Lutesin historiallinen trilogia Berliini on varmasti ansainnut paikkansa tuossa kategoriassa. Vuonna 1996 alkaneen trilogian viimeinen osa julkaistaan tämän vuoden 2018 aikana, jos suunnitelmat pitävät kutinsa. Toki suomennosta viimeisestä osasta odoteltaneen jonkin aikaa, jos olemme vielä tarpeeksi onnekkaita käännöksen saamaan. Sillä aikaa on hyvä paneutua kahteen edelliseen Like Kustannuksen julkaisemaan osaan. Berliini-trilogia kertoo Saksan pääkaupungista maailmansotien välissä Weimarin tasavallan viimeisinä aikoina. Ensimmäinen kirja Kivikaupunki kattaa vuodet 1928-1930 ja toinen, Savuinen kaupunki, vuodet 1930-1932. Lutesin metodina on kuvata useita ihmiskohtaloita poliittisen myllerryksen pyörteissä ja näyttää monipuolisen kaupungin monia kasvoja lukijoille vuosien saatossa. Berliini-kirjoihin täytyy paneutua huolella kartalla pysyäkseen, mutta ne palkitsevat lukijan työn. Kirjat ovat informatiivisia, viihdyttäviä ja erittäin koukuttavia.

cof

Kahden ensimmäisen kirjan aikana pysyvimmät henkilöt ovat Berliiniin taidetta opiskelemaan tullut Marthe Müller ja toimittaja Kurt Severing, joiden tiet kohtaavat, mutta jotka ajautuvat myös omilla tahoillaan mitä erityisimpiin piireihin. Severingin hahmon kautta Lutes tarkastelee Saksan yhteiskunnallista kuohuntaa, poliittisia jännitteitä ja kansakunnan turhautumista epäpätevän johdon käsissä. Marthen tehtäväksi taas jää esitellä lukijalle Berliinin arkea ja kaupunkia, joka oli 90 vuotta sitten vapaa, boheemi ja yllättävänkin nykyaikainen, kun osasi koputtaa oikeaan oveen. Lisäksi tapetille nousee paljon hahmoja, jotka konkretisoivat tuon ajan rotusyrjintää, työväenluokan aktivoitumista, natsien öyhäämistä katukuvassa ja epäonnisia ihmiskohtaloita. Yksi Lutesin vaikuttavimmista taidonnäytteistä on limittäisten tarinoiden ja lukuisten henkilöiden kuljettaminen rinnakkain ilman sekavuutta. Usein vastaavissa sarjakuvissa lukija joutuu tekemään töitä sen eteen, että pääsee maisemanvaihdoksissa kärryille ja hahmottaa, kenestä taas on kyse. Berliinissä sen sijaan voi luottaa siihen, että tarina kyllä pitää lukijansa kärryillä, ja keskittyä ymmärtämään suurempia taustalinjoja, joihin tarinoiden henkilöt nivoutuvat.

cof

Berliini ei kuitenkaan ole mitään köykäistä sarjakuvaa, sillä raskaiden teemojen lisäksi henkilökohtaisen näkökulman sitominen yleiseen perspektiiviin ja kokonaiskuvan muodostaminen vaativat ajatustyötä. Miten vallitseva politiikka ja sen toimenpiteet mahdollistivat natsien suosion kasvun? Miksi kommunistit ja demarit kyräilivät keskenään vähintään yhtä paljon kuin fasistien kanssa? Miten avoin muukalaisviha saatiin ujutettua hyväksytyksi toimintatavaksi yhteiskuntaan? Miksi kaikki nämä kysymykset tuntuvat koskettavan myös nykymaailmaa? Weimarin tasavalta oli monella tapaa uniikki ympäristö natsismin nousulle: Versailles’n rauhansopimuksen lyömä Saksa, hyperinflaatio ja sosialismin globaali suosio olivat tekijöitä, joita nyky-yhteiskunnasta ei enää löydy, mutta tästä huolimatta ajanjakson tulkinta juuri tänä aikana tuntuu hyvin relevantilta. En tiedä, onko Lutesilla vuonna 1996 ollut tarkoituksena osoittaa historian toistavan itseään, mutta kahdessakymmenessä vuodessa Berliini on kaikkea muuta kuin vanhentunut.

cof

Vaikka Lutesin hahmot ja heille tapahtuvat käänteet ovat fiktiivisiä, Berliini on muuten lähes tietokirja. Kokonaisuudessaan tarina tulee käsittämään 22 numeroa, joiden tekemiseen on mennyt yhtä monta vuotta (olettaen, että kolmas kokoelma ilmestyy tänä vuonna). Tämän ymmärtää, kun ryhtyy mittailemaan Lutesin tekemän taustatutkimuksen määrää ja sitä, miten tarina soljuu eteenpäin sujuvasti tekemättä myönnytyksiä historialliselle tarkkuudelle. Toinen maininnan arvoinen saavutus on tarinan tiiviys. Hukkaruutuja tai turhia kohtauksia tarinasta ei juuri löydy, ja tuhti sarjakuva voisikin pidemmässä mitassa olla jo liian uuvuttava luettava. Nytkin Berliini-trilogian osat ovat parhaimman makuisia muutamassa suupalassa nautittuna, vaikka koukuttavuus ja vastustamattomasti etenevä tarina houkuttelevatkin ”vielä yksi luku” -sudenkuopan äärelle nopsaan.

mde

Vaikka Berliini on erittäin ansiokas sarjakuva, siitä ei ehkä ole kansojensuosikiksi. Historiallisen kiehtovuuden ja tiedonmurusten lisäksi sarjakuvalla ei ole kauheasti muita tarttumakohtia. Vaikka hahmogalleria on monipuolinen ja todentuntuinen, valtaisia tunnesiteitä ei pääse muotoutumaan, yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta. Jos Berliinistä pitäisi saada tunteisiin vetoava melodraama, olisi tyyli pitänyt valita toisin. Episodimaisuus ja hahmojen suuri määrä tekevät sävystä neutraalin tai jopa hieman lakonisen, ja kirjojen tapahtumiin tuleekin reagoitua enemmän objektiivisesti kiinnostuen kuin myötäeläen. Tämä ei ole heikkous, mikäli historia kiinnostaa, mutta mikäli ei, voivat Berliini-kirjat alkaa maistumaan paperilta nopeasti. Tätä tukee myös Lutesin realistinen kuvitus, joka on selkeää ja kerrontaan hyvin sopivaa, mutta ei erityisen ilmeikästä tai revittelevää. Berliinin kuuluu olla hieman harmaa ja kulmikas, ja sellainen se Lutesin kynästä piirrettynä onkin, vaikka dramaattisempiakin hetkiä kirjoihin muutama mahtuu.

cof

Molemmat kirjat käsittävät kahdeksan numeroa Berliini-tarinaa. Näin ollen viimeiselle osalle, Valon kaupungille, jää katettavaksi vain kuusi numeroa. Se ei varmaankaan kuitenkaan tarkoita, että viimeinen osa tulisi olemaan kevyempi paketti, kun NSDAP ja Hitler pääsevät vallankahvaan kiinni. Kivikaupunki ja Savuinen kaupunki ovat ammattitaitoisesti ja huolella laadittua historiallista sarjakuvaa, joka esittää jälleen kerran ison nipun informaatiota helposti hahmotettavassa muodossa kuten vain sarjakuva pystyy. Nyt on oiva hetki tutustua näihin ennen Valon kaupungin ilmestymistä, jotta sitten voit päteä kaikille kavereillesi siitä kuinka se on tämän vuoden kirjallisia kohokohtia ja ”mitä, ettekö olleet tietoisia?” -päivittely maistuu niin makealta että ai että! Ja tulet myös fiksummaksi kuin olit ennen lukemista, se on kans hyvä juttu.

mde

Arvosana: 84/100

Berliini 1 & 2 – Kivikaupunki / Savuinen kaupunki
Jason Lutes, käsikirjoitus ja kuvitus
Like Kustannus
Hinta Suomessa 15-25 €/kirja, suomenkielisten painosten saatavuus heikko, saatavilla lähinnä englanniksi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s