Arvio: Three Shadows – Sydän särkyy hiljalleen sivu sivulta

Nyt on päällä laatusarjisten putki. Siinä missä edelliset luetut huippukirjat on tullut valittua ennakkokehujen perusteella, Three Shadows tarttui kirjastosta tassuun summamutikassa, mutta teki vähintään yhtä suuren vaikutuksen kuin edelliset lukemistot. Cyril Pedrosa on animaattoritaustainen sarjakuvantekijä, jonka Three Shadows muistuttaa joltain osin esimerkiksi Pixarin animaatioelokuvia. Se nykii lukijan sydänjuuria samalla tapaa pitäen kerrontansa simppelinä ja mukanaanvievänä. Ainoa ero on se, että Three Shadowsin teemat ovat koko perheen elokuvia synkempiä. Vaikka Pixar onkin tunnettu siitä, että se ei pelkää epämukavia tai mahdottomilta tuntuvia aiheita, saattaisi tämän sarjakuvan tematiikka olla heille liikaa. Omasta vinkkelistä haastavaa on myös se, että kirjasta ei voi puhua ihan kamalan tarkasti spoilaamatta sitä.  Todettakoon siis heti alkuun, että Three Shadows on kaunis ja vaivattomasti kehittyvä seikkailutarina, joka kostutti silmäkulmat väkisinkin muutamaan otteeseen.

Sen verran juonesta voinee kertoa, että tarinan keskiössä on keskellä ei-mitään asuva onnellinen maanviljelijäperhe. Isä Louis, äiti Lise ja poika Joachim elävät disneymäisen idyllistä ja rakkaudentäyteistä elämää. Eräänä iltana lähikukkulalle ilmestyy kolme varjomaista ratsastajahahmoa, jotka vinksauttavat lintukotomaisen elämän nurin. Alkuun Three Shadows on kallellaan kauhutarinaan päin. Jännitys tiivistyy, tuntemattoman pelko kasvaa ja tuttuihinkaan asioihin ei voi enää luottaa. Pedrosan tarinankerronta on erittäin notkeaa, ja tyylilajit vaihtuvat kirjan aikana moneenkin kertaan. Suhteellisen varhaisessa vaiheessa kirjaa tehdään juonesta paljastus, joka muuttaa kirjan koko sävyn lähes kerrasta. Tämän jälkeen Pedrosan taito tarinan rakentajana alkaa todella paljastua, kun hän ohjailee kerronnan sävyjä manipuloimaan lukijan tunnetiloja aina uusiin suuntiin. Koska en itse tiennyt Three Shadowsista ennen lukemista mitään, juonipaljastus ja sen seuraukset olivat hyvinkin vaikuttavaa luettavaa. En osaa arvioida, kuinka paljon tehoa olisi menetetty, jos tarinan kulku olisi ollut tiedossa ennakkoon. Koko kirja ei siitä varmastikaan pilalle mene, mutta jotain tehosta voi kadota.

Seuraavaksi spoilaan tuon käänteen ja pohdin sarjakuvaa sen kautta. Mitään loppuratkaisuja tai muita en paljasta, mutta jos haluat neitseellisen lukukokemuksen Three Shadowsista, niin tässä vaiheessa kannattaa painella etsimään se käsiisi. Se on sen arvoinen, palaa sen jälkeen takaisin tämän blogin pariin.

Isä Louis pyrkii häätämään varjoratsastajat raa’alla voimalla ja uholla, mutta näillä ei ole mitään vaikutusta. Äiti Lise sen sijaan turvautuu vanhan selvänäkijän apuun ja saa kuulla uutisista kauheimman: varjoratsastajat ovat kuoleman lähettiläitä, jotka ovat tulleet noutamaan nuoren Joachimin. Mitään ei ole tehtävissä, sillä kun jonkun aika on tullut, se on tullut. Vanhemmilla on mahdollisuus ainoastaan nauttia viimeisistä hetkistä poikansa kanssa ja jättää lämpimät jäähyväiset. Louisille ennustus ei kelpaa. Hän on vakaasti päättänyt pelastaa poikansa ja lähtee tämän kanssa karkumatkalle. Näin Three Shadows muuttuu lähes suljetun tilan kauhutrilleristä matkakertomukseksi. Lisäksi pixarmaisuutta saadaan siitä, että koko kertomus muuttuu käytännössä metaforaksi surun ja menetyksen tunteille ja niiden käsittelylle.

Matkalla sattuu ja tapahtuu jos jonkinlaista. Pedrosa käsittelee mm. orjakauppaa ja ihmisen pahuutta, toisaalta vilpitöntä yhteisöllisyyttä ja lopulta murskaavaa epätoivoa, joka ajaa ihmisiä arvaamattomiin tekoihin. Three Shadowsilla on tarpeeksi mittaa, jotta Pedrosa voi uppoutua huoletta uusiin juonenkehityksiin ja johdatella lukijaa uuteen mielentilaan. Sitten mattoa nykäistään taas jalkojen alta ja käännytään täysin toiseen suuntaan. Joissain sarjakuvissa tunnelman vaihtelu tuntuu poukkoilevalta, mutta tässä se on vain vahvuus tekijänsä tiukan otteen vuoksi. Pedrosan ilmaisu on ennen kaikkea visuaalista ja dialogia käytetään niukasti. Sanat tuntuvat painavilta ja muutaman kerran Pedrosan ruudut iskevätkin jonnekin pallean ja sydämen tienoille erittäin tuntuvasti. Miellyttävää on myös animaatiotyyliin se, että hahmot ovat melko suorasukaisia. Kun käsiteltävä aihepiiri on haastava, tarina tukeutuu hahmojen ennustettavaan käytökseen. Three Shadows ei yritäkään olla realistinen, vaan se on kurkistus suureen suruun ja sen luonteeseen. Näihin tarkoituksiin Pedrosa on osannut sekoittaa hahmoihinsa juuri oikean määrän mustavalkoista satumaisuutta ja toisaalta kompleksisempaa ihmisyyttä.

Spoilerit päättyvät

Three Shadows on mainio ja omaperäinen sarjakuva, joka käsittelee hankalia aiheita mielenkiintoisesti. Se yllättää kulkunsa aikana useamman kerran, mutta poikkeuksetta positiivisesti. Kuvitus on komeaa ja koskettavaa, ja se myös mukautuu tilanteen ja tunnelman mukaan. Pedrosan sivujen taustalle voi lähes kuvitella Disneyn Fantasian kaltaisen klassisen soundtrackin. Vimmaisuus ja lämpö välittyvät tarinasta molemmat, ja vieläpä vaivatta. Siitä on vaikea löytää selkeitä puutteita tai heikkouksia, vaan keskinäinen paremmuusjärjestys on tässä itselleni täysin subjektiivinen juttu. Jotakuta saattaisivat ärsyttää kirjan satunnainen melodramaattisuus tai yksinkertaistaminen, minulle ne toimivat hyvin. Three Shadows ei ei aivan repinyt minua vereslihalle, mutta se on silti rohkea ja mieleenjäävä, ja pisti päälle myös herkistymistä, joka ei kuitenkaan sarjisten kohdalla ole liian yleistä. Sydäntä särjetään sivujen kääntyessä pala palalta, ehkä pehmeämmin kuin kaikken vaikuttavimmissa sarjakuvissa, mutta yhtä vääjäämättä. Oli se sitten tarkoitushakuista tai rehellisen avointa, minä pidin.

Arvosana: 87/100

Three Shadows
Cyril Pedrosa, käsikirjoitus ja kuvitus
First Second
Hinta Suomessa n. 14 €

PS. Three Shadows on ilmestynyt myös suomeksi WSOY:n toimesta nimellä Kolme varjoa. Sieltä siis kotimaisella sama kokemus!