Olen huomannut viime aikoina trendin omissa lukutavoissani. Aina kun ryhdyn lukemaan underground-sarjista, oletan kyseessä olevan kepeä yhden-kahden illan rupeama, mutta lopulta huomaan tahkonneeni kirjaa läpi viikkokaupalla. Valitettavasti kyse ei ole siitä, että uskomattoman laadukkaan materiaalin parissa haluaisi herkutella mahdollisimman pitkään, vaan siitä, että ug-sarjiksen lajityyppiin kuuluu innostusta laskeviä tekijöitä kuten kankeaa kerrontaa, vaihtelevaa laatua ja itsetarkoituksellista radikaaliutta, joka nykypäivänä tuntuu lähinnä puuduttavalta. Tähän tuskailuun törmäsin esimerkiksi lukiessani Notes From a Defeatistia tai Wonder Wart-Hogia, ja nyt törmäsin siihen The Best of Comix Book -kokoelman kanssa. Comix Book on mielenkiintoinen kuriositeetti sarjishistoriassa, Marvelin yritys hypätä 1970-luvun alussa suosittuun underground-sarjakuvien trendiin. Paljon muuta se ei sitten olekaan. Lehteä tehtiin kokonaiset viisi numeroa, joista ilmestyä ehti kolme. Muutamaa myöhemmin maineeseen noussutta tekijää lukuunottamatta Comix Book ei erityisesti tee vaikutusta. Tarinat ovat paradoksaalisesti itsetarkoituksellisen kapinallisia ja kuitenkin jotenkin hampaattomia. Hyvät ideat vesitetään venyttämällä tai typistämällä, huonot saavat liikaa tilaa.
Kiehtovin osa kirjaa on sen esipuhe, jossa Comix Bookin pääpiru Denis Kitchen avaa lehden taustoja ja lyhyttä elinkaarta mielenkiintoisesti. Jostain syystä Stan Lee oli tykästynyt omaa pienkustantamoaan Kitchen Sinkiä pyörittäneen Denisin tyyliin, ja piti tähän sinnikkäästi yhteyttä vaikka mies kieltäytyi kaikista työtarjouksista vuosien ajan. Kun underground-sarjakuvien myynnit sitten kerralla romahtivat ylitarjonnan vuoksi, alkoi Leen tarjous yhtäkkiä houkuttaa Kitcheniä. Sopimus Marvelin Comix Bookista solmittiin kompromisseilla höystettynä, mutta molempia kiinnostavasti. Kitchen sai artisteille joitain oikeuksia materiaaliinsa, mikä oli Marvelilla ennenkuulumatonta, ja mukaan houkutelluille tekijöille maksettiin underground-kustantamoihin verrattuna kaksinkertaista taksaa tuotetuista sivuista. Marvel puolestaan sai riveihinsä undergroundin kiinnostavia nimiä ja mahdollisuuden tavoittaa täyden uudenlaista lukijakuntaa.
Homma ei kuitenkaan sujunut aivan odotetusti; Kitchen joutui taistelemaan jokaisesta sentistä tosissaan ja toistuvasti, myynti ei vastannut Marvelin odotuksia ja kilpaileva all-star-julkaisu syntyi hyvin pian muutaman artistin lähdettyä Comix Bookin riveistä ovet paukkuen. Pettymykset ja kädenlämpöinen fiilis paistavat kirjasta läpi poikkeuksellisen vahvasti. Leen tervehdys kirjan alussa on tyhjänpäiväinen ja epäkiinnostunut, Kitchenin esipuhe suorasukaista ongelmien luettelua ja kirjaan valitut tarinat perustelemattomia keskinkertaisuuksia. Kaikkein hämmentävintä on, että esipuheessa keskitytään paljonkin pariin kohua ja kulmakarvoja nostattaneeseen tarinaan, jotka jäivät lopulta julkaisematta haastavuutensa vuoksi, mutta niitä ei ole sisällytetty myöskään tähän kokoelmaan. Sen sijaan kerrotaan kuinka esimerkiksi Art Spiegelman otti loparit Comix Bookista parin mielestään kehnon sarjan vuoksi, joihin hän ei halunnut olla missään yhteyksissä, ja näitä kehnouksia esitellään useammankin tarinan verran. Ikään kuin tekijät olisivat tienneet, että Comix Book ei ole minkäänasteista klassikkokamaa, ja eivät halunneet myöskään lukijan niin kuvittelevan. Rehellistä tietty, mutta myös jokseenkin outoa.
Tarinoiden tyyli ja laatu vaihtelevat kovin. Eniten palstatilaa saavat pari pidempää jatkotarinaa. Justin Greenin We Fellow Traveleers on kirjan tyylipuhtainta undergroundia kuvainraastoineen, tabuine uskontoteemoineen ja alatyylisine huumoreineen. Kertomus kuitenkin kärsii liiallisesta mitasta, ja olisi ollut hauskempi pari osaa lyhyempänä. Trina Robbinsin Panthea on myös sen hengenheimolainen, mutta feministinen alavire tekee tarinasta mielenkiintoisemman ja pidempi rakenne kantaa tarinassa paremmin. Näiden lisäksi mieleen jäävät tekijänoikeuslakien rajoja koetteleva Trina Robbinsin Wonder Person Gets Knocked Up, Guyla & Alex Tothin kummallisen kliseinen ja pullantuoksuinen meriseikkailu 39/74 ja myöhemmin legendaariseksi kirjaksi laajentunut ensimaistiainen Art Spiegelmanin Mausista. Huonompaa otosta edustavat esimerkiksi Howard Crusen huumoriltaan laiskat ja harmittomat Barefootz-stripit tai John Poundin kehnoilta WB-piirrettyjen kopioilta tuntuvat Flip the Bird -tarinat. Kitchenin itsensä laatimat asenteelliset intro-stripit ovat hauskoja, ja niissä uho tuntuu jotenkin perustellulta, vaikkakin varovaiselta.
Kitchen toteaa kirjan esipuheessa, että vaikka Comix Book eli vain lyhyen aikaa, se auttoi monia tekijöitä sarjakuvamarkkinan kovien aikojen yli ja tarjosi työtä monille. Siltä kirja pääosin maistuukin. Harva on laittanut siihen parhaita paukkujaan, eikä varsinaista kilpailua taitojen näyttämisestä tainnut syntyä. Tämä toki on underground-sarjakuvan hengen mukaista. Liika yrittäminen olisi ollut sell-out-meininkiä, jota välteltiin aina kun pystyttiin. Toki jo nyt esimerkiksi undergroundin kummisetä R. Crumb jaksoi mesota sielun myymisestä siltä minkä kerkesi, samalla kun kieltäytyi äänekkäästi kaikista tarjouksista lähteä mukaan. Minulle tulee jotenkin mieleen se kohtaus Billy Elliotista, jossa Billyn isä lähtee viikkojen lakkoilun jälkeen rikkuribussiin ja kohtaa lakkoilijoiden vihan loputtomalta tuntuvalla työmatkalla. Siltä Comix Bookiin lähteneiden tekijöiden on täytynyt osittain tuntua, ja se ristiriita tuntuu painavan kirjan laatua edelleen.
The Best of Comix Book kertoo mielenkiintoisen tarinan sarjakuvahistoriasta ja raottaa verhoja kulissien taakse. Todistusaineisto eli itse sarjakuvat on kuitenkin kasattu laiskasti ja esipuheen luomat odotukset eivät täyty. Lisäksi innoton sävy niin saatteissa kuin tarinoissa tuo kirjaan rahastuksen tuntua. Jos underground ja kertomus epäonnistuneesta sillanrakennuksesta alakulttuurin ja valtavirran välille kiinnostaa erityisesti, on Comix Book laadukas hankinta. Jos sen sijaan juuri nuo aiheet eivät väräytä sielun viisaria erityisesti, niin rahat kannattaa laittaa johonkin muualle ja lukea esipuhe kirjastosta tai verkosta. Sillä pääsee jo pitkälle.
Arvosana: 59/100
The Best of Comix Book – When Marvel Comics Went Underground
Robert Armstrong, Joel Beck, Leslie Cabarga, Howard Cruse, Kim Deitch, Justin Green, Gary Hallgren, Denis Kitchen, Lee Marrs, Willy Murphy, Harvey Pekar, Michael Ploog, Peter Poplaski, John Pound, Ted Richards, Trina Robbins, Sharon Rudahl, Bill Sandes, Art Spiegelman, William Stout, Alex Toth, Skip Williamson, S. Clay Wilson & Basil Wolverton – käsikirjoitus ja kuvitus
Dark Horse Comics
Hinta Suomessa n. 30 €
Hyllyy 
2 vastausta artikkeliin “Arvio: The Best of Comix Book – When Marvel Comics Went Underground”