Nostalgia toimii, liikkumavara on kaventunut, tulevaisuutta on – Käännössarjakuvan julkaiseminen Suomessa kustantajan näkökulmasta

Sarjisharrastajana on jännä seurata kustantamoiden kehitystä Suomessa. Oletusarvoisesti myyntimäärät laskevat jatkuvasti ja julkaisijoiden vyöt kiristyvät. Silti esimerkiksi vuonna 2017 suomalaiseen käännössarjisskeneen saatiin kaksi uutta toimijaa, Zoom Teufel ja Sininen Jänis. Kumpikin keskittyy eurooppalaiseen sarjakuvaan, (toki kaksi kustantamoa, Huuda Huuda ja Daada myös laittoivat lapun luukulle) nimikkeisiin joita Suomessa on aiemmin julkaistu vain vähän tai ei lainkaan. Kyynikko minussa ajattelee heti, että kyseessä täytyy olla rakkaus lajiin. Ei kai käännössarjakuvan julkaisemisessa enää Suomessa mitään ylimääräisiä euroja ole jaettavaksi?

Usein keskustelussa käännössarjakuvasta sivutaan lompakkorealiteetteja: ainoastaan ostamalla ja yllyttämällä muita ostamaan voit tukea suosikkisarjistasi, mutta vähintään yhtä paljon kuulee spekulaatioita siitä, että ”nimike X varmasti myisi kun vain julkaistaisiin”. Olen aina olettanut, että kustantajilla on varmaan suht hyvä käry siitä, mitä kaikkea on tarjolla ja millainen materiaali Suomessa myy. Siksi halusinkin painella suoraan hevosen suuhun ja häiriköidä alan ammattilaisia, heitä jotka etulinjassa väsymättä lähettävät sähköposteja saadakseen suomenkielistä käännössarjakuvaa kauppojen hyllyille. Lisäksi kaupallinen puoli nyt sattuu muutenkin kiinnostamaan, ja siitä harvemmin kirjoitetaan, joten halusin testata kiinnostaako se jotain muutakin.

Mukana vastailemassa mitä ystävällisimmin olivat Like/Otavan Jouko Ruokosenmäki, Egmontin Jukka Torvinen, Zum/Zoom Teufelin Petteri Oja ja RW Kustannuksen Antti Koivumäki. Halusin mukaan hieman eri kaliiperin kustantajia, joiden toimintatavat poikkeavat toisistaan ja joilta odotin saavani monipuolisen näkemyksen. Näin kävikin, vastauksista näkee mielestäni hyvin, miten monella tapaa sarjista Suomessa tehdään. Kiitos heille kaikille ajankäytöstä kysymyspatteriston kanssa!

Kuvituksena haastatteluissa mainittuja sarjiksia, kuvat kustantajien nettisivuilta

Nyt kysymysten pariin:

Miten valikoitte suomeksi julkaistavat sarjakuvat?

Jouko Ruokosenmäki: Ulkomaiset oikeuksienomistajat lähettävät meille jatkuvasti näytteitä (yleensä digimuodossa), puffikirjeitä ja infoa omasta ohjelmastaan. Pyrimme poimimaan sieltä sellaiset sarjakuvat, joiden uskomme löytävän lukijakuntaa Suomesta. Yksi ratkaiseva tekijä on ollut myös yhteispainatusten mahdollisuus. Jos pääsemme jakamaan painokulut jonkun toisen maan kanssa, lähdemme helpommin mukaan tekemään käännössarjakuvaa.

Jukka Torvinen: Eri kohderyhmille voi olla hyvinkin erilaiset valintakriteerit, mutta aivan ensimmäisenä kriteerinä pyrimme luonnollisesti valitsemaan julkaistavaksi sarjakuvia, joiden uskomme kiinnostavan suomalaista lukijakuntaa. Kansainväliset trendit vaikuttavat paljonkin esimerkiksi lastensarjakuviin; varttuneemman kohderyhmän kohdalla taas esimerkiksi nostalgia-aspekti voi olla hyvin tärkeä julkaisuohjelmaa rakentaessamme. Iso osa julkaisuohjelmastamme on myös vanhoja, vuosia ilmestyneitä sarjoja.

Petteri Oja: Julkaisen käännöksiä sekä Zum Teufelin että Zoom Teufelin nimen alla. Ensinmainitun alla tulevat kirjat ovat henkilökohtaisempia valintoja (Cocco Bill, Aarne Ankka). Tänä vuonna on tulossa Ada viidakossa yhteistyönä Aseman ja Täysi Käden kanssa. Sen julkaisemisesta albumina on haaveiltu pitkään, ja nyt Ville Ranta sai hommattua siihen oikeudet.

Zoom Teufelin julkaisut tehdään yhteistyössä tanskalaisen Zoom Förlagetin kanssa. He julkaisevat kymmeniä albumeita vuodessa, valikoin sieltä kiintoisimpia uusia nimikkeitä sekä vanhempia sarjoja, joilla uskoisin olevan yleisöä Suomessa. Joitakin kirjoja painetaan myös pelkästään Suomea varten. Esim. Comanche tulee Tanskassa integraaleina, mutta halusin osat 9 ja 10 yksittäisinä kirjoina suomeksi, samassa formaatissa kuin Apollon julkaisemat aiemmat osat.

Antti Koivumäki: Lopulliset päätökset syntyvät pääkonttorissa Italiassa, koska kustannussyistä suomalaiset albumit tehdään yhteispainatuksena Italian, Hollannin ja/tai Tanskan kanssa. Toki täkäläistäkin toimitusta päätöksissä kuunnellaan, kunhan esitetyt toiveet soveltuvat kannattavasti julkaisusuunnitelmiin. Esim. Preacherin Deluxe-kirjat ja Alan Mooren kirjoittamat Rämeen olennot saatiin ohjelmaan, kun ehdotin niitä sopivassa raossa.

Saatteko ihmisiltä paljon toiveita käännettävistä sarjakuvista, ja onko niillä mitään väliä? Paljonko pyyntöjä pitäisi tulla, että aiemmin suunniteltu julkaisuohjelma muuttuisi? 

JR: Toiveita tulee jonkun verran, ehkä muutama vuodessa. Harvemmin mikään niistä johtaa suoraan toimintaan, mutta esim. LIKEn pari vuotta sitten tekemät Tarzan-kokoomat saivat alkunsa innokkaan fanin (ja kirjojen taittajan/toteuttajan) Petri Aarnion sinnikkäistä yhteydenotoista.

JT: Toiveita julkaisuista tulee muutamia kuukaudessa – lähinnä koskien uusintajulkaisuja jostain vanhoista sarjoista. Toiveista saa vinkkejä potentiaalisista kiinnostuksenkohteista; esimerkiksi Buster oli yksi ”kestotoiveista” monen vuoden ajan. Julkaisuohjelma on suunniteltu yleensä noin vuosi etukäteen, joten pikaisia muutoksia emme tee kuin aivan poikkeustapauksissa.

PO: Pyöritän myös Turun Sarjakuvakauppaa, ja kuulen tiskillä päivystäessäni mitä ihmiset kyselevät. Otan ne huomioon kyllä. Esimerkiksi Cocco Bill ja Aarne Ankka ovat sellaisia, joita kyseltiin paljon. Peter Madsenin Valhallaa yritettiin, mutta oikeuksien omistajan vaatimukset olivat liian kovat.

AK: Kyllähän niitä jonkin verran tulee, ja kyllä niillä on merkitystä. Seuraan tiiviisti keskustelua esim. Kvaakissa siitä, mitä ihmiset meiltä odottavat. Tietyt klassiset nimikkeet toistuvat toiveissa ja ne saattavat jopa toteutua, kunhan planeetat ovat oikeassa asennossa eli em. asiat aikatauluista ja yhteispainatuksista osuvat kohdalleen. Mitään tarkkaa määrää pyynnöille en osaa sanoa. Satakaan toivetta ei auta, jos julkaisu ei jostain syystä onnistu, mutta toisaalta parikin toivetta voi nostaa jonkin nimikkeen ns. kartalle.

Mikä on ollut julkaisemistanne käännössarjakuvista suurin hitti viimeisten 3 vuoden aikana?

JR: Otavan puolelta suurin hitti lienee ollut mustavalkoinen Lehtimies Tintti -sarja, jonka ekat osat myytiin loppuun alta aikayksikön. LIKEn katalogista Tarzan: Oparin aarteet taitaa olla viime vuosien suurin hitti, mutta myös Blueberry, Ihmeellinen Miracleman, Saga 1 ja Caravaggio myivät painoksensa nopsasti loppuun.

JT: Uusi Asterix on aina hitti. Ja Tex Willer kestohitti.

PO: Pikku Piko.

AK: Sandmanin Deluxe-kirjat ja legendaarisimmat Batmanit eli Yön ritari ja Tappava vitsi. Myös Preacherit myyvät mukavasti.

Paljonko Suomen markkinalle mahtuu käännössarjakuvaa – Monelleko nimikkeelle löytyy vuosittain riittävä määrä ostajia?

JR: Hyvä kysymys – en usko, että markkinat ovat mitenkään tukossa tällä haavaa, mutta varmaan jokin katto on olemassa. En osaa kyllä yhtään sanoa, mikä se voisi olla… varmaan tärkeintä on, että Suomessa julkaistaan mahdollisimman erilaisia käännössarjakuvia. Jos kaikki olisivat pelkkää supersankarisarjakuvaa, katto tulisi varmaan vastaan aika nopeasti.

JT: En usko, että tähän on yksiselitteistä vastausta saati mahdollista löytää mitään tiettyä nimikemäärää; eri kustantajat voivat toimia hyvinkin erilaisilla periaatteilla.

PO: Käännösten määrähän laskee koko ajan isojen kustantajien vääntäessä hanaa pienemmälle. Esimerkiksi Egmontin julkaisujen määrä tippuu vuosi vuodelta. WSOY oli vielä viisi vuotta sitten yksi tärkeimmistä sarjakuvan julkaisijoista, nykyään sieltäkään ei tule enää montaa kirjaa vuodessa. Pienkustantajista Huuda Huuda ja Daada lopettivat kokonaan. Tämä on suurin syy siihen, miksi itse laajensin kustannustoimintaa käännössarjakuvien puolelle. Näen sarjakuvakauppiaana(kin) asian niin, että laaja nimikevalikoima ruokkii ihmisten sarjakuvaharrastusta. Enemmän nimikkeitä tarvittaisiin.

AK: Vaikea sanoa. Kun RW Kustannus saapui rytinällä markkinoille, vuodessa julkaistavien DC- ja Vertigo-nimikkeiden määrä moninkertaistui, ja kyllä kaikille tuntuu ostajia ainakin jonkin verran löytyvän. Viime vuoden julkaisumäärä jäi Suomen-toimistosta johtumattomista syistä aiempaa alhaisemmaksi, mutta tänä vuonna on tarkoitus ottaa vahinkoa takaisin oikein olan takaa.

Pitääkö jokaisen julkaisun päästä omilleen vai rahoitetaanko hittijulkaisuilla myös ns. intohimoprojekteja, jotka eivät yksin pääsisi plussalle?

JR: Toiveissa on, että kaikki käännössarjakuvat pääsisivät plussan puolelle. Emme lähde tekemään mitään albumia sillä oletuksella, että ”tämä ei varmaan myy, mutta tehdään silti” 🙂

JT: Emme tee miinustuotteita, ja mahdollisuus tehdä pienen katteen ”intohimoprojekteja” on viime vuosina pienentynyt.

PO: Etukäteen on aika vaikeaa tietää, mikä julkaisu pääsee omilleen ja mikä ei. Joskus intohimoprojektitkin myyvät hyvin ja myyviksi ajatellut eivät. Mutta kyllä osa kirjoista on ns. pakko tehdä, vaikka ne eivät myisi yhtään. Esim. se Ada.

AK: Lähtökohtaisesti tietenkin toivomme, että jokainen teos toisi ainakin siihen sijoitetut rahat takaisin, mutta eihän näin aina käy. Tärkeintä on kuitenkin, että toiminta kokonaisuudessaan on aina vuoden vaihtuessa plussan puolella. Sitten ohjelmaa viilataan ja tarvittaessa pudotetaan pois nimikkeitä, joiden menekki on todettu heikommaksi. 

Onko käännössarjakuvilla myyntiodotuksia? Jos on, niin miten määritätte ne? Historia/samankaltaisten teosten myynti/jokin tieteellisempi laskukaava?

JR: Sama vastaus kuin edellä – toivomme että sarjakuvan myynti kattaa tekemiseen menneet kulut ja tuo hieman voittoa, ei siinä sen tieteellisempää ihmettä ole.

JT: Luonnollisestikin sarjakuvilla, kuten muillakin kaupallisilla tuotteilla on myyntiodotuksia. Meillä on oma tapamme kalkyloida tuotteiden kannattavuutta.

PO: Yli kymmenen vuotta sarjakuvakaupan ja -tukun (Sarjakuvan Toivo) pyörittäjänä antaa pohjaa yrittää ennustaa myyntiä. En kuitenkaan aseta mitään tarkkoja myyntiodotuksia. Olen tyytyväinen, jos ei tule tappiota.

AK: Tietenkin jonkinlaisia odotuksia on, koska niiden pohjalta päätetään painosten koko, ja tavoitteenahan olisi aina myydä painokset loppuun. Mitään maagista laskukaavaa ei ainakaan minulla ole kuitenkaan käytössä, vaan odotukset määrittyvät lähinnä entisten kokemusten perusteella. 

Yleisesti painotuotteiden myyntimäärätrendit ovat olleet laskevia. Onko käännössarjakuvien julkaisemisella suomeksi tulevaisuutta?

JR: Uskoisin, että käännössarjakuvalla (samoin kuin –kirjallisuudella) on toki tulevaisuus, vaikka Aku Ankan kaltaista megahittiä tuskin siltä saralta enää syntyy. Tai mistä sen tietää!

JT: Sarjakuvat noudattavat yleistä trendiä ja ovat muuttuneet entistä enemmän niche-tuotteiksi, mutta kyllä niiden julkaisemista suomeksi tullaan jatkamaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.

PO: Eiköhän.

AK: Uskon vahvasti, että on. Uusia lukijoita tuntuu löytyvän jatkuvasti, vaikka toki kaukana ”huippuvuosista” ollaan.

Miten käännössarjakuvien kustantaminen on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana? Ovatko trendit esim. suosittujen genrejen tai nimikkeiden suhteen muuttuneet?

JR: Selvästi käännössarjakuvaa myydään entistä pienempiä painoksia, lähes ainoastaan varttuneille lukijoille – trendinä tuntuu nyt olevan ainakin se, että elokuviin ym. linkittyvät sarjakuvat ovat ”out”, nostalgia on ”in”.

JT: Kuten yllä mainitsin, sarjakuvat ovat muuttumassa entistä enemmän pienempien kohderyhmien tuotteiksi ja trendit ovat nykyään lyhytkestoisempia kuin ennen.

PO: Kuten jo totesinkin, valikoima on pienentynyt. Enemmän on pienkustantajien harteilla. Sinänsä kyllä sama kama myy kuin ennenkin.

AK: Ainakin teknologia on helpottanut rutosti kaikkea julkaisuun liittyvää, käännöksestä lopulliseen painotuotteeseen. Itse olen koko urani ajan toiminut melko keskitetysti supersankarigenren parissa, joten en oikein muihin tyylilajeihin osaa ottaa kantaa.

Voisiko käännössarjakuva toimia Suomessa muussa muodossa, esim. diginä?

JR: Varmasti voisi.

JT: Tämä on erittäin mielenkiintoinen kysymys, jota olen itse miettinyt paljonkin. Vaikka sarjakuvan voisi olettaa siirtyvän helpostikin digitaaliseen muotoon, esimerkiksi tabletilla luettavaksi, olen sitä mieltä, että teknologia ei ole vielä täysin valmis tähän. Henkilökohtaisesti luen hyvin paljon kirjoja tabletilla ja tuolloin laite häipyy taka-alalle kuten fyysistä kirjaa luettaessa. Sarjakuvan suhteen tämä ei vielä – ainakaan minun kohdallani – toimi, vaan olen lukiessani kiusallisen tietoinen laitteesta ja sen teknisistä rajoituksista verrattuna fyysiseen lehteen tai albumiin. Myös levitystavat ja -kanavat ovat vielä murrosvaiheessa, vaikka joitakin suhteellisen toimivia ratkaisuja onkin jo olemassa.

PO: En osaa sanoa. Digipuoli ei itseäni kiinnosta yhtään.

AK: Mikä jottei.

Minkä sarjakuvan julkaisisit suomeksi jos olisit kaikkivoipa, varsinainen kustantajien Dr. Manhattan?

JR: Dave Simin Cerebus-sarjan alusta loppuun 😀

JT: Kun nyt Dr. Manhattanin mainitsit, niin en panisi pahakseni, jos hyllyssäni olisi de luxe -kirjasarja Alan Mooren koko tuotannosta kattavine annotaatioineen. That’s a pipe dream if anything 😉

PO: Hiroshiman poika pitäisi julkaista loppuun asti. Kaikkivoipana kustantajana huolehtisin myös siitä, että kaikki sarjakuvan klassikot olisivat jatkuvasti saatavilla suomeksi. Esimerkiksi Mausista kaivattaisiin kovasti uutta painosta. Samoin Lasseista ja Leeveistä.

AK: Juuri tällä hetkellä se olisi varmaankin John ”Derf” Backderfin My Friend Dahmer. Jos ”oman firman” tuotteista puhutaan, niin Fables on sellainen henkilökohtainen suosikki, jota on meiltä myös melko innokkaasti toivottu. Uskon ja toivon sen siis vielä joskus jopa toteutuvan.

Huh, siinäpä sitä oli tuhti paketti. En halunnut ryhtyä uudelleenmuotoilemaan vastauksia tai ryhmittelemään niitä teemoittain sen enempää, jottei mielenkiintoisia infonmurusia katoaisi matkalle. Lisäksi refaktorointi olisi vaatinut journalistista ammattitaitoa, jota minulta ei löydy, tai vaihtoehtoisesti pirusti aikaa, jota en jaksanut uhrata.

Vastauksista voi päätellä ainakin, että toiveita kannattaa edelleen esittää, mielummin toistuvasti. Käännössarjakuvilla on edelleen tulevaisuutta, ja todennäköisesti paperimuoto pitää pintansa vielä hyvän aikaa. Keinoja ja arvotuksia julkaisuun on monia, ja näinhän sen kuuluu ollakin. Tylsää olisi, jos kaikki kustantajat olisivat samasta puusta veistettyjä, varsinkin aikana jolloin valikoima väistämättä on kutistumaan päin.

Tajusin vasta jälkikäteen, että en sisällyttänyt kysymyksiin mitään sarjisten markkinoinnista.  Tämä oli tyhmää, joten voi olla, että joudun härkkimään kustantajia myöhemmin vielä uudemman kerran. Joka tapauksessa sain haastatteluista tietoa jota hainkin, eli kiitokset ammattilaisille avusta. Toivottavasti työ jatkuu ja sarjakuvalla on tulevaisuus, jotta katajainen kansa pääsee jatkossakin nauttimaan monipuolisista sarjiksista omalla äidinkielellään. Salut, kaikki kustantajat, menestystä teille!