Arvio: It Was The War Of The Trenches – Sodanvastaisuutta inhorealistisin keinoin

mde

Loistava Fantagraphics-kustantamo on uusien kykyjen ja klassikkojen uusintapainosten lisäksi ottanut asiakseen kääntää myös eurosarjakuvan helmiä englanninkielisen yleisön ulottuville. Esimerkki tästä on vaikkapa valtava Crepax’n töiden kokoelmakirjasto. Samaan sarjaan menevät myös ranskalaisen Jacques Tardin teokset. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt Tardi on monipuolinen tekijä, jolla ensimmäinen maailmansota on yksi toistuvasti esiintyvä teema. It Was The War Of The Trenches on Tardin aihepiirin magnum opus. Se koostuu lyhyistä kertomuksista, joita yhdistää nihilistinen, lähes inhorealistinen tyyli. Tardi nostaa keskiöön tavallisia ranskalaisia, jotka kärsivät erittäin moraalittoman sodan jaloissa kärsien yleensä koruttoman ja epäkiitollisen kuoleman. Vahvasti sodanvastainen kirja jää mieleen yksityiskohtaisen kerronnan ansiosta. Tardi on nähnyt valtavasti vaivaa realistisen kuvan antamiseen sodasta, mutta sitä tärkeämpiä ovat rikkaat ihmisten taustatarinat ja uskottavat ihmishahmot.

mde

Ensimmäinen huomionarvoinen seikka on toki se, että käsiteltäväksi on valittu nimenomaan ensimmäinen maailmansota, joka ainakin sarjakuvissa on jäänyt seuraajaansa vähemmälle huomiolle. Se toki antaa kontekstin esimerkiksi useille Corto Maltese -seikkailuille, mutta itse sotaa on käsitelty verrattain vähän. Ensimmäisen maailmansodan tunnetuimpia piirteitä oli juoksuhautoihin jumittunut asemasota ja siitä johtuva valtavien maa-alueiden jauhelihaksi pommittaminen, joka on tärkeä osa Tardin tarinoita. Paskaisissa haudoissa sotilaat ehtivät kaivata kotia, tuijotella ei-kenenkään maalla pilaantuvia ruumiita ja elää uudelleen kokemiaan kauhuja ilman minkäänlaista toivoa tilanteen koskaan muuttumisesta.

mde

Tardin tarinoiden perusteella sotaa leimasivat myös viimeiset jäänteet edellisten vuosisatojen patriotismista ja nurkkakuntaisuudesta. Molempia tietty löytyy maailmasta edelleen riittämiin, mutta niiden muoto ja esiintyminen muuttui ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tardin tarinoissa kaikki paitsi omat ovat täysin uhrattavissa siviilejä myöten, sotilasjohto pröystäilee mitä hölmöimmillä univormuilla antaen samaan aikaan täysin vastuuttomia käskyjä ja kaikki hirveydet ovat sallittuja jumalallisen oikeutuksen nimissä. Tardin tarinoissa hahmoja on kahta sorttia: hurmoksellisen isänmaallisuuden marinoimia sotakalkkunoita ja totaalisen apatian valtaan vaipuneita uhrattavia pelinappuloita. Ensimmäisessä maailmansodassa oltiin vielä ylpeitä asioista, jotka myöhemmissä sodissa on pyritty piilottamaan suuren yleisön katseilta.

mde

Tardi kirjoittaa tarinat ranskalaisesta vinkkelistä, mutta ei glorifioi kotimaataan tai sen enempää demonisoi muita. Ihmiset päähenkilöitä myöten ovat epätäydellisiä ja heikkoja. Ratkaisut ovat alhaisia ja itsekkäitä joka osapuolella ja niistä kärsii jokainen kansalainen, oli tämä sitten siviili tai rivisotilas. Ennen kaikkea Tardin sanomana on se, että koko sota oli yksi vastuuttomuuden ja täydellisen empatian puutteen mätäpaise. Orastava moderni aika ohjasi johtajat ajattelemaan koko sotaa puhtaasti numeroina ja lopputuloksena oli ylilyövän epäinhimillinen sota.

mde

IWTWOTT:n tyylille löytyy tässä blogissa luetuista kirjoista yksi aivan selvä yhtymäkohta: tämän jälkeen ei tarvitse miettiä, mistä Aapo Kukon Riekaleita on ammentanut innoitusta. Episodimainen ja naturalistinen kuvaus, sodan vaietut vaikutukset ja niiden uhrit ja rujo kuvitustyyli kulkevat lähes yksi yhteen. Kukon viiva on abstraktimpaa ja hauraampaa kun Tardi tavoittelee myös kuvituksella äärimmäistä uskottavuutta. Naturalistista kuvausta on haettu miljöön ja esineiden lisäksi myös väkivaltaan, joka on kirjassa rujoa ja rumaa. Tardi itse kertoo kirjassa havainneensa jo nuorena ristiriidan oman isoisänsä kauhukertomusten ja sotaa kaunistelleiden kirjojen välillä, ja oletettavasti tästä syystä IWTWOTT pyrkii raastamaan kaiken romantiikan sodan ympäriltä näyttämällä kaikki suolenpätkät, loiset ja mädän lihan hajun.

mde

Tardin sommittelut ovat silloin tällöin yllättäviä, ilmeisesti vaikutteet niihin on haettu ensimmäisen maailmansodan aikaisten lehtien sivusommittelusta. Tällaisia yksityiskohtia kirjassa pääsee livahtamaan ohi tuon tuosta, joten voidaan vain arvailla, millainen määrä näkymätöntä työtä kirjan eteen on tehty. IWTWOTT tekee vaikutuksen kahdella tasolla: toisaalta vahva viiva tekee tapahtumat todentuntuisiksi ja lukiessa voi lähes kuulla tykkien jylinän ja saappaiden lotinan mutaista haudanpohjaa vasten. Toisaalta kirjaa voi hifistellä useita kertoja ja kunnon sotanörtille tässä on varmasti yhtä sun toista löydettävää.

mde

Suurempia puutteita kirjassa ei tässä mitassa ole. Tardi tekee pätevää ja mielenkiintoista sotasarjakuvaa, mutta IWTWOTT ei silti nouse sotadokumentaationa suurten ajattomien teosten kuten esimerkiksi Mausin rinnalle. Tämä johtuu lähinnä tarinoiden kaavamaisuudesta ja tavanomaisuudesta. IWTWOTT ei yritäkään löytää uusia, mullistavia näkökulmia kerrontaansa, vaan se tekee hyvin ammattimaista jälkeä perinteisen sodanvastaisen sotasarjakuvan rintamalla. Kirja on kohtuullisen nopeasti luettu, joten puutumista ei ehdi tapahtumaan. Sotaharrastajille tätä voi toki suositella varauksetta, mutta silkkana sarjakuvana mieleen tulee todennäköisesti vaikuttavampiakin saman tyylilajin kirjoja.

Arvosana: 76/100

It Was The War Of The Trenches
Jacques Tardi, käsikirjoitus ja kuvitus
Fantagraphics
Hinta Suomessa n. 20 €

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: It Was The War Of The Trenches – Sodanvastaisuutta inhorealistisin keinoin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s