Arvio: Zahran paratiisi – Uhmakas kansannousu sarjakuvamuodossa saa viestinsä perille

edf

Palaamme jälleen viime vuosina kovasti suosiota niittäneeseen ja keskustelua herättäneeseen sarjakuvagenreen ”elämä islamilaisissa teokratioissa on perseestä”. Tällä kertaa tarkastellaan Irania vuoden 2009 vaalien jälkeisten mellakoiden aikana. Sarjakuvan takana ovat salanimillä esiintyvät Amir ja Khalil, jotka ovat eläneet ja kokeneet Iranin valtion terrorin ja kertovat siitä, mitä he vuoden 2009 mielenosoitusten jälkeisinä viikkoina näkivät. Zahran paratiisi kertoo Alavin perheestä, jonka toinen poika Mehdi on kadonnut mielenosoituksissa. Hänen veljensä Hassan ja äitinsä Zahra pelkäävät pahinta ja yrittävät jäljittää poikaansa järjestelmässä, joka on harjaantunut kadottamaan moiset valtion viholliset kaikista arkistoista. Zahran paratiisi on taidokas mutta hiomaton sarjis, josta paistaa läpi mieletön intohimo ja palo saada tarina kerrottua. Puutteet eivät haittaa kohtuuttomasti, sillä kerronta on sujuvaa ja mieleenjäävää.

cof

Zahran paratiisi on nimenä alleviivaavan monimerkityksellinen. Se on paitsi tarinan äidin nimi, myös Iranin pääkaupunki Teheranin suuri hautausmaa. Kertomus äidin ja pojan taistelusta lannistavaa järjestelmää vastaan on masentava, ja tuntuu siltä että tiet vievät vääjäämättä ainoastaan Zahran paratiisiin. Tässä kirjassa ei ole tärkeää ymmärtää suurempia taustavoimia: Ajatollah Khamenei ja Mahmoud Ahmadinejad tulevat mainituiksi, mutta Amir ja Khalil ovat halunneet tarinassa keskittyä valtion piilottamaan näkökulmaan siitä, mitä poliittiset käänteet todellisuudessa tarkoittivat paikallisille asukkaille. Zahran paratiisin suurimmat vahvuudet ovat ajankohtaisuus ja suoraviivaisuus. Tarina tuntuu lohduttoman uskottavalta ja eteneminen on pysäyttämätöntä. Pienet yksitykohdat tuovat tarinaan samaistumispisteitä, vaikka iranilainen arki on jälleen kerran niin kaukana suomalaisen pullamössöbloggaajan vastaavasta kuin mahdollista. Älypuhelimet, musiikki ja teknologia konkretisoivat, että nämä hirveydet tapahtuvat ihmisille, jotka välimatkasta huolimatta elävät kanssamme samassa maailmassa.

cof

Mehdin tarina ei sellaisenaan ole tosi, mutta vastaavia kohtaloita on maassa tuhansia. Koko sarjakuva on saanut alkunsa nuorten aktivistien turhautumisesta vallitsevaan tilanteeseen. Amir ja Khalil julkaisivat sarjakuvan ensin verkossa, missä se levisi kuin kulovalkea ja käännöksiä alkoi ropista koviin kantiin kovaa vauhtia. Sarjakuvan henkeen kuuluu kiireen tuntu: tämä pitää saada sanottua NYT, sillä muutoksen pitää tapahtua NYT. Huomenna poliisi ja oikeuslaitos löytävät jälleen uudet keinot pitää kansalaiset alistettuina. Valitettavasti kiireen tuntu ilmenee ainakin Suomi-versiossa hutiloimisena. Tekstaus on sekä ankean näköistä että erittäin virhetiheää. Kiire ja virheet voivat olla teokselle voimavaroja silloin, kun ne tuntuvat tekijän omaa ääntä korostavalta (ks. punkmusiikki, Raimon suomiräp, Hjallis Harkimon twitter), mutta persoonaton fontti ja huolimattomuusvirheet ennemminkin etäännyttävät lukijaa tapahtumista kuin tuovat tätä lähemmäs. Shame, sanoisi Gordon Ramsay. Pienillä asioilla vaikuttavuus olisi voinut olla vielä reilustikin kovempi.

edf

Pidin Zahran paratiisissa myös sen tiiviydestä. Sarjakuva ei yritäkään olla mikään kattava kuvaus Iranista, Teheranista tai edes kesän 2009 mielenosoituksista. Se ei yritä ottaa kantaa uskonnon sortavuuteen, tasa-arvo-ongelmiin tai seksuaalisuuteen liittyvään vallankäyttöön, jotka kaikki ovat osa tarinaa. Se on valinnut näkökulmansa ja narratiivinsa ja pysyy tiukasti niissä, tässä on kyse kadonneesta pojasta ja perheestä joka etsii häntä. Näin juoni kaappaa mukaansa eikä intensiivinen kerronta joudu keskittymään heikkouksiinsa yrittämällä kattaa valtavan määrän materiaalia lyhyessä ajassa. Raskas tarina voisi käydä raskaaksi luettavaksi ilman värikkäitä sivuhahmoja. Vaikka Zahran paratiisin maailmassa on paljon epäinhimillistä, se antaa pieniä toivon rippeitä lukijalle ihmisten yhteyden avulla. Valtion kasvottomat kätyrit pyrkivät hajottamaan kansan, mutta rempseät iranilaiset eivät hevillä luovuta. Zahran ystävätär, avulias kopioliikkeen pitäjä, holtiton taksikuski ja vahvatahtoinen nuori kopioliikkeen asiakas tarjoavat myötätuntoa ja ymmärrystä toivottomuuden keskellä. Myös tämä tuo kirjaan samaistuttavuutta: vaikka asetelma ja tilanne olisi mikä, arjessa tulee silti vastaan huvittavia sattumia jotka auttavat jaksamaan.

cof

Ei kirjasta silti missään nimessä mikään elämänmyönteinen fiilis jää. Zahran paratiisi on synkkä kertomus mustasta yhteiskunnasta, jollaista ei enää nykypäivänä pitäisi olla olemassa, mutta siellä se vaan potkii. Viimeisenä niittinä loppuun lisätyt tapahtumia taustoittavat jälkisanat piirtävät kuvan totalitaristisesta valtiosta, jossa on vaikea nähdä lupausta paremmasta tulevaisuudesta. Itseeni vaikutuksen teki juuri kontrasti Iranin tuhatvuotisen kulttuurin ja nykypäivän takapajuisuuden välillä: väleihin ripotellut sitaatit runoilijoilta ja filosofeilta tuntuvat erityisen surumielisiltä nykytilanteen keskellä. Toisaalta tämä kirja itsessään on juuri lupaus paremmasta, kovaääninen julistus siitä, että muutos tulee vielä joskus. Tapahtumat sijoittuvat aikaan pari vuotta ennen arabikevättä, joten on nähtävissä, että kadulla oikeutta vaatineet kolme miljoonaa iranilaista eivät jääneet täysin kuulematta. Zahran paratiisi ei ole sarjakuvana mitenkään kiistattoman verraton, mutta manifestina ja vaikutustekona sille voi olla vaikea löytää vertaista ainakaan lähihistoriasta.

Arvosana: 82/100

Zahran paratiisi
Amir, käsikirjoitus – Khalil, kuvitus
Like Kustannus
Hinta Suomessa n. 20 €

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s