Arvio: The Gigantic Beard That Was Evil – Parran alta paljastuu kaikenlaista jännää

edf

Tiedättekö, kun näkee tuon kaltaisen nimen sarjiksella, niin iskee ns. Snakes On a Plane -pelko. Nimeämispolitiikkana tämä vetoaa minuun edelleen, mutta jos nimi on ainut hauska idea, niin pettymys on suuri. Onneksi The Gigantic Beard That Was Evil ei lankea Snakes On a Plane -kuoppaan. Se on omaperäinen, hauska ja yllättävän kaunis sarjakuva. Tarinan vaikutteet ovat selkeästi lastensaduissa ja symbolinen kerronta tuo siihen mukavasti lisätasoja. Kuvituksellisestikin Stephen Collinsin esikoisromaani on mieleenjäävä ja vaikuttava. Tästä puuttuu ainoastaan Samuel L. Jackson, muuten The Gigantic Beard That Was Evil on kaikilla osa-alueilla parempi kuin Snakes On a Plane. Snakes On a Plane ei ollut kovin hyvä, The Gigantic Beard That Was Evil sen sijaan on oikein hyvä. Eikö muuten huomaa, että kritiikit muuttuvat aina vain ammattimaisemmiksi kun niitä kirjoittaa enemmän?

edf

Kirjan kansilehdissäkin mainitaan brittien ykkössatusetä Roald Dahl, ja TGBTWE:stä löytyy useampiakin dahlmaisia vaikutteita. Alkutilanteessa kaikki on tylsän kliinistä: Dave asuu täydellisen virheettömällä Heren (niinku Täällä) saarella, kuten tämän maailman kaikki asukkaat. Täällä on mukava olla, ainoa ahdistava tekijä on ympäröivä meri ja sen takana odottava There (Tuolla). Kukaan Täältä ei ole käynyt Tuolla, mutta siellä vallitsee kuulemma kaaos ja kaikenlainen epäjärjestys. Epäjärjestys ei sovi lainkaan Tänne, missä kampaukset ovat siistejä, nurmikot tasamittaisia ja kadut puhtaita. Siksi Täällä ollaan erittäin tarkkoja siitä, ettei Tuolta saavu Tänne mitään. Dave on täysin tyytyväinen työskennellessään korporaatiossa, jonka olemassaolon tarkoitusta hän ei tiedä ja viettäessään illat piirtäen uudestaan ja uudestaan näkymää kotikadustaan ja kuunnellen samalla Banglesin Eternal Flamea. Eräänä päivänä Daven töissä käsittelemä data ei näytäkään tutun järjestelmälliseltä, mikä johtaa hänen partansa holtittomaan kasvuun, jota ei pysäytä mikään. Elämä Täällä menee asteittain täysin sekaisin, kun Daven parta valtaa alaa täydellisellä saarella.

edf

TGBTWE:ssä osa metaforista on kuluneempia (uuu tämä kasvoton korporaatio on vain koneisto ja ihmiset toljottaa niiden älypuhelimia uuu), mutta kokonaisuus on silti tuoreen tuntuinen. Collinsin fantasiamaailma on hauska sekoitus todellisuutta ja satumaisuutta, mikä pistää miettimään eri tulkintoja selitykseksi tälle. Jos koko maailma on tämä saari, jossa asuu vain täydellisiä nöyriä työläisiä, miksi Banglesin Eternal Flame (ja R. Kellyn Ignition Remix, kaikista biiseistä) on tehty ja miten? Jos maailmassa on vain toimistojen keskusta ja asuntojen reuna-alueet, missä tehdään käytetyt autot ja älypuhelimet? Itse tarinan kannalta nämä kyssärit eivät ole relevantteja, vaan lähinnä lisämaustetta lukemiseen. Tässä tarinassa on kuitenkin kyse isosta parrasta, joka on paha. Perinteisen satukerronnan tavoin juoni ei ole erityisen kompleksinen tai monisyinen, mutta sitä ei kannata silti avata tätä enempää. Koko maailma ja Collinsin sanoma avautuu tarinan myötä kärsivällisesti ja jokaisella sivulla on paikkansa.

edf

Kerronnan lisäksi myös kuvituksessa jokaisella sivulla ja ruudulla on paikkansa. Collinsin jälki ei ole yksityiskohtaista, mutta se on valtavan huolellista. Lyijykynällä toteutetut sävyt ja etenkin kaoottisesti vellova parta ovat viimeisen päälle tarkoituksenmukaisia. Yksikään karva ei harita mihinkään, jos sen ei niin kuulu tehdä. Minimalistinen teksti yhdistettynä massiivisen huoliteltuun kuvitukseen pitää tunnelman yllä. Collins saa harmaat hahmot tarvittaessa näyttämään kasvottomilta, mutta silti jokaisella nimetyllä henkilöllä on selkeät piirteensä, joista heidät erottaa. Collinsin kuvituksessa on jotain hiljalleen hiipivää, viiva on soljuvaa ja parran alle todella tuntee jäävänsä kun karvan määrä sivuilla kasvaa. Ruutujen jyhkeät kehykset lisäävät kontrastia hienostuneeseen kynänjälkeen edelleen.

edf

Kun nappasin TGBTWE:n kirjaston hyllystä sokkona, odotin nimen ja kannen perusteella lähinnä jonkinlaista naiivia huumoria originaalilla otteella. Jälkimmäisen sain, ensimmäistä en niinkään. Lopulta TGBTWE:n pohjavire on melankolisen kaunis, eikä siinä nimen ja konseptin lisäksi ole juurikaan naurun paikkoja. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä koko kirja on erittäin positiivinen yllätys. En ole valmis sanomaan, että se on suvereeni mestariteos, sillä vastaavaa taidesarjakuvan suuntaan niiaavaa materiaalia tuotetaan sen verran paljon, että klassikkostatus vaatii vielä enemmän väristyksiä. Nyt TGBTWE tarjoaa lähinnä erittäin miellyttävän tunteen niin juonen kuin laatunsakin puolesta. Oli hyvä, että luin tämän sarjakuvan, ja suosittelen sitä varauksetta. On vaikea kuvitella, kenelle TGBTWE ei uppoaisi jollain tasolla. Collins on onnistunut tekemään aikuisten sadun, joka sopii myös lapsille mutta ei aliarvioi minkään ikäistä lukijaa. Props!

edf

Arvosana: 80/100

The Gigantic Beard That Was Evil
Stephen Collins, käsikirjoitus ja kuvitus
Jonathan Cape
Hinta Suomessa 16-20 €

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: The Gigantic Beard That Was Evil – Parran alta paljastuu kaikenlaista jännää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s