HAHAHAHAHA MILLÄÄN EI OLE ENÄÄ MITÄÄN VÄLIÄ OSTIN SHITTY WATCHMENIN ONCE YOU REALIZE WHAT A JOKE EVERYTHING IS BUYING SHITTY WATCHMEN IS THE ONLY THING THAT MAKES SENSE. Elikkäs niin. Alkuvuodesta 2017 julkaistiin niin härski sarjakuva, että se jäi heti kummittelemaan mieleen. 11 sarjakuvataiteilijaa halusi ottaa kantaa Dave Gibbonsin kuvakerronnan ylivertaisuuteen Watchmen-sarjakuvassa. Heidän tapansa kunnioittaa mestaria oli piirtää tarina uudelleen, ruutu ruudulta, mutta paskasti. Tällainen perseily on minulle omiaan, kiinnostus heräsi heti. Ensin vain kerroin kavereille sarjiksesta ja naureskeltiin, hehheh Shitty Watchmen. Sitten aloin miettimään, pitäisikö se ostaa. Hehheh joo varmaan ostan Shitty Watchmenin, ehkä ei nyt kuitenkaan. Lopulta eräänä perjantaina kahden kaljan jälkeen tietokone oli auki fataalilla hetkellä, ja Shitty Watchmen siirtyi virtuaaliseen ostoskoriin kuin varkain. Joten tässä sitä ollaan. Eittämättä maailman kuuluisin ja puhkianalysoiduin sarjakuvaromaani, mutta ihan paskasti tehtynä.
Kirjan masinoineet Dave Baker ja Nicole Goux ovat tekijöistä kaksi. Idea syntyi Bakerin mukaan juhlissa, joissa lähes kaikki kirjaan osallistuneet olivat mukana, ja aiheena oli Dave Gibbonsin nerous. Baker ja Goux tulivat siihen tulokseen, että Watchmenin ruudut olisi voinut piirtää aivan surkeasti, ja Gibbonsin rytmi, kompositiot ja kerronta toimisivat silti. Homma eteni vitsistä todeksi suunnilleen samalla tavalla kuin minun sarjisostokseni, ja lopulta teos raapaistiin kasaan kahdessa viikossa. Dave Baker toteutti luvuista kaksi, ensimmäisen ja viimeisen. Loput kymmenen lukua hoitivat Nicole Goux, Rachel Dukes, Malachi Ward, Nick Diaz, Emilie Vo, Sam Ancona, Chuck Kerr, Colby Bluth, Robert Negrete ja Sabrina Deigert. Itse asiassa taiteilijoiden suuri määrä on elinehto sarjakuvan onnistumiselle. Vitsi olisi ehtinyt vanhentua yhden tekijän käsissä aika monta kertaa, mutta uusi näkökulma jokaiseen lukuun tekee Shitty Watchmenista ainakin kertalukemisen arvoisen.
Tyyleissä on vaihtelua: Baker pyrkii pitämään jälkensä niin epäsiistinä ja riisuttuna, että selvän saaminen on haastavaa vaikka tarina on tuttu, varsinkin kun dialogikin on riisuttu ruuduista aivan minimiin. Toisaalta esimerkiksi kolmannen luvun kuvittaneen Sabrina Deigertin jälki on niin huoliteltua, että lukeminen on lähestulkoon liian helppoa. Shitty Watchmen on kiehtova piirtämisen lisäksi lukemisnäkökulmasta: mitä kukin lukija vuorollaan pitää kuvissa ja tarinassa olennaisena näkyy piirroksista ilmiselvästi. Työhön on myös suhtauduttu vakavuuden eri asteilla. Rachel Dukes pyrkii rajoitetulla dialogilla replikoimaan sarjakuvan ikimuistoisimpia kohtauksia uskollisesti, kun taas Emilie Vo päätti, että Koomikon ruumisarkussa lukee ”LOL RIP”. Vaikka Shitty Watchmenin lukemista ei voi pitää varsinaisena lukemisena, sivuilta voi saada siis ihan ajatuksen aihettakin sen lisäksi, että naurattaa.
Sen lisäksi että Shitty Watchmen haluaa nostaa Gibbonsia jalustalle Alan Mooren rinnalle, se on kriittinen Watchmenin julkaisija DC:tä kohtaan. Takakannen ja sisäsivujen sitaatit kertovat, mitä mieltä Shitty Watchmen -poppoo on tekijöiden kohtelusta. DC antoi aikanaan teoksen oikeudet tekijöilleen ”when the print runs out”. No, painokset eivät ole loppuneet sitten julkaisun, ja DC on pyyhkinyt tekijöiden alkuperäisellä visiolla lattiaa liittämällä Watchmen-universumin DC:n päämaailman osaksi. Shitty Watchmen -jengi totesi sitten, että ihan sama, jos kerran kaikkea paskaa saa Watchmenin nimissä tehdä niin tehdään sitten rehellisesti paskaa. Bakerin mukaan Alan Moore toki vihaisi Shitty Watchmenia yhtä lailla kuin kaikkea muutakin suunnitelmiinsa kuulumatonta, mutta se on ollut asioiden perusolotila jo niin pitkään, että muuta olisi vaikea kuvitellakaan. Dave Gibbonsin kommentti Shitty Watchmeniin sen sijaan oli hyvin tyhjentävä ”Eeerrr… thanks?”. Ei kai tuota enempää lupia kukaan tarvitse.
Luulen, että Shitty Watchmen määrittää tulevaisuuden sarjakuvien ostamistapaani. Satunnaisen klassikon voi hankkia hyllyyn aina silloin tällöin, mutta enemmän aikaa ja rahaa tulee tuhrattua tällaiseen härökirjallisuuteen hetken mielijohteesta. Laatu voi olla mitä on, mutta ainakin tietää ajatuksien heräävän. Tämän siitä saa, kun kirjastossa oppii huoletta haalimaan kainaloonsa mitä sattuu. En kadu yhtään, että ostin Shitty Watchmenin, mutta mietin kyllä, onko sen paikka pysyvästi hyllyssä vai onko rikos riistää kanssaihmisiltä mahdollisuus tähän kokemukseen. Toisaalta, koko sarjis on ilmaiseksi netissä, joten minua fiksumpi tyyppi varmaan kollaa sen sieltä, eikä tee tällaista hiton numeroa yhdestä läppä-sarjakuvakirjasta.
Olen yleensä pitänyt kiinni siitä, että läväytän sarjikselle arvosanan, tuntui se kuinka turhalta tahansa. Shitty Watchmenin kohdalla taidan kuitenkin tehdä poikkeuksen. Ei kai se oikein ole kokonainen sarjis, jos yli puolet duunista on otettu suoraan toisesta sarjakuvasta? Shitty Watchmen on enemmänkin tutkielma ja harjoitus sarjakuvan kuvakielestä, ja vielä rehellisemmin sanottuna pääasiassa hauskaa idiotismia. Jos et ole lukenut Watchmeniä, niin ei tästä liikkeelle kannata lähteä. Jos olet lukenut Watchmenin ja tykkäät nörtätä, niin sitten tämä kannattaa haalia muodossa tai toisessa luettavaksi. Voit ainakin sitten briljeerata kirjakerhon viini-illassa siitä miten rohkean dekonstruktion luit siitä ainoasta sarjiksesta jonka nimen jokainen bibliofiilikin on varmuudella joskus kuullut.
Arvosana: Shitty/100
Shitty Watchmen
Alan Moore & Dave Gibbons, alkuperäisteos – Dave Baker, Nicole Goux, Rachel Dukes, Malachi Ward, Nick Diaz, Emilie Vo, Sam Ancona, Chuck Kerr, Colby Bluth, Robert Negrete & Sabrina Deigert, kuvitustulkinta
Protein Press
Hinta Suomessa 22 €/internetissä ilmainen
Hyllyy 
2 vastausta artikkeliin “”Arvio”: Shitty Watchmen – Koska maailma on vitsi”