Arvio: Harmaa susi – Väinö Mujunen 1

dav

Noin vuosi sitten julkaistiin lyhyen ajan sisällä kolme kotimaista toimintasarjista, jotka avasivat pelin tyylilajille Suomessa. Kaksi näistä kirjoista, Nimettömien hautojen maa ja Raid ja mustempi lammas, on jo arvioitu Hyllyyssä, ja nyt on vuorossa kirjoista kolmas, Harmaa susi. Harmaa susi on lyhkäinen tunnelmapala, jossa päästään Das Boot –fiilikseen suomalaisessa kontekstissa: Toiseen maailmaansotaan sijoittuva kertomus esittelee jo aiemmin kirjoissa seikkailleen Väinö Mujusen, tällä kertaa sarjakuvin. Mujunen on Valpon ylietsivä, joka tässä kirjassa lähetetään tehtävään sukellusveneelle. Tapani Baggen hahmon kuvittaa sarjakuvaksi jo aiemmin kykyjään väläytellyt Aapo Kukko, joka on omanikäiseni sarjakuvantekijäsukupolven kiinnostavimpia nimiä. Kirja tuntuu kuitenkin enemmän hahmojen ja asetelman esittelyltä kuin kokonaiselta sarjisteokselta.

dav

Harmaa susi sijoittuu suomalaiselle Vellamo-sukellusveneelle vuoteen 1942. Mujunen matkustaa peitenimellä noutamaan Tallinnasta agenttia, jolla on hallussaan vihollisen koodinmurtolaitteistoa. Sukellusvenettä kipparoi kova persoona Ulf Larsson, jolla on oma tapansa tehdä asiat. Sukellusveneessä pitää väistellä uhkia pinnalta samalla kun miehistö yrittää löytää yhteistä säveltä. Harmaa susi ei sota-aiheineen vertaudu suoraan alussa mainittuihin rikossarjiksiin, mutta yhtymäkohtia löytyy silti: Raidin tavoin Väinö Mujunen taipuu kirjoista sarjakuviksi. Sekä Nimettömien hautojen maan että Raidin hengessä kyse on ulkomaisten esikuvien myötä monille lukijoille tutuista genreistä, jotka siirtyvät suomalaiseen miljööseen ikään kuin lokalisoituina versioina. Tarina ei itsessään sisällä valtavia käänteitä, vaan etenee melko tuttuja raiteita. Mielenkiintoisin episodi tarinassa nähdään heti ensimmäisillä sivuilla, kun miehistön valokuvaus eskaloituu nyrkkimittelöksi täysin triviaaleista syistä. Sukellusveneen henkilöstön välisillä jännitteillä juonen kulku muuttuu heti alusta huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, ja asetelma myöhemmälle tarinalle on pedattu.

dav

dav

Kukon sekavalta tuntuva kuvitustyyli soveltuu sukellusveneympäristöön mainiosti. Aina ei tunnu siltä, että ruuduista saa irti kaikkea tarvittavaa informaatiota, mutta toisaalta se välittää aluksen klaustrofobista tunnelmaa lukijalle. Veden alla painostava hiljaisuus ja pimeys ovat sarjakuvassa esimerkiksi elokuvaa vaikeampia esitettäviä, joten tehokeinoja täytyy hakea muista toteutuksista ja ruutujen lähes liian tiukka rajaus on yksi hyvä vaihtoehto. Toisaalta on sääli, että kirjaan ei tällöin mahdu juurikaan variaatiota ruutujakojen tai sivurytmin suhteen. Kukko näyttää taitojaan, mutta varsinaiset wow-sivut Harmaasta sudesta puuttuvat. Lokalisaatiomielessä suomalaisen sukellusveneen rakenteen tai yksityiskohtien esittelystä olisi (ehkä) voinut saada irti lisää mielenkiintoista tavaraa. Nyt sukellusvene on nimeään lukuunottamatta kuin mikä tahansa muu purkki. Voi toki olla, että suomalaisissa sukellusveneissä ei ihmeempiä eroja ulkomaalaisiin ole, mutta koska Vellamo on kuvitteellinen alus, olisi sille suonut hieman enemmänkin persoonaa.

dav

Tekstin alussa puhuin Harmaasta sudesta tyylilajin uutena avauksena. Sitä se kotimaisena teoksena toki on, mutta suomalaisille vieraasta genrestä ei missään nimessä ole kyse. Harmaa susi on monilla tavoin puhdasta Korkeajännitys-matskua. Onhan Korkkareissa tehty aiemminkin suomalaisvoimin  kertomuksia, mutta Kukon tunnistettava tyyli on silti selkeästi ”meidän omaa” sarjakuvaamme silkan Korkkari-pastissin sijaan. Harmaan suden suurimmaksi puutteeksi jää sen lyhyys, joka aiheuttaa tarinan suoraviivaisuuden ja rajoittaa tunnelman syvenemistä. Kukko on kuitenkin aiemmin lupaillut, että Väinö Mujusen seikkailut jatkuvat myös sarjisformaatissa, kuten kirjan tittelikin antaisi odottaa, ja jatkoa jään ehdottomasti innolla odottamaan. Toivottavasti seuraava teos saa jo rakentaa henkilöhahmoja ja juonta useamman sivun verran. Harmaata sutta voi varauksetta suositella sotasarjisten ystäville ja etenkin sukellusvenediggareille, sillä miljöön vaatima tunnelma on kohdallaan ja tarina sujuva. Mikäli nämä genret eivät ole itselle sitä ominta, voi hyvin odotella seuraavan osan julkaisua, jolloin toivottavasti sarjakuva pääsee kasvamaan kiinnostavaksi myös tyylilajista riippumattomilla mittareilla, kuten monipuolisilla henkilöhahmoilla, ajatuksia herättävillä tarinoilla ja sykähdyttävillä kuvituksilla. Edellytykset tähän ovat kohdallaan.

dav

Arvosana: 70/100

Harmaa susi – Väinö Mujunen 1
Tapani Bagge, käsikirjoitus – Aapo Kukko, kuvitus
Arktinen Banaani
Hinta Suomessa n. 10 €

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s