On aina mukava törmätä suomalaiseen sarjakuvaan, jolla on kunnolla mittaa. Kyseessä ei ole harvinaisuudeltaan mikään Afrikan tähti, mutta usein Suomi-sarjikset ovat vartin välipaloja. Suomen suurimmalla kommunistilla on kokoa ja näköä riittävästi. Se kertoo, että tarinalta voi odottaa suht huolellista taustoitusta, kehittyviä henkilöhahmoja ja visuaalisesti näyttäviä sivuja pelkän juonenkuljettamisen lisäksi. Kaikilla näillä osa-alueilla Suomen suurin kommunisti vastaa odotuksiin. Kyseessä on taiteellisin vapauksin laadittu historiikki suomalaisen kommunismin merkkihenkilöistä sisällissodan ajoista aina toiseen maailmansotaan saakka. Tekijä Jesse Matilainen on kertonut, että nimi on haettu nykypäivän tosi-tv-trendeistä (Suomen surkein kuski, hauskin tavis, kaunein koti jne.), ja tarinan voikin nähdä kehittyvän kommunistien välisenä kilpailuna. Juoni on mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu, ja Matilaisen ovelat ruutusommittelut ja typografiat pitävät dialogipainotteisen tarinan myös visuaalisesti mieleenjäävänä.
Suomen suurin kommunisti jakautuu tarinana kahteen osaan, sisällissodan loppupäivistä Leninin kuolemaan sekä toista maailmansotaa edeltäneet vuodet Lapuan liikkeen aikaan. Jos tosi-tv-metaforaa voi venyttää, niin ensimmäisessä osassa kilpailijat järjestäytyvät, oppivat talon tavoille ja muodostavat liittoja. Toisessa osassa alkaa pudotuspeli, jossa katsotaan, kuka selviytyy Stalinin kasvavan puhdistusinnon alla pisimpään säilyttäen samalla ideaalin edessä siintävästä utopiasta. Käytännössä kommunistit jakautuvat kahteen leiriin, joista aggressiivista vallankumouksellisuutta ja kommunismin levittämistä kannattavat Otto Wille Kuusinen ja hänen suojattinsa kuten Arvo ”Poika” Tuominen, ja toista humaanimpaa, työväen oloista huolehtivaa siipeä esimerkiksi Hanna Malm ja Kullervo Manner. Matilainen ei väitä tarinansa olevan tosi, eikä hahmojen intressien voi olettaa todellisuudessa olleen aivan näin mustavalkoisia.
Tärkein Suomen suurimman kommunistin havainto on kuitenkin varmasti totta: kun kokemattomat tekijät puuhastelevat aatteen palossa, on jälki melko kaoottista. Kun näille puuhastelijoille annetaan sitten tarpeeksi valtaa ja resursseja tehdä oikeaa tuhoa, ollaan äkkiä pysäyttämättömässä sivuluisussa kohti onnetonta loppua. Kuppikunnat kiistelevät siitä, kuka heistä edustaa puhtainta sosialismia ja kenen pyrkimykset ovat aatteen mukaisia. Tässä mielessä yhteneväisyydet esimerkiksi uskontokuntien nahisteluun ovat ilmeisiä. Aatteeseen uppoutuminen estää näkemästä ympärillä leviävää kurjuutta ja kasvavaa etäisyyttä omiin juuriin. Kun tilanne alkaa levitä hallitsemattomaksi, jokainen keskittyy tekemään sitä mitä osaa. Otto Kuusinen syyttää tovereitaan lepsuilusta, Hanna Malm kirjoittaa kriittisiä tekstejä lehtiin, Arvo Tuominen tottelee käskyjä kyseenalaistamatta ja Aino Kuusinen kiertää maailmaa.
Vaikka hahmojen motiivit tuntuvat yksioikoisilta, Matilainen selittää niihin päätymistä kirjan aikana uskottavasti. Sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneita kommunisteja yhdisti sitoutuminen ja yhteinen tavoite, mutta seuraavien vuosien käänteet ohjaavat jokaista eri suuntiin. Siksi lukija ei tunne vihaa esimerkiksi tovereilleen selän kääntävää Kuusista tai alistuvaa Kullervo Manneria kohtaan, sillä hahmojen ratkaisut tuntuvat uskottavilta. Lähinnä säälittää koko kommunistiyhteisöä, joka joutuu kamppailemaan valtavien asioiden kanssa ilman tukea. Tarkoitusperät ovat hyviä, mutta kyvyt ja ymmärrys loppuvat kesken. Matilainen ei halua vain dokumentoida tapahtumia, vaan ymmärtää niitä, ja selittää näkemyksensä myös lukijalle.
Suomen suurimman kommunistin kuvitus on kiehtovaa. Matilaisen ihmishahmot eivät aina ole maailman puhtaimpia tai mittasuhteet tarkimpia, mutta kuvituksesta huokuu lukijaystävällinen selkeys. Hahmot ovat tunnistettavia ja tapahtumat helposti seurattavia. Lisäksi Matilaisen puhekupla-asettelu ja dialogin kuvaus on oivaltavaa mutta ei tunnu itsetarkoitukselliselta kikkailulta. Typografisesti vakuuttavat myös osien kansikuvat, joihin on ammennettu aiheet ja tyylit tuon aikaisesta neuvostotaiteesta.
Vaikka Suomen suurimmassa kommunistissa hypitään vuosia sivun käänteessä, hahmoja on paljon ja tapahtumapaikkojakin puolessakymmenessä maassa, ei Matilaisen ote lukijasta herpaannu. Koska kirjassa on tehty tietoisia todellisuudesta irtautuvia ratkaisuja, jäin toivomaan vielä enemmän draamallisuutta. Muutamat tarinan ja henkilöiden kannalta suuret kliimaksit on nyt sijoitettu luvuissa alkuun tai keskelle, ja luku itsessään päätetään myöhemmin kronologisesti paljon merkityksettömämpään tapahtumaan. Koska Matilainen selkeästi haluaa tehdä historiallisista hahmoista ihmisiä, olisi hän voinut suoda heille paraatipaikan lukemisen kannalta tärkeimpiin kohtiin, eli lukujen loppuihin. Samaten dialogiin olisi voinut tuoda samaistumispintaa. Nyt replat kuulostavat muodollisuudessaan ja korullisuudessaan välillä vanhoilta Suomi-filmeiltä, mikä rikkoo illuusiota tilanteen aitoudesta.
Suomen suurin kommunisti on varsin kelpo sarjakuva, joka on lisäksi opettavaista luettavaa. Se tuo kasvot ja persoonat monille henkilöille, jotka ovat aiemmin olleet tuttuja vain niminä, ja kertoo nuoren Suomen kasvukivuista tuoreesta näkökulmasta. Tarinasta löytyy ajankohtaisuutta, tie helvettiin kun kuuluu edelleen olevan päällystetty poliitikkojen hyvillä aikomuksilla. En uskalla mennä sanomaan, onko kirja Sarjakuva-Finlandian voittaja-aineista, mutta shortlistille se kuuluu ehdottomasti. Jesse Matilainen on tuonut suomalaiseen sarjakuvaan jälleen paljon uutta ja mielenkiintoista, ja jatko on kovinkin tervetullutta.
Arvosana: 78/100
Suomen suurin kommunisti
Jesse Matilainen, käsikirjoitus ja kuvitus
Suuri Kurpitsa
Hinta Suomessa n. 22 €
Hyllyy 