Edellistä Shokki-kokoelmaa lukiessani oivalsin, että pidän Shokin höpsöjen kauhulyhäreiden formaatista. Eli ei sitten mitään muuta kuin seuraavaa tuuttiin, bring on Shokki, tekijänä Richard Corben 1&2! Richard Corbenin ansioluettelo on sitä luokkaa, että vastaavia löytyy vain kouralliselta sarjakuvantekijöitä. Corben on aloittanut kuvitusuransa jo 1960-luvulla ja on jatkanut sitä tälle vuosikymmenelle saakka. Corbenin tyyli on erittäin tunnistettava. Hahmot ovat lähes pilakuvamaisia, mutta Corben pystyy välittämään käsialallaan niin huumoria, draamaa kuin kauhuakin. Vakaan viivan lisäksi Corben on myös värityksen pioneeri, joka on kehittänyt tekniikoita häiriintyneiden visioidensa välittämiseen 60-70-luvulta lähtien. Shokki-kokoelmat tekevät oikeutta Corbenin uran alkuajoille, ja tekevät selväksi, miksi hän on tätä nykyä siinä asemassa missä on.
Richard Corbenin ura on todellakin mittava, mutta Suomessa hän on ollut leijonaosan urastaan melko tuntematon (vaikka faneja on aina ollutkin, kuten Toni Jerrmanin esipuhe kokoelman ykkösosassa osoittaa). Ongelma on kuitenkin ennen kaikkea näkyvyyden puute, sillä Corbeniin törmääminen on ollut sattumankauppaa. Itselläni oli ennen näitä kokoelmia miehestä yksi kokemus, Mega-lehdestä 4/2003, jossa nähtiin Brian Azzarellon ja Corbenin Hulk-kertomus. Tuolloin Corbenin nimi ei ollut minulle tuttu, mutta muistijälki on ollut vahva, sillä heti Shokki-kokoelmat avattuani tiesin, että tähän piirtäjään olen törmännyt aiemminkin. Corbenin jälki on niin tunnistettavaa ja mieleenjäävää, että se palautuu sekunnissa myös 14 vuoden tauon jälkeen ihmiselle, jolle nimi ei ole aiemmin sanonut mitään.
Kirjoja vertaa luonnollisesti Bernie Wrightsonin töistä koottuun vastaavaan kokoelmaan. Corbenin jälki on Wrightsonia rujompaa ja perinteisempää. Hän ei tyylittele tarinoiden välillä yhtä vahvasti tai säväytä yksityiskohtaisila splash paneleilla. Tämä ei sinänsä ole heikkous, sillä Corben välittää kauhua säälimättömillä lähikuvilla ja rusikoivalla liikkeen tunnulla. Siinä missä Wrightson oli vahvimmillaan mustavalkoisena, vyöryy Corben parhaiten tajuntaan harhaisten värimaailmojen kautta. Hänen viivansa on perusasetukseltaan tummaa ja paksua, mutta Corben antaa väreille tilaa silloin kun tilanne sitä vaatii. Toinen hänen ilmiselvä vahvuutensa ovat kuvista vastenmielisimmät, joissa framilla ovat revenneet lihanpalat tai jättiläisötökät. Corbenin kauhutyylissä ei sinänsä ole mitään erityisen psykologista tai hiipivää, vaan se on brutaalia kirveen heiluttelua.
Warren-kustantamon kauhutarinoiden suurin jokerikortti on tietysti ollut aina käsikirjoitus. Typeristä, yliselittävistä ja tekemällä tehdyistä tarinoista heittelehditään monisyisiin, yllättäviin ja ilahduttavasti absurdeihin juoniin. Corben on ollut Warren-aikoinaan sen verran tuottelias, että hän on ehtinyt valitettavasti tekemään yhteistyötä myös heikompien käsikirjoittajien kanssa. Varsinkin ykkösosasta löytyy useampi tarina, jotka ovat käsikirjoituksellisesti melkoisia pökäleitä. Hienoimmat tarinat löytyvät tuttujen kirjoittajien kuten Bruce Jonesin kanssa tehdyistä yhteistöistä. Aihepiirien kirjo kirjassa on mukavan laaja: Corbenin kynästä lähtevät niin fantasiamaailmat, esihistorialliset hirviöt kuin täysin luonnollisetkin kauhun aiheuttajat.
Aihepiirien lisäksi vaihtelua on myös tarinoiden ilmapiirissä. Mukana on aidosti kauheita tarinoita, kuten haipätkä Syvissä vesissä, mutta myös pöhköilyjä joilla ei ole aikomustakaan pelottaa ketään, kuten jenkkifutista pelaavasta muumiosta kertova Muumion voitto. Yleisesti ottaen Corben ei käsikirjoittajatovereidensa kanssa onnistu luomaan kuumotusta aivan samalla osumatarkkuudella kuin Wrightson, mutta kauheasti se ei haittaa. Shokki-tarinat voivat välillä yrittää pelottaa tosissaan, mutta suurimman osan ajasta nautinto syntyy luovasta ja intohimoisesta tekemisestä, sekä sopivasta määrästä huumorintajua. Kuten Wrightson, myös Corben välittää jokaisessa tarinassa laadusta riippumatta intoa ja rakkautta taiteenlajiaan kohtaan. Hän on tehnyt kaikkensa sen eteen, että tarinat ovat parhaita mahdollisia ja lukija voi nauttia niistä, vaikka stoori hieman ontuisikin.
Jos uraa on takana sellaiset 50 vuotta, on melko vaikeaa tiivistää kaikki olennainen 300 sivuun. Shokki-kokoelmat ovat kuitenkin huolella kasattuja kurkistuksia Richard Corbenin taiteeseen, ja sopivat mainiosti ensikosketukseksi hänen tekemiseensä. Oheismateriaalia on mukavasti, ja kakkososan huolellinen (joskin melko yksipuolisen ylistävä) tarinoihin yksitellen pureutuva esipuhe opastaa hyvin tarkkailemaan Corbenin kehitystä vuosien saatossa. Minun Shokki-ihastukseni ei ole edelleenkään laantunut, ja Egmontin laadukkaat kokoelmat ovat omiaan sitä ruokkimaan. Sitten vaan odotellaankin Vampirella-kirjasto 2:ta samalla kun metsästetään Shokki-juhlakirjoja divareista ja kirjastoista.
Arvosana: 78/100
Shokki, tekijänä Richard Corben 1&2
Useita tekijöitä, käsikirjoitus – Richard Corben, kuvitus
Egmont Kustannus
Hinta Suomessa 8-20 €/kirja, saatavuus vaihtelee
Hyllyy 
2 vastausta artikkeliin “Arvio: Shokki, tekijänä Richard Corben 1 & 2 – Ihailtavaa pioneerityötä, vaihtelevaa tarinoiden laatua”