Image Comics täyttää tänä vuonna 25 vuotta, ja sen kunniaksi suomalaisen sarjakuvakulttuurin soihdunkantaja Kvaak.fi listasi Imagen tärkeimpiä tuotoksia sen elinajalta. Image on minulle näyttäytynyt aina kustantamona, joka kuulostaa mielenkiintoiselta mutta ei koskaan ole päässyt potentiaaliinsa käsiksi. Samanlaisia fiiliksiä nousi Kvaakin tekstissäkin esille, mutta aiemmin tuntemattoman Girlsin kuvaus sai kiinnostumaan sen verran, että nide tarttui kainaloon kirjastovisiitillä. Lunan veljesten Jonathanin ja Joshuan Girls on melko klassinen katastrofikertomus: pienen jenkkikylän asukkaat jäävät satimeen omaan kaupunkiinsa ja ilmeisten avaruusolioiden armoille. Seuraa pakokauhua, paranoiaa, väkivaltaa ja ennalta-arvattavia käänteitä. Girlsissä on aineksi erottua edukseen, mutta jokin hiertää alusta loppuun.
Tarinassa on omaperäiset elementtinsä: zombien tai vastaavien hirviöiden sijaan uhka ovat toistensa klooneja olevat alastomat naisen näköiset oliot. Ne käyvät vain kaupungin naisten kimppuun ja houkuttelevat miehiä seksiin, josta hedelmöittyneenä oliot munivat lisää klooneja piinaamaan asukkaita. Oivallukset eivät kuitenkaan ole mitään valtaisia, sillä periaatteessa kyse on perinteisestä selviytymistarinasta, jossa ihmisten määrä vähenee ja uhka kasvaa sivu sivulta. Lisäksi nuo originaalimmat ideat ovat hieman ongelmallisia: asetelma kuulostaa lähinnä kehnolta 80-luvun scifileffalta. Seksiä ja väkivaltaahan tällaisten kertomusten viehätys on suurelta osin, ja Lunan veljekset eivät epäröi hyödyntää vahvuuksiaan. Yksittäisten numeroiden kansista kovin moni ei kuvaa muuta kuin näitä alastomia naishahmoja.
Lähtökohdista saisi varmaan aikaiseksi hyvääkin pohdintaa sukupuolirooleista ja ennakkoasenteista, mutta Girls ei juurikaan hyödynnä näitä näkökulmia. Pienessä keskiamerikkalaisessa kaupungissa konservatismi on vahvana, eikä sarjakuva pääse missään vaiheessa irti ”miehen tehtävä on suojella naista, mitä jos nainen ei luota mieheensä” –kliseistä. Koko tarinassa ei ole oikein pidettäviä hahmoja. He eivät ole yksiulotteisia, mutta jos ulkokuorikliseen alta paljastuu aina vain toisenlainen klisee, niin hahmoihin tutustuminen ei ole kovin palkitsevaa. Epämiellyttävissä hahmoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jossain kohtaa heistä pitää löytää jotain samaistumispintaa, jos heidän kohtalollaan pitäisi olla jotain merkitystä.
Ei Girls toivoton tapaus kuitenkaan ole. Alun perin 24 lehden numerosta koostuva tarina on rakennettu erittäin elokuvamaiseksi sekä tekstin että kuvien puolesta. Tapahtumia on sopivasti ja jokaisen numeron loppuun saadaan aikaiseksi kohtuuhyviä cliffhangereita, joilla sivua jaksaa kääntää. Intensiteettiä saadaan rakennettua kohtalaisen hyvin ainakin lyhyellä aikajänteellä. Tosin, kun tarinaa miettii pidemmällä välillä, tajuaa, että alku ja loppu ovat hyvin eteneviä, mutta noin numerosta 5 numeroon 22 kestävä keskikohta on silkkaa jankkausta. Tässä kohtaa Girls uhkaa upota ns. Walking Dead –suohon, jossa millään ei ole mitään väliä, koska tarina ei koskaan pääty ja ainoa merkitys on sillä, miten tekijät keksivät shokeerata lukijoitaan seuraavaksi. Onneksi Girls päättyy. Viimeisten numeroiden aikana tarinaan saadaan uutta ryhtiä ja mielenkiintoa. Oli melkein ärsyttävää, kun oli jo ehtinyt päättämään, että paskat minä välitän mitä tässä tarinassa käy, mutta lopussa välittäminen alkaa kuin varkain. Parempi kuitenkin näin päin.
Kuvituksellisesti Girlsissä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on elokuvamainen kerronta laajakangasotoksineen ja oveline tarkennuksineen milloin mihinkin yksityiskohtaan ruudussa. Huonoa puolestaan on henkilöiden kankeus ja ilmeettömyys. En tiedä, ovatko Lunat kuvittaneet tarinansa yhdessä vai onko vastuu jommallakummalla, mutta kun hahmot erottuvat toisistaan lähinnä kampaustensa perusteella, niin kasvoihin voisi hieman jatkossa panostaa. Erityismaininta täytyy muuten antaa painojäljelle. Paperi on erittäin laadukasta ja toistaa hienoisiakin sävyeroja makeasti. Usein näin pimeä ja synkkyyden eri sävyillä pelaava sarjis on vain ärsyttävän epäselvä luettava, mutta Girlsissä voi jäädä välillä ihastelemaan vain paperin ja musteen saumatonta yhteistyötä. Kertooko se sitten sarjiksesta itsestään hyvää vain huonoa, se täytyy miettiä erikseen.
Jenkkiläistä sarjisten sensuurikoodia ei voine laittaa tekijöiden syyksi, mutta kun yksi pääteemoista tarinassa on alastomat naiset, niin on jotenkin häiritsevää, että heidän täytyy näyttää lähes Barbie-nukeilta. Nännejä vilkkuu oikealla ja vasemmalla, mutta jalkovälissä ei näytä olevan mitään. Ja tietenkään yhtäkään ei-nuorta ei-klassisen kaunista henkilöä ei alasti nähdä. Alastomuudessa ei ole mitään moraalitonta, mutta valikoivassa alastomuudessa sitäkin enemmän. Tällainen ”rohkeus” on samaa eettisesti superarveluttavaa tavaraa kuin PG-13-leffat, joissa ruumiita syntyy mutta verta ei näy. Jos valitsee teemakseen sarja- tai elokuvassa jotain ristiriitaista, niin sitten ei ruveta hannailemaan vaan otetaan homma haltuun kunnolla.
Girls jää harmittamaan, koska se olisi voinut olla parempi. Leffamainen kolmeen näytökseen jakaminen ei oikein toimi, jos keskimmäinen näytös nielee tarinan mitasta leijonaosan, eikä edistä sitä sivumääränsä edellyttämällä tavalla. Juoniasetelmassa olisi voinut olla potentiaalia, mutta eipä näistä katastrofiteemoista kovin rohkeita avauksia useinkaan nähdä. Samaa massaa koneistosta ulos muutamalla twistillä. Kulahtaneet sukupuoliroolit, epämiellyttävät hahmot ja köykäinen taustoitus eivät kolmestaan luo unohtumattomia tarinoita. Girls ei muuttanut mielipidettäni Imagesta, se on edelleen pintapuolinen, ”ihan kiva” kustantamo, mutta rahojani en lafkaan ala edelleenkään kantamaan.
Arvosana: 55/100
Girls
Joshua & Jonathan Luna, käsikirjoitus ja kuvitus
Image Comics
Hinta Suomessa n. 40 €
Hyllyy 