Arvio: Raid ja mustempi lammas – Tutut kaverit tuttuun tapaan

sdr

Harri Nykäsen Raid-kirjat ovat suomalaisen kevyen kirjallisuuden aatelistoa. Pitkäikäinen sarja on elänyt jo useamman kymmenen vuotta, ja harva suomalainen on onnistunut välttämään Raidin täysin, sen verran laajalle se on lonkeroitaan ulottanut. En itse ole koskaan ollut dekkarikirjallisuuden perään, joten Nykäsen kirjat ovat jääneet lukematta, mutta Raid-tv-sarja ja sitä seurannut elokuva ovat painuneet mieleen. Mustempi lammas on julkaistu alun perin Nykäsen kirjana vuonna 2001, ja 15 vuotta myöhemmin se valikoitui ensimmäiseksi Raidin sarjakuva-adaptaatioksi. Nykäsen kumppaniksi on liittynyt Jussi Piironen, joka kuvittaa Nykäsen elokuvallista kerrontaa tummanpuhuvaksi sarjakuvaksi. Raid ja mustempi lammas on tunnelmaltaan ja tyyliltään klassista Raidia, mutta mitään ihmeitä siltä ei kannata odottaa.

Tarinassa Raid toimii palkattuna nyrkkimiehenä Nygrenille, vanhalle rikolliselle, joka kärsii kuolemaan johtavasta sairaudesta. Miehet ajavat Suomen halki tehtävänään setviä Nygrenin kalavelkoja ja avoimia asioita. Perässään heillä on niin kaunaisia konnia kuin poliisejakin. Tarina on juuri niin omaperäinen kuin miltä se kuulostaakin: vähäpuheisia miehiä autossa, kovaa machoilua ja vilauksia sisäisestä herkkyydestä. Jos toteutus olisi yhtään kehnompi, niin tällä kliseemäärällä Mustempi lammas olisi äkkiä hohhoijaa-laarissa. Nykänen ja Piironen pitävät kuitenkin sarjakuvan raidmaisena ilman turhaa kikkailua, mikä on tutulle formaatille myös vahvuus. Jos vanhojen poliisiukkojen änkyröinti naurattaa ja silmää värähtämättä vastustajien murjominen kiehtoo, niin Raid toimittaa.

dav

On vaikea sanoa, onko Raidin tv-perintö sarjakuvalle avuksi vai haitaksi. Vaikka Piironen ei ole kopioinut sarjaa fotorealistisesti, ei Kai Lehtisen ja Oiva Lohtanderin ääniä saa lukiessa mielestään. Minun oli pakko kaivaa Mari Rantasilan Raid-soundtrack soimaan sarjakuvan taustalle, niin vahvasti Nykäsen ja Piirosen jälki kaiveli nostalgiahermoani. Minkäänlaisia irtiottoja vanhasta ei ole yritetty ottaa tai löytää Raidiin uudenlaista näkökulmaa esimerkiksi maailman värityksellä, miljööllä tai toiminnan kuvauksilla. Maailma on edelleen harmaa, vanhat mersut ja rapistuva hotelli Pohjanhovi suomalaista maisemaa ja tappelut suoraviivaisia ja brutaaleja. Raid itse varmaan toteaisi tähän ”niinpä”.

sdr

Viime vuoden loppupuolella suomalaiset rikossarjikset astuivat kerralla esiin, kun hyvin lähekkäin julkaistiin sekä Mustempi lammas että Ossi Hiekkalan Nimettömien hautojen maa. Paremmin asiasta tietämättä tekisi mieli veikata, että Hiekkala ja Piironen ovat sparranneet toisiaan, tai ainakin ammentaneet samasta lähdemateriaalista. Niin samankaltaista on näiden sarjakuvien kuvakerronta ja tyyli. Hiekkalan maailma on Raidia nihilistisempi ja Raid on myös hahmovetoisempi sarjakuva, mutta kirjojen yleisö on siltl tismalleen sama. Kaksikosta Raid vetää hieman lyhyemmän korren, sillä sarjan pitkäikäisyydestä johtuen kaikki tämä on nähty jo useaan kertaan. Hiekkala kanavoi myös tyylilajin tuttuja temppuja, mutta löytää Raidia tuoreemman näkökulman Suomi-noiriinsa.

dav

Sarjakuvana Raidin tärkein ero ja ansio verrattuna esimerkiksi tv-adaptaatioon on sen ajattomuus. En voi puhua kirjojen puolesta, mutta luulisin niiden toimivan samoin. Vaikka tunnistettavat yksityiskohdat, kuten autot ja rakennukset, viittaavat 1970-luvulle, on selvää, että nuo ajat ovat menneisyyttä ja Raid tapahtuu jossain viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Piironen on siirtänyt 15 vuotta vanhan tarinan sarjakuvan sivuille niin, ettei tarinaan tarvitse ajallisesti orientoitua, vaan se on relevantti yhtä lailla tänä päivänä. ”Yhtä lailla” tarkoittaa tässä yhteydessä toki myös sitä, että lukijat eivät ole tuona aikana oppineet odottamaan rikostarinoiltaan uusia kikkoja tai ratkaisuja.

dav
Tosin toimintakohtauksissa on minusta jotain selittämätöntä vibaa animen suuntaan

Minulle Raid ja mustempi lammas toimi ennen kaikkea nostalgiapalana. Nykänen ja Piironen ovat luoneet kertomuksen, jonka avulla voi palata tutulta tuntuvan Raidin maailmaan. Olisin toivonut kirjalta rohkeampaa omaa otetta ja näkemystä, jotain millä sarjakuva olisi erottunut kirjoista ja tv:stä. Toivotan jatko-osat Raid-sarjakuville tervetulleiksi, mutta mielenkiinnon säilyminen edellyttäisi jonkinlaista tutusta pesästä omille siiville nousemista. Nyt sarjakuvan suurin jälki oli neljättä päivää korvamatona jatkava Vain rakkaus –kappale.

Arvosana: 63/100

Raid ja mustempi lammas
Harri Nykänen, käsikirjoitus – Jussi Piironen, kuvitus
Arktinen Banaani
Hinta Suomessa 10-15 €

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Arvio: Raid ja mustempi lammas – Tutut kaverit tuttuun tapaan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s