Arvio: Shenzhen – Kun matkustaa tylsistymään toiselle puolelle maailmaa

dav

Kiinan presidentti käväisi juuri Suomessa ja sai ansaitusti aikaan ristiriitaisia reaktioita. Kuva, joka Kiinasta halutaan antaa ulkomaille, on vain pieni osa siitä, mitä maailman väkirikkaimmassa maassa oikeasti tapahtuu. Matkapäiväkirjoistaan tunnettu Guy Delisle tutustui Kiinaan jo parikymmentä vuotta sitten lyhyellä kolmen kuukauden komennuksella Shenzhenin kaupungissa. Vaikka Delislekään ei pureudu Kiinaan, sen kulttuuriin tai historiaan erityisen syvällisesti, pääsee hän Shenzhenissä tarkastelemaan Kiinan talouskasvun vaikutuksia paikan päällä. Shenzhen ei ole mikään turistirysä tai Kiinan näyteikkuna sen parhaista puolista, vaan bisnekselle rakentuva kaupunki, josta suuri osa maailmalle lähtevästä Made in China -tavarasta tulee. Tyylilleen uskollisesti Delisle ei hurskastele tai yritä esittää maailmanmiestä, vaan on vaivaantunut ja hämmentynyt kulttuurissa, jossa on jotain, mutta lopulta ei oikeastaan yhtään mitään, tuttua.

dav

Shenzhen on Delislen matkapäiväkirjoista järjestyksessä toinen. Aiemmin blogissa käsitelty Merkintöjä Jerusalemista on lähes 15 vuotta tätä kirjaa nuorempi. Ajan kulumisen näiden kahden kirjan välillä huomaa parhaiten piirrosjäljestä. Matkoja Jerusalemista oli hyvin huoliteltu, ja jokainen viiva tiesi paikkansa. Vaikka Delislen piirrosjälki on tunnistettavaa ja karikatyyrit tutunnäköisiä, on Shenzhenissä paljon enemmän suttua ja epäsiisteyttä. Käytetyt työkalutkin ovat olleet ilmeisesti erit, joten voi olla, että tyylivalinta on tietoinen ja korostaa Shenzhenin harmautta ja likaisuutta, joihin Delisle kiinnittää huomionsa heti kirjan ensimmäisellä sivulla. Ensivaikutelma ei muutenkaan ole mairitteleva: Delisle toteaa lakonisesti jokaisen kiinalaisen hotellihuoneen olevan tismalleen samanlainen ja päivien täyttyvän turhauttavista kommunikaatiovaikeuksista.

dav

Delislen visiitin syynä on komennus animaatiostudiolle, jolta ranskalainen tuotantotalo Dupuis alihankkii animaattorityötä. Delislen tehtävä on valvoa työtä ja tuottaa jaksoja Papyrus-lastenanimaatioon. Työ ei ole helppoa, sillä kiinalaiset animaattorit eivät kiinnitä huomiota samoihin laatutekijöihin kuin eurooppalaiset ostajat, ja korjauspyyntöjen antaminen tuntuu välillä kaikuvan kuuroille korville, vaikka kommenteille nyökkäillään ja hoetaan yes no problemia. Delisle ei kuitenkaan tuomitse tilannetta ylimielisesti, vaan tuo useilla esimerkeillä ilmi, että kyse on ennen kaikkea kiinalaisesta kohteliaisuuden kulttuurista. Vierasta halutaan miellyttää hinnalla millä hyvänsä, eikä kysyminen tai kyseenalaistaminen ole paikallisesti kohteliasta. Lämminhenkisin esimerkki kirjassa tästä on animaattori, joka kutsuu Delislen kotiinsa joulupäivälliselle ja viettää koko illan hänen kanssaan, vaikka kumpikaan ei tilanteessa viihdy, eikä yhteistä kieltäkään löydy muutamaa sanaa enempää. Tuollaiseen vieraanvaraisuuteen kyynisesti suhtautuminen olisi pelkkää kusipäisyyttä, eikä Delisle sorru sellaiseen.

dav

Silti päällimmäinen fiilis, joka itselle lukiessa jää, on outo epämukavuus. Shenzhen näyttäytyy Delislen silmin kaupunkina, joka on alistettu puhtaasti tuottamiselle ja voitontavoittelulle, eikä sen asukkailla ole hengitystilaa oikein muuhun. Shenzhenissä ei ole Delislen mukaan nähtävyyksiä tai kulttuuria, ja illat täytetään kuntosalilla ja ravintoloiden etsinnällä, ettei mökkihöperyys pääse iskemään. Toisaalta hänen silmiinsä ei näy myöskään huono-osaisuutta tai syrjäytyneisyyttä, mutta lienee todennäköisempää, että suurkaupungin lieveilmiöt on lakaistu pois näkyvistä kuin että ne olisi onnistuttu ehkäisemään.

dav

Jo 20 vuotta sitten Shenzhen tuntui kaupungilta, jossa on vaikea hengittää, eikä pelkästään ilmansaasteiden vuoksi. Ja toisaalta, jokainen miljoonista asukkaista on ihminen, jolla on sisällään kokonainen maailma kuten kellä tahansa muullakin. Kun Delislen amerikkalainen tuttava sanoo, että ymmärtääkseen kiinalaisia on osattava kiinaa, ja sittenkään kiinalaisia ei voi ymmärtää, hän osuu sarjakuvan ytimeen. Ulkomaalaiselle elämänmeno näyttäytyy epäterveenä, tehottomana, epätyydyttävänä, mutta ei miljoonakaupunkia olisi syntynyt, ellei joku näkisi siinä houkutusta ja järkeä. Itseni teki välillä mieli ajatella ruhtinaallisten puolenkymmenen kiinalaiskontaktini kokemuksella ”juuri tuollaisiahan ne kiinalaiset ovat”, mutta onneksi sain itseni kiinni. En minä voi teeskennellä ymmärtäväni heidän elämäänsä tai pysty tekemään siitä minkäänlaisia johtopäätöksiä, en yhden tai miljoonan ihmisen kohdalta. Sen Delislekin osoittaa.

dav

Shenzhen ei ole yhteiskunnallinen tai poliittinen samalla tavalla kuin Merkintöjä Jerusalemista tai muutkaan Delislen matkapäiväkirjat. Se kertoo yksinäisestä miehestä oudossa kulttuurissa ja ulkopuolisuuden tunteesta. Shenzhenissä on paljon tylsyyttä ja itsensä toistavuutta. Monipuoliseen kulttuurielämään tottuneelle maailmanmatkaajalle Shenzhen tuntuu olevan yksipuolisuudessaan hieman erilainen kulttuurishokki, ja tätä kirja kuvaa osuvasti. Delislen matkakertomukset ovat edelleen laadukkaita ja ennen kaikkea samaistuttavia. Kirjailija on dokumentoinnissaan rehellinen ja ihmettelee asioita lukijan kanssa, ja siksi näistä tarinoista saa irti huomattavasti enemmän kuin kaiken maailman folkewesteistä.

Arvosana: 71/100

Shenzhen
Guy Delisle, käsikirjoitus ja kuvitus
WSOY
Hinta Suomessa 13-20 €, suomennoksen painos loppuunmyyty mutta englanninkielistä saatavilla

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Shenzhen – Kun matkustaa tylsistymään toiselle puolelle maailmaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s