Arvio: Girls – Elokuvallista kerrontaa, liian pitkä elokuva

dav

Image Comics täyttää tänä vuonna 25 vuotta, ja sen kunniaksi suomalaisen sarjakuvakulttuurin soihdunkantaja Kvaak.fi listasi Imagen tärkeimpiä tuotoksia sen elinajalta. Image on minulle näyttäytynyt aina kustantamona, joka kuulostaa mielenkiintoiselta mutta ei koskaan ole päässyt potentiaaliinsa käsiksi. Samanlaisia fiiliksiä nousi Kvaakin tekstissäkin esille, mutta aiemmin tuntemattoman Girlsin kuvaus sai kiinnostumaan sen verran, että nide tarttui kainaloon kirjastovisiitillä. Lunan veljesten Jonathanin ja Joshuan Girls on melko klassinen katastrofikertomus: pienen jenkkikylän asukkaat jäävät satimeen omaan kaupunkiinsa ja ilmeisten avaruusolioiden armoille. Seuraa pakokauhua, paranoiaa, väkivaltaa ja ennalta-arvattavia käänteitä. Girlsissä on aineksi erottua edukseen, mutta jokin hiertää alusta loppuun. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: The New Deal – Läpijuostu tunnelmapala lama-ajalta

dav

Modernin ajan aamunkoiton glamour tuntuu kiehtovan kulttuurintekijöitä vuosi toisensa perään. 1920- ja 30-luvuille sijoittuvaa elokuvaa, tv:tä ja kirjallisuutta on tehty paljon, ja sitä on tähänkin blogiin eksynyt jo jonkin verran. Jonathan Casen The New Deal asettuu tämän jonon jatkoksi. Vuonna 1936 Yhdysvallat kärvistelee laman kourissa, mutta tämä ei näy New Yorkin Waldorf Astoria –hotellissa, joka tekee parhaansa poistaakseen vieraidensa näköpiiristä kaikki muistutukset epäoikeudenmukaisuudesta ja kurjuudesta. Kolikon molempia puolia tarkastelevat hotellin palvelusväkeen kuuluvat Frank ja Therese, jotka unelmoivat paremmasta elämästä. Hotellissa alkaa tapahtua, ja molemmat ajautuvat mukaan rikosvyyhtiin, josta eivät oikein itsekään ole perillä. The New Deal kuulostaa hauskalta ja lupaavalta, mutta lopputulos on valitettavan vaisu.

Lue loppuun

Arvio: Raid ja mustempi lammas – Tutut kaverit tuttuun tapaan

sdr

Harri Nykäsen Raid-kirjat ovat suomalaisen kevyen kirjallisuuden aatelistoa. Pitkäikäinen sarja on elänyt jo useamman kymmenen vuotta, ja harva suomalainen on onnistunut välttämään Raidin täysin, sen verran laajalle se on lonkeroitaan ulottanut. En itse ole koskaan ollut dekkarikirjallisuuden perään, joten Nykäsen kirjat ovat jääneet lukematta, mutta Raid-tv-sarja ja sitä seurannut elokuva ovat painuneet mieleen. Mustempi lammas on julkaistu alun perin Nykäsen kirjana vuonna 2001, ja 15 vuotta myöhemmin se valikoitui ensimmäiseksi Raidin sarjakuva-adaptaatioksi. Nykäsen kumppaniksi on liittynyt Jussi Piironen, joka kuvittaa Nykäsen elokuvallista kerrontaa tummanpuhuvaksi sarjakuvaksi. Raid ja mustempi lammas on tunnelmaltaan ja tyyliltään klassista Raidia, mutta mitään ihmeitä siltä ei kannata odottaa. Lue loppuun

Arvio: I Love Led Zeppelin – Seksiä, huumeita ja elämäniloa

dav

Ellen Forneyn sarjakuvia on helpointa luonnehtia ei-fiktiivisiksi. I Love Led Zeppelin on kokoelma tekijän yksi- tai kaksisivuisia sarjakuvia vuosien varrelta. Osa niistä on omaelämäkerrallisia, ja osa muuten vain todelliseen elämään perustuvia. Forney eroaa monista vastaavan tyylin tekijöistä positiivisella pohjavireellään. Hän edustaa seksuaalivähemmistöä ja kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta sarjakuvien peruspremissinä eivät hieman yllättäen ole näistä lähtökohdista selviytyminen tai niiden tuomat haasteet. Forney levittää sarjakuvillaan elämäniloa ja tukee ihmisiä näiden epävarmuuksien kanssa, mutta ei kohdista energiaansa vastustajiensa kampittamiseen (paitsi hieman poliisin). I Love Led Zeppelin sisältää sarjakuvia yli 10 vuoden ajalta, ja niitä yhdistää parhaiten hyvän tahdon lähettilyys. Kirja ei ole erityisen yhtenäinen kokonaisuus, mutta sen lukemisesta ei voi jäädä huono fiilis. Lue loppuun

Arvio: The Complete Crepax – Dracula, Frankenstein and Other Horror Stories

dav

Nappasin The Complete Crepaxin kirjaston hyllystä, sillä tavoitteeni oli jo jonkin aikaa ollut päästä tutustumaan legendaarisen tekijän tuotantoon. Noviisina luulin kirjan sisältävän tekijän kaiken materiaalin, mutta kuvitelmani olivat rankasti alimitoitetut: The Complete Crepax – Dracula, Frankenstein and Other Horror Stories on Complete Crepax-antologian ensimmäinen osa kymmenestä. No, ei kun lukemaan. Italialainen Guido Crepax (alun perin Crepas) on yksi eurooppalaisen sarjakuvan pioneereja. Hugo Prattin tai Milo Manaran tavoin Crepax on kertonut sarjakuvilla tarinoita sellaisista aiheista ja sellaisella tyylillä, jota ei aiemmin ollut sarjikseen ajateltu sopivaksi. 60-luvulla sarjisuransa aloittanut Crepax on kerronnassaan hyvin elokuvallinen, ja yhteydet tuon aikaisiin elokuvan uudistajiin ovat ilmeisiä. Lisäksi Crepaxin tarinoiden vahvin toistuva elementti on erotiikka, ja etenkin BDSM-kuvasto, joka on osa lähestulkoon tarinaa kuin tarinaa. Crepax toi tabut aiheet osaksi seikkailun arkea ja teki näkyväksi aiemmin sarjakuvassa piiloon häveliäästi jätettyjä jännitteitä. Lue loppuun

Arvio: Sade – Määrätietoinen melankolia nousee vedenpinnan mukana

dav

Ville Ranta tullee tätä nykyä useimmin vastaan oivaltavien ja kärkkäiden pilakuviensa kautta Demokraatti- ja Kirkko & kaupunki -lehdissä. Rannan tunnistettava ja suorasukainen tyyli kielii taitavasta sarjakuvantekijästä, ja hän onkin tunnustettua Suomi-sarjiksen kärkeä. Jo Rannan esikoisteoksessa, Sateessa, vaikuttavinta on jokaisen luvun, sivun ja ruudun tarkoituksellisuus. Täytettä, suvantovaiheita tai epäolennaisuuksia kirjasta ei löydy. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että Sade olisi mitään paahtoa eteenpäin. Päinvastoin, se on rauhallinen, viipyilevä ja pikkuhiljaa lukijaa kalvava sarjakuva. Ranta ei pelkää hiljaisuutta tai pysähtyneisyyttä, ja juuri näillä ominaisuuksilla hän voittaa lukijan puolelleen.

Lue loppuun

Arvio: Shenzhen – Kun matkustaa tylsistymään toiselle puolelle maailmaa

dav

Kiinan presidentti käväisi juuri Suomessa ja sai ansaitusti aikaan ristiriitaisia reaktioita. Kuva, joka Kiinasta halutaan antaa ulkomaille, on vain pieni osa siitä, mitä maailman väkirikkaimmassa maassa oikeasti tapahtuu. Matkapäiväkirjoistaan tunnettu Guy Delisle tutustui Kiinaan jo parikymmentä vuotta sitten lyhyellä kolmen kuukauden komennuksella Shenzhenin kaupungissa. Vaikka Delislekään ei pureudu Kiinaan, sen kulttuuriin tai historiaan erityisen syvällisesti, pääsee hän Shenzhenissä tarkastelemaan Kiinan talouskasvun vaikutuksia paikan päällä. Shenzhen ei ole mikään turistirysä tai Kiinan näyteikkuna sen parhaista puolista, vaan bisnekselle rakentuva kaupunki, josta suuri osa maailmalle lähtevästä Made in China -tavarasta tulee. Tyylilleen uskollisesti Delisle ei hurskastele tai yritä esittää maailmanmiestä, vaan on vaivaantunut ja hämmentynyt kulttuurissa, jossa on jotain, mutta lopulta ei oikeastaan yhtään mitään, tuttua. Lue loppuun