Arvio: Mikin hulluimmat seikkailut – Disneykin uskaltaa joskus irrotella

dav

Disney ei ole sarjakuvatalona varsinaisesti tunnettu riskien otosta tai kaavojen rikkomisesta. Läpikaupallinen koko perheen sarjakuva ei ehkä ole se rohkeimpien kokeilujen alusta, ja siksi sen pienet taiteelliset irtiotot jäävät herkästi mieleen. Muistan vuodelta 2000 edelleen sellaisia tarinoita kuin Erään ankan nousu ja tuho Akkarista, joka esitteli minulle epäsäännöllisen ruutujaon kerronnan keinona. Tai muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneen lyhärin, jossa Roope menettää hajuaistinsa ja hänen maailmansa muuttuu mustavalkoiseksi (sen nimeä en saa valitettavasti juuri nyt kaivettua). Molempien tarinoiden jälkeen vettä on virrannut melkoisesti, joten kun törmäsin Mikin hulluimpiin seikkailuihin, mielenkiintoni heräsi heti. Lewis Trondheimin ja Keramidasin teos on Ankka-kaanonissa harvinainen irtiotto perinteistä.

dav

Tarinan taustakertomus on yhdistelmä found footagea ja Grindhouse-tyyliä. Trondheim ja Keramidas kertovat törmänneensä kirpputorilla nippuun Mikki-lehtiä, jotka oli julkaistu 1960-luvulla. Niissä oli ilmestynyt sivu kerrallaan Mikin hulluimmat seikkailut -jatkotarina, jonka sarjakuvan tekijät ovat nyt koostaneet yhdeksi kirjaksi. Trondheim ja Keramidas leikittelevät vanhan tarinan nostalgialla ja mystisyydellä. Sivuja puuttuu tarinasta jatkuvasti ja välillä ruutuja on kadonnut historian syövereihin. Mikki ja Aku jahtaavat Mustaa Pekkaa ja Karhukoplaa, jotka ovat kutistussäteen avulla ryöstäneet Roope-sedän rahat. Kehyskertomus on kuitenkin täysin toissijainen, ja pihvi on seikkailusarjakuvan rajoittamattomissa mahdollisuuksissa.

dav

Mikin hulluimmat seikkailut on vauhdikas takaa-ajokertomus, joka korostaa tiukimpien Disney-sarjakuvien älytöntä etenemistahtia. Mikki ja Aku säntäilevät viidakosta aavikolle, lumisille vuorenhuipuille ja vedenalaisiin kaupunkeihin. Yhden sivun puuttuessa välistä maisema vaihtuu totaalisesti. Kadonneita kaupunkeja tulee vastaan niin usein, että sankarit itsekin alkavat miettiä, montako niitä oikein matkan varrelle mahtuu. Poukkoiluja tapahtumasta ja tilanteesta toiseen tehdään jatkuvasti, sillä tarinaan on sisällytetty vain ”puolet” siihen kuuluvista sivuista. Tämä ei kuitenkaan haittaa tahtia, sillä – kuten Väiski ja Warner Bros. jo meille aikanaan opettivat -”the chase” on se, mille kaikki hyvät tarinat perustuvat.

davKoska Trondheimin ja Keramidasin pointti on pitää tahti yllä ja sisällyttää kirjaan kaikki mahdolliset seikkailukliseet, hahmot jäävät tausta-alalle. Aku ja Mikki ovat tarinan päähenkilöt, koska he ovat Disneyn kasvot. Aku on hieman Mikkiä hömelömpi ja ahneempi, mutta pääasiassa kumpikin vain juoksee sivujen ja maisemien läpi. Toisaalta hahmojen itselleen epätyypillinen käytös ja ratkaisut ovat osa Hulluimpien seikkailujen tutkimusta Disney-sarjiksen luonteesta. Tekevätkö klassisen Mikki- tai Aku-tarinan hahmot, tunnelma, tapahtumat vai jokin muu? Barksin, Rosan ja heidän koulukuntalaistensa parissa kasvaneelle nämä tarinat tuntuvat samalla tavalla vierailta kuin Floyd Gottfredsonin vanhat Mikit tai Al Taliaferron Akut. Kaikki peruselementit ovat kohdallaan, mutta jokin hahmojen käytöksessä ei vain tunnu tutulta.

Tämä ei toki tarkoita, että sarjakuvat olisivat vähemmän Disney-sarjakuvia kuin mitkään muutkaan; lähes 90 vuoden historiaan mahtuu aika monta tulkintaa hahmoista. Lähinnä Mikin hulluimmissa seikkailuissa on mielenkiintoista se, että Disney on antanut Trondheimin ja Keramidasin rakentaa näinkin epätyypillisen tarinan tiukasti kontrolloiduille tavaramerkeilleen. Mitään kontroversiaalia ei tokikaan nähdä. Korkeintaan sukupuoliroolit ovat vanhanaikaiset, mutta sehän on Disneylle lähes perusoletus. Tekijät pyrkinevät kirjallaan lähinnä kunnoittamaan lapsuutensa seikkailusarjakuvia lempeän ymmärtäväisesti.

dav

Mikin hulluimmat seikkailut on niin pitkälle viety tyylikokeilu, että tarina jää kirjassa paitsioon. Tästä on siis vaikea saada unohtumatonta lukukokemusta tai välitöntä klassikkoa, ihan mukava hassuttelu vain. Tarttumapinta on lopulta pelkässä jahdissa ohut. Väiskinkin viehätys tuli hahmon charmista. Sen takia Väiskiä jaksaa katsoa pidempään kuin Maantiekiitäjää, ja siksi hahmoille tilaa antavampi sarjakuva elää silkkaa kohkausta pidempään. Mikin hulluimmat seikkailut on kelpo välipala ja piristys perusdisneyhin uupuneelle, mutta taidanpa antaa oman kappaleeni kiertoon joko lahjaksi tai divariin.

Arvosana: 66/100

Mikin hulluimmat seikkailut
Lewis Trondheim & Nicolas Keramidas, käsikirjoitus – Nicolas Keramidas, kuvitus
Sanoma
Hinta Suomessa n. 20 €

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Mikin hulluimmat seikkailut – Disneykin uskaltaa joskus irrotella

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s