Arvio: Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa – Täyslaidallinen mielipuolisuutta

dav

Jyrki Nissisen sarjakuvat ovat jänniä. Ne ovat anarkistisia ja älyvapaita, ja suuren osan ajasta myös monilla tavoin sopimattomia. Silti niissä on mainiota oivaltavuutta ja jopa koskettavuutta. Kokoelmakirja Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa ei tosin keskity niinkään koskettavuuteen kuin täysin hallitsemattomaan kaaokseen. Kirja kokoaa yhteen Nissisen kolme pienjulkaisua, Ensimmäinen, Toinen ja Kolmas vierailuni italialaisessa kodissa vuosilta 2001-2004, ja se on jatkoa edelliselle kokoelmajulkaisulle Nuolee kuin eläin sipsiä. Lisäksi mukana on bonusmateriaalia ja luonnoksia. Välimerellistä tunnelmaa tarinoissa ei nimestä huolimatta paljolti löydy. Kertomukset ovat lyhyitä, absurdeja tarinoita kummallisista hahmoista. Tietämättä sen suuremmin kirjan taustoista tekisi mieli sanoa, että kyseessä on kokoelma deliriumtarinoita sekavasta maailmasta.

dav
Laadun tae on annettu, joten sisällön ei pitäisi yllättää

Yhden tarinan kohdalla Nissinen toteaa tehneensä tarinaan kaksi eri loppua. Ensimmäinen versio tuntui seuraavana aamuna hänestä itsestäänkin niin sekavalta, että se täytyi tehdä uudestaan. Tällainen lähestymisprosessi voisi selittää kirjan täysin reikäpäistä meininkiä muutenkin, mikäli tarinoita on tehty impulsiivisesti juopon vimmalla. Nissisen omakustanteet ovat toki aina edustaneet samanlaista tyyliä, joten yllätyksenä tyyli ei tule. Verrattuna esimerkiksi Borgtroniin nämä pientarinat tuntuvat kuitenkin päästävän irti kaikista logiikan tai tarinankerronnan vaatimuksista, ja Nissinen on irti. Siinä missä Borgtron tasapainoili kerronnan ja screwballin välillä, nyt ei edes yritetä mitään vastaavaa. Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa on jacksonpollockmaista maanista roiskimista joka suuntaan iskuja säästelemättä, ja joskus maalinroiskeet osuvat paremmin, joskus huonommin.

dav

Ainoa hieman pidempi tarina löytyy Ensimmäisen vierailun alusta. Siinä duunari Jorma Orava päätyy sattumusten kautta töihin tikapuutehtaalle mutta unohtaa katkaista koneen suoltamat tikapuut, jotka ulottuvat lopulta pahantahtoiselle vieraalle planeetalle, jotka saapuvat valloittamaan Maan ja nimeävät sen uudelleen Laser Planeetaksi ja ottavat maan asukit haltuunsa. Tarina etenee tästä varsin holtittomasti, ja se virittää lukijan Nissisen taajuuksille. Alkurysäyksen jälkeen yhden-kolmen sivun tarinat ottaa vastaan jo varsin nikottelematta, kertoivat ne sitten pojasta jonka veri on lyijykyniä tai delfiineistä,  jotka parittelevat ihmisten kanssa muodostaakseen maalla selviäviä delfiinimutantteja. Kirjaa on hauska selata eteenpäin nyökytellen ja katsellen vain sivusta, mitä Nissinen seuraavaksi läväyttää verkkokalvoille. Vähän sellaista autokolarin seuraamista, mutta vähemmillä fyysisillä vammoilla.

dav

Kuvituksellisesti Nissisen tyyli on edelleen hyvin tunnistettava. Kaksiulotteinen, mittasuhteista välittämätön viiva on hänen tavaramerkkinsä, joka keskittyy siihen, että ruudun idea tulee ilmi mutta ei kikkaile turhia. Toisaalta kirjaan on eksynyt myös muutama tarina, joissa tyylejä on vaihdeltu. Joskus taustoihin on käytetty yllättäen enemmän aikaa, jolloin myös ruutujen hahmot ja tapahtuvat tuntuvat sulautuvan taustoihin, ja toisaalla Nissinen kokeilee, ihan kuin vittuillakseen, myös realistisempien hahmojen piirtämistä. Samalla tavalla hän vilauttelee välillä mahdollisuutta jonkinlaiseen kantaaottavuuteen vetääkseen koko homman taas rehelliseksi perseilyksi heti seuraavassa käänteessä. Vierailuihin italialaisessa kodissa ei kuulu nyyhkyilyä tai pohdintaa, vaan ne ovat sitä mitä ovat. Spurgulintuja ja spermajugurttia, pääasiassa.

dav

Tekijän koko tyyli on tietysti punk-sarjis. Ei sillä niin väliä ole, onko joka sivu mestariteos, kunhan kamaa tulee ulos ja se on aitoa ja tinkimätöntä. Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa naurattaa ääneen muutaman kerran, hämmentää useammin ja paahtaa eteenpäin jatkuvasti. Tällaisen sarjiksen elinehto on, että se ei jää jumittamaan yhteen ideaan pitkäksi aikaa, vaan sekä helmet että pökäleet pusketaan esiin ja edelleen sivuun muutaman ruudun sisällä. Loppua kohti tahti alkaa käydä lähes puuduttavaksi, eikä kirjan osumatarkkuus lopulta ole aivan siellä terävimmällä tasolla. Ei se Nissistä varmaan kyllä kiinnosta, joten ei pidä minunkaan siihen takertuman.

dav

Sinänsä on mielenkiintoista huomata vielä kontrasti ”virallisen” materiaalin ja kirjan loppupuolelle sijoitettujen luonnosstoorien välillä. Vaikka voisi kuvitella, että kaikki tarinat ovat raivolla ideasta paperille siirrettyjä, näkee luonnoksista, että Nissisen vapaa-assosioinnissa on vielä eri tasoja, ja lopullisiin julkaisuihin on pyritty tuomaan jonkin verran koherenssia. Kai punkbiisilläkin voi olla demoversio ja lopullinen nauhoitus, vaikka molemmat vedetäänkin purkkiin samalla neliraiturilla. Molempien versioiden täytyy kuitenkin tulla suoraan sydämestä ja sukuelimistä, ja siitä Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa –kirjan tarinat kyllä pitävät huolen.

Arvosana: 65/100

dav
Vaikkei yhteiskuntakritiikkiä kauheasti ole, niin politiikan peruspeli tulee tutuksi

Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa
Jyrki Nissinen, käsikirjoitus ja kuvitus
Zum Teufel Kustannus
Hinta Suomessa 10-12 €

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s