Arvio: The Underwater Welder – Painava aihe ja kiinnostavat hahmot kärsivät helpoista käänteistä

dav

On mukavaa lukea sarjakuvia, joissa tuntuu siltä, että tekijällä on hyvin selkeä visio siitä, mitä hän haluaa sanoa. Kun tapahtumat nivoutuvat yhteen ja tarina etenee juuri oikealla tahdilla kohti päätöstään, on lukeminen koukuttavaa ja palkitsevaa. Jeff Lemiren The Underwater Welder on tällainen teos. Se on pieni draama miehestä, joka on tulossa isäksi ja samaan aikaan käy läpi traumoja oman isänsä ennenaikaisesta menettämisestä. Draaman lisäksi The Underwater Welder hyödyntää yliluonnollisia elementtejä tarinansa kertomiseen, ja päähenkilö uppoutuu tarinan aikana takaumiin ja maailmoihin, joista ei voi olla varma, ovatko ne totta vai puhdasta kuvitelmaa. Kirjan tärkein kysymys on painava: siirrämmekö me omia käsittelemättömiä ongelmiamme vääjäämättä eteenpäin läheisillemme, jos emme ole valmiita kohtaamaan niitä itse?

davThe Underwater Welderin päähenkilö on Jack Joseph, pienessä rannikkokylässä Nova Scotialla asuva sinikaulustyöläinen. Hänen ammattinsa on yksi maailman vaarallisimmista, hän on kylän edustalla sijaitsevan öljynporauslautan rakenteita sukeltaen korjaava hitsaaja. Jackille vedenalainen hitsaaminen ei kuitenkaan ole adrenaliiniryöppyjä tai vaaran kanssa leikkimistä, vaan hän sukeltaa ollakseen sinut itsensä kanssa. Jackin isä oli sukeltava aarteidenetsijä, joka katosi mereen Jackin ollessa pieni poika. Nyt Jack odottaa vaimonsa kanssa ensimmäistä lastaan, jonka on määrä syntyä lähiaikoina. Orastava vanhemmuus ei kuitenkaan tunnu Jackista hyvältä, vaan hän pakenee kotiaan öljynporauslautalle. Alussa syyt ovat epäselviä, mutta kirjan edetessä sekä lukija että Jack ymmärtävät, että kyse on isän ja lapsen suhteesta, joka hänellä on omassa lapsuudessaan katkennut ennenaikaisesti.

Sukeltaessaan Jack alkaa nähdä näkyjä, joissa hänen isänsä haamu palaa hänen luokseen. Jack kokee takaumia omasta lapsuudestaan ja pyrkii pakkomielteisesti selvittämään isänsä katoamista kanssa myös vedenpinnan yläpuolella. Hän kaipaa yksinäisyyttä ja yhteyttä isäänsä, ja hakee niitä niin lapsuudenkodistaan kuin veden altakin. Lemire rakentaa tarinaa määrätietoisesti ja metaforia on kirjassa vähintään riittävästi. Pieni kylä, jossa Jack on asunut koko elämänsä; horisontissa siintävä öljynporauslautta, kylmä ja pimeä meri jne. Kirjan teemat ovat mielenkiintoisia, mutta Lemire ei käsittele niitä mitenkään hienovaraisesti. Tarinan pointtia hierotaan lukijan naamaan sen verran kovaa, että oivallukset eivät pääse menemään hitaammaltakaan kaverilta ohi.

dav

The Underwater Welder yhdistyy teemoiltaan yhteen parhaaseen tässä blogissa luettuun sarjakuvaan: Hanneriina Moisseisen Isä, joka myös kertoo lapsen näkökulmasta siitä, mitä on menettää oma isä äkillisesti. Siinä missä Moisseisen kirja on riipivän realistinen ja ei päästä lukijaa karkuun surulta, Lemiren lähestyminen on huomattavasti jenkkiläisempi (vaikka tekijä Kanadasta onkin). Opetukset saadaan, ihmisinä parannutaan ja ahdistusta ei pääse syntymään epämukavuudeksi asti. Isän lukeneelle kirjan ratkaisut tuntuvat liian helpoilta ja ruusuisilta.

dav

Lemiren puolesta on sanottava, että vaikka henkilöhahmojen kehitys on epäuskottavaa, ovat tarinan ihmiset ehdottomasti todentuntuisia ja monipuolisia, ja heitä käsitellään inhimillisesti. Takaumista käy ilmi, että Jackin isä ei ollut mikään mallivanhempi, vaan vähän surkea luuseri, joka jupisi paikalliskuppilassa tulevista rikkauksista, joita ei koskaan tullut. Hän rakasti poikaansa, mutta ei kyennyt ottamaan tästä vastuuta edes yhden iltapäivän ajaksi. Jack ei näe isänsä virheitä, vaikka ne ovat ilmiselviä. Hän suhtautuu kyynisesti äitiinsä, joka yrittää ravistella pojan idolisoitua kuvaa isästä. Hän ei näe, että kunnollisen isän mallin puute on suurin syy siihen, ettei hän kykene olemaan läsnä vaimolleen lapsen syntymän lähellä. Tämä kuvaus on hyvin inhimillinen ja ymmärtävä, ja sen lukemisesta tulee jotenkin puhdistunut olo. Tikku toisen silmässä, hirsi omassa jne.

dav

Vaikka The Underwater Welderillä on puutteensa, on olemassa tiettyjä kiistattomia merkkejä siitä, että sarjakuva on onnistunut. Yksi sellainen on kylmien väreiden hiipiminen selkäpiihin viimeisillä aukeamilla. Vaikka ratkaisut olisivatkin helppoja tai epäuskottavia, niin The Underwater Welder on silti erittäin vaikuttava ja tyydyttävä lukukokemus, joka herättää tunteita paremmin kuin moni muu sarjakuva. Jälleen kerran, melodraama on erittäin hyvä juttu silloin kun se toimii, ja Lemire saa sen toimimaan. Kuvitus on tunnelmallista ja sopivalla tavalla rosoista. Komeat koko sivun tai aukeaman sukelluskuvat korostavat kirjan pääteemaa, itsensä eristämistä läheisistään. Vaikka ympärillä olisi pelkkää pimeyttä, se voi tuntua lohduttavalta, jos maailma hyökyy muutoin päälle liian kovaa.

dav

Arvosana: 78/100

The Underwater Welder
Jeff Lemire, käsikirjoitus ja kuvitus
Top Shelf Productions
Hinta Suomessa n. 18 €

2 vastausta artikkeliin “Arvio: The Underwater Welder – Painava aihe ja kiinnostavat hahmot kärsivät helpoista käänteistä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s