Chester Brownin omaelämäkerrallinen En koskaan pitänyt sinusta kiinnosti kahdesta syystä: ensinnäkin Brownin toinen teos Ed, iloinen klovni oli hyvä sekoitus aidosti koskettavaa kerrontaa ja mustaa huumoria. Toiseksi kirjan nimi lupaili hieman vaihtoehtoista katsantokantaa kirjailijan elämään ja suhteisiin toisiin ihmisiin. Kirja kertoo Brownin lapsuus- ja teinivuosista Montrealin lähiössä. Elämää varjostavat äidin horjuva mielenterveys ja Chesterin introverttius, joka johtaa koulukiusaamiseen. Muutoin tarjolla on varmasti jokaiselle tuttuja tuskailuja ihastumisten ja rakkauden kanssa. En koskaan pitänyt sinusta on toisaalta erittäin samaistuttava, toisaalta mälsän ankea vastoinkäymisissä vellominen.
Päähenkilö-Chester on ilmaisultaan hyvin pidättynyt. Hänen ilmeensä eivät paljoa värähtele, ja yleensä hänen ratkaisunsa epämukavaan tilanteeseen on poistua paikalta. Brown korostaa pidättyneisyyttä kirjan äärimmäisen pelkistetyllä toteutuksella. Ruutuja on sivua kohti yleensä 1-5, ja valkoista tilaa jätetään sivuille runsaasti. Taide ei mässäile tapahtumilla vaan pikemminkin näykkii tilanteita, ja lukijan vastuulle jää paljon oman tulkinnan tekemistä hahmojen tuntemuksista ja reaktioista. Vallitseva tunnetila on eristäytyneisyys ympärillä olevista ihmisistä, ja sen Brown tekee konkreettiseksi niin juonenkuljetuksella kuin kuvituksellakin.
Henkilöiden motiivit ja taustat jäävät melko arvoituksellisiksi, sillä ainoa, jonka ajatuksenjuoksua avataan edes hieman, on Chester. Toisaalta tämä on totuudenmukainen kuvaelma. Ei kai kukaan yläaste-/lukioikäinen tiedä miksi on sellainen kuin on, vaan persoona rakentuu sattumankauppojen ja ihmiskontaktien kautta pala palalta. Chesterin tuskailuihin on erittäin helppo samaistua, ja Brown tavoittaa erinomaisesti epävarman nuoren ajatusmaailman ja arjen välisiä ristiriitoja. Huomaavaisuus, välittäminen tai tunteiden ilmaiseminen ovat kaikki asioita, jotka pitää opetella, ja usein niiden opettelu on melko kivuliasta ja kiusallista touhua. Valvottuja öitä, tökeröitä tölväisyjä ja ”olisi sittenkin pitänyt sanoa” –luuppeja pään sisällä kirja kuvaa todella osuvasti.
Toisaalta häiritsemään jää Brownin tapa kuvata Chesterin elämästä vain ne tuskaiset kohdat. Parissa ruudussa viitataan siihen, että hänellä oli pari hyvää ystävää, mutta nämäkin saavat esiintyä ainoastaan kohtauksessa, jossa Chester erkaantuu heistä ja joutuu koulunsa tyttöjen häiriköimäksi. Samaistun nuoren Chesterin kärsimyksiin, mutta samanaikaisesti muistan, että oli teini-iässä hyvätkin hetkensä. Toki Chesterillä on vastoinkäymisiä keskivertoa enemmän äidin heikkenevän terveydentilan vuoksi. Kuitenkin sarjakuva antaa ymmärtää, että hyviäkin puolia oli, mutta niihin suhtaudutaan sarjakuvassa nihilistisesti tai melankolisesti. ”Tämä oli kivaa, mutta sekin hukkui yleiseen paskaan”. Tämä aiheutti lukiessa itselleni tunteen siitä, että negatiivisuudessa haluttiin velloa tarpeettomakin paljon.
Lukemani kahden kirjan perusteella voisin päätellä, että Brown ei tapaa kirjoittaa onnellisia hahmoja, eikä hänen kirjoissaan ole paljoakaan positiivisia käänteitä. En koskaan pitänyt sinusta –teoksessa stoalainen suhtautuminen vastoinkäymisiin etäännyttää lukijaa surusta ja myötätunnosta, mutta samaten päähenkilön onnellisemmat hetket laimenevat toteamuksiksi. Chester ei kirjassa ole varsinaisesti missään vaiheessa yksinäinen, vaan häntä ympäröivät lapsuudenystävät, veli ja jopa jonkinasteinen tyttöystävä. Kaikista näistä niin nuori Chester kuin vanhempi kertoja Brownkin pysyttelevät kuitenkin etäällä. Kyynikko voisi jopa sanoa, että ihmisten rooli Chesterin elämässä on täyttää tyhjä tila, joka muuten täyttyisi paranoidilla epävarmuudella. Koska en halua antautua Brownin nihilismiin, niin tyydyn toteamaan, että kirjoittaja osoittaa murrosiän kuohut korostamalla Chesterin elämän pyörimistä oman napansa ympärillä.
En koskaan pitänyt sinusta ei lopulta tarjonnut aivan niin omaleimaista lähestymistä teinipojan kasvuun kuin olisin toivonut. Brownin omaleimainen taide ja kirjoitustyyli toimivat ja sarjakuva saa sanottua sen, mitä pyrkii sanomaan. Olisin vain suonut, että sillä olisi ollut hieman enemmän sanottavaa. Brown on taitava sarjakuvantekijä, joka osoittaa jälleen, mitä kaikkea taidemuodolla voi tehdä, mutta En koskaan pitänyt sinusta jää silti lukukokemuksena hieman ontoksi.
Arvosana: 71/100
En koskaan pitänyt sinusta
Chester Brown, käsikirjoitus ja kuvitus
Huuda huuda
Hinta Suomessa 10-18 €
Hyllyy 