Arvio: Tahvana – Ärsyttää pitää näin ärsyttävästä tyypistä

dav

Viimeisen vuoden aikana minusta on pikku hiljaa tullut Aapo Rapin fani. Sarjakuvataiteilija, joka tekee selkeää ja värikästä jälkeä omaperäisesti ilman tarvetta turhalle kikkailulle, on aina erittäin tervetullut. Rapilla on selkeä visio omasta tyylistään ja oivaltava näkemys, mutta lukeminen on silti sujuvaa. Tahvana on Rapin 2015 ilmestynyt albumi, joka kertoo ärsyttävän Zeitgeist-hipin ja tämän hiljaisen, Totoro-henkisen ystävän matkasta mystisessä erämaassa. Lukemistani Rapin teoksista Tahvana on unenomaisin ja abstraktein, vaikka nimetön päähenkilö ankkuroikin sitä välillä kivuliaan osuvasti nykypäivään.

dav

Haihattelija-päähenkilö törmää sattumalta vaeltaessaan paljain jaloin erämaassa karvamöhkäleeseen. Aluksi hän luulee möykkyä elottomaksi, mutta se paljastuu jyhkeäksi ja äänettömäksi karvaturriksi. Hippi nimeää otuksen Tahvanaksi, päättelee, että sen tarvitsee päästä meren äärelle ja lähtee kulkemaan kohti määränpäätä. Erämaan maastot ja vuodenajat vaihtelevat, eikä missään vaiheessa käy selväksi, onko kyseessä päähenkilön päänsisäinen trippi, vai tapahtuvatko asiat oikeasti. Tahvanassa lukija heitetään valmiin tilanteen keskelle, eikä olosuhteiden selittelylle tai kyseenalaistamiselle ole tarvetta.

dav

davTahvana antaa paljon tilaa Rapin maalailevalle luontoaiheiselle kuvitukselle. Värikkäät taivaat, metsät ja vedet ovat kirjan näyttävintä antia. Toisaalta tarina hajoaisi nopeasti kasaan ilman päähenkilöään. Tahvanan kohdalla ei voi oikein puhua dialogista, sillä kirjan kaikki vuorosanat ovat päähenkilön. Ettei homma mene ihan pelkäksi eteeriseksi huokailuksi, jäkättää hippi jatkuvasti jotain, oli se sitten pinnallisia puolifilosofisia pohdintoja, romantisoituja unelmia tai omia versioitaan kuuluisista saduista. Erittäin hauska yksityiskohta on, että vaikka Tahvana on tarinanan sitoutumaton mihinkään aikaan tai paikkaan, päähenkilön kieli on hyvin modernia. Jos A.W. Yrjänä ei joskus halunnut puhua lyriikoissaan junista, koska ne olivat liian aikasidonnaisia, niin Rapi haluaa tehdä selväksi, että päähenkilö on 2010-luvun kasvatti. Kielessä vilisevät superfoodit, reivit ja selviytyjäspiritti.

Päähenkilö ei ole mikään miellyttävä tyyppi. Kaverista tulee mieleen se hipin rasittavin muoto, joka on lukenut vähän, mutta on niin varma omasta erinomaisesta näkemyksestään, että ei lue mitään loppuun, koska uskoo omalla ajattelullaan pääsevän kuitenkin parempaan lopputulokseen. Sellainen hippi, joka unelmoi rehellisestä, työntäyteisestä elämästä, mutta joka ei oikeasti kykene keskittymään mihinkään yli viittä minuuttia. Sellainen hippi, joka kuvittelee olevansa joukon johtaja tai tasavertainen jäsen, mutta jota kaikki muut todellisuudessa vetävät perässä vain hyvää hyvyyttään. Päähenkilö on monella tapaa todella raivostuttava, mutta samaan aikaan hieman surkea ressukka. Rapi onnistuu saamaan lukijan sympatiat päähenkilön puolelle, vaikka samaan aikaan tekee tästä kaikin keinoin ärsyttävintä mahdollista ihmistä. Jos joku on tarpeeksi reppana, niin pakkohan hänelle on hyvää toivoa, vaikka samaan aikaan olisi miten pihalla.

dav

Päähenkilön ja Tahvanan suhde on erikoinen. Koska hippi ei lakkaa puhumasta, hän tekee parivaljakon puolesta kaikki päätelmät. Tahvana kulkee mukana eikä osoita tunteita mistään kohtaamastaan. Lukija ei siis voi olla varma, onko hippi oikealla asialla puolipakolla työntäessään Tahvanaa eteenpäin kohti merta. Toisaalta Tahvana on kahdesta sankarista se, joka pärjäisi myös omillaan, joten vähintään sääliä sen täytyy hippiä kohtaan tuntea. Ei siis pidä rientää tuomitsemaan ärsyttävää päähenkilöä liian nopeasti; ehkä hänellä on kaikesta harhaisuudestaan huolimatta kyky nähdä Tahvanan sydämeen ja toimia oikein. Tarina pistää miettimään, millaisilla kriteereillä kanssaihmisiä on sopivaa arvioida, ja mikä on sanojen suhde tekoihin. Mikä lopulta määritää ihmisen hyvyyden?

dav

Tahvana on kaunis ja ajatuksia herättävä kirja. Sen heikkoutena on Rapin aiempiin töihin verrattuna tietty abstraktius ja rakennettomuus. Meti ja Kosmista Kauhua olivat kirjoja, joihin oli konkretiansa puolesta helpompi päästä sisään. Tämä koski niin kuvitusta kuin käsikirjoitustakin. Rapi kuitenkin jatkaa Tahvanassa tyylinsä kehittämistä ja tärkeimmät tekijät ovat kohdallaan: huumorinsekainen surumielisyys, epävarmuus siitä onko päähenkilöitä tarkoitus sympata, sääliä vai katsoa kauhistellen, sekä mukaansatempaava käsityöläistunnelmainen kuvitus.

Arvosana: 70/100

Tahvana
Aapo Rapi & Petriina Koivunen, käsikirjoitus – Aapo Rapi, kuvitus
Like Kustannus
Hinta Suomessa 10-20 €

2 vastausta artikkeliin “Arvio: Tahvana – Ärsyttää pitää näin ärsyttävästä tyypistä

  1. Hyvä huomio. Mähän en ole tässä blogissa yleensä tussaajia tai värittäjiä erikseen maininnut, ellei sarjiksen jäljessä ole jotain ihan todella poikkeuksellista. Ei siihenkään mitään perustetta oikeastaan ole, mutta sinänsä tämäkin arvio menee linjassa muiden kanssa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s