Arvio: 365 Samurai and a Few Bowls of Rice

365 Samurai and a Few Bowls of Rice tarttui mukaan kirjastosta lähinnä nimensä vuoksi. Odotin kirjalta japanilaisen historian ja sarjakuvan tuntemusta lämminhenkisellä huumorilla. Kyseessä on ranskalaisen JP Kalonjin esikoissarjakuvaromaani, joka ei ensiodotuksiin vastaa. 365 Samurai on intensiivinen ja väkivaltainen, jopa nihilistinen kostotarina. Se ei panosta erityisen monimutkaiseen tarinaan, vaan Kalonji lataa paukkunsa elokuvamaiseen visuaalisuuteen ja rohkeaan kerrontaratkaisuun. 365 Samurailla olisi taiteensa puolesta mahdollisuuksia olla kovinkin vaikuttava kirja, mutta valitettavasti tarinaa on laiminlyöty tavalla, jonka sivuttaminen ei oikein onnistu.

365 Samurai and a Few Bowls of Rice on kertomus samurai Ningenistä, joka kiertää maata tavoitteenaan listiä 365 Samuraita. Riisit ovat syötäväksi. Tarina on jaettu vuodenaikojen mukaan, ja kalenterinlehdet lentelevät, kun Ningen kyntää läpi tuulen ja tuiskun sekä vastustajien loputtomien jonojen. Hänen mestarinsa tappanut vastustaja on luvannut, että 365 ruumiin päässä on vastaus suureen kysymykseen elämän tarkoituksesta. Ilmeisesti vuosikausien koulutus ei ole tuonut Ningenille juurikaan moraalista tai eettistä selkärankaa, sillä sen suuremmin miettimättä hän tempaisee katanan huotrasta ja alkaa kerryttää saldoa.

365 Samurain kuvitus on tinkimättömällä tyyliratkaisulla toteutettu: jokainen ruutu on sivun kokoinen ja dialogia hyödynnetään vain niukasti. Ruutu per sivu –ratkaisu saa aikaan sen, että tunnelma on tiivis ja Kalonji vie lukijan hahmojen iholle lähes tunkeilevasti. Kirja vaikuttaa aika ajoin elokuvan tai animaation kuvakäsikirjoitukselta, kun ruudut toistavat taistelun kaaosta yksityiskohtien kautta. Mukana on paljon tunnelman luomista, tiukkoja rajauksia hahmojen kasvoihin, käsiin tai silmiin, sekä animemaisia miekan iskuja, joissa terä meni menojaan, ja ruutuun jäi näytettäväksi vain komea haava tai irti putoava ruumiinosa. Lähes 400 sivun paksuudestaan huolimatta 365 Samurai on nopeasti luettu, jopa silloin kun lukija jää viipymään ruutuihin hetkiseksi. Kuvituksen erityisratkaisu ei vielä tässä mitassa ala tuntua puuduttavalta, vaan Kalonji kuljettaa tarinaa sen verran tahdilla eteenpäin, että tehokeino toimii ja jää mieleen myös lukemisen jälkeen.

Tarina tässä kirjassa sen sijaan on ihan pöhkö. Japanilaiseen soturikulttuuriin ei juurikaan ole perehdytty, tai sitten faktat on tietoisesti häivytetty tarinasta olemattomiin. Samurait ja ninjat menevät sekaisin jatkuvasti, minkäänlaisesta bushidosta ei ole tietoakaan ja miljöön ja teemojen valinta näkyy lähinnä siinä, että Kalonji saa piirtää omasta mielestään totally bitchin’ miekkoja, asuja ja rakennuksia. En tiedä, onko pahempaa olla näin epätietoinen aiheestaan, vai tarkoituksellisesti poistaa tarinasta kaikki se, mikä japanilaisesta soturikulttuurista tekee kiehtovan ja arvostettavan. Tällaisen teoksen voisi tehdä henkilö, joka innostui samuraista noin kuukausi sitten, ja halusi heti tarttua kynään. Harvemmin sellaisia sarjakuvia vain maailmanlaajuisesti julkaistaan.

Implisiittisesti tarina haluaisi kai vihjata, että kyse on oikeutetusta kostosta, ja kaikki listittävät vastustajat ansaitsevat kohtalonsa. Se ei kuitenkaan käy tarinasta ilmi oikein mitenkään, vaan Ningen näyttäytyy lähinnä totaalisen epästabiilina psykopaattina, jonka ratkaisu jokaisen uuden tuttavuuden kohdalla on lävistää nämä miekallaan. Lopun puolivillainen filosofisuus tuntuu lähinnä pakotetulta, kun veripornoa on ensin tykitelty menemään satojen sivujen ajan. 365 Samurai on komea ja taidenäkökulmasta mielenkiintoinen kokeilu, joka on sisällöllisesti täysin ontto. Jos tyhjät tynnyrit ja pintapuolinen mäiske kiinnostavat, niin kirjaan kannattaa tarttua. Muussa tapauksessa vaivautuminen ei liene sen väärtiä.

Arvosana: 53/100

365 Samurai and a Few Bowls of Rice
JP Kalonji, käsikirjoitus ja kuvitus
Dark Horse Comics
Hinta Suomessa 15-20 €

Yhdessä ruudussa roppakaupalla epätarkkuuksia ja vääriä faktoja.