Arvio: En koskaan pitänyt sinusta – Die Leiden des Jungen Chester, ei paljon valonpilkahduksia

dav

Chester Brownin omaelämäkerrallinen En koskaan pitänyt sinusta kiinnosti kahdesta syystä: ensinnäkin Brownin toinen teos Ed, iloinen klovni oli hyvä sekoitus aidosti koskettavaa kerrontaa ja mustaa huumoria. Toiseksi kirjan nimi lupaili hieman vaihtoehtoista katsantokantaa kirjailijan elämään ja suhteisiin toisiin ihmisiin. Kirja kertoo Brownin lapsuus- ja teinivuosista Montrealin lähiössä. Elämää varjostavat äidin horjuva mielenterveys ja Chesterin introverttius, joka johtaa koulukiusaamiseen. Muutoin tarjolla on varmasti jokaiselle tuttuja tuskailuja ihastumisten ja rakkauden kanssa. En koskaan pitänyt sinusta on toisaalta erittäin samaistuttava, toisaalta mälsän ankea vastoinkäymisissä vellominen. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: Mahtava Thor – Klassista sankarisarjista puhtaimmillaan ja parhaimmillaan

dav

Kirjastosta löytyi viime reissulla lähes uutuuksia, kun viime vuonna julkaistu Mahtava Thor kiilteli hyllyssä. Kirja kokoaa kansien väliin 13 numeroa Stan Leen ja Jack Kirbyn klassisia Thor-seikkailuja vuosilta 1968-1969. Thor oli tuossa vaiheessa ehtinyt seikkailemaan lehtien sivuilla kuutisen vuotta, joten sankarin taival oli vielä nuori. Tässä kirjassa mistään hapuilusta ei ole tietoakaan. Vaikka kosmisuus ja vanhat sarjikset ovat vaarallinen yhdistelmä, joka tarkoittaa herkästi kulmikasta pökkelöintiä ja typeriä juonia, Thorissa homma toimii kuin rasvattu. Homma on oikealla tavalla mahtipontista ja machoa, ja kuvitus sopivasti klassisen jäykkää. Sekä Lee että Kirby ovat näissä tarinoissa huippukunnossa. Lue loppuun

Arvio: Tunnel Ground: Maanalainen aamunkoitto – Jos Wall-E lukisi Edgar Allan Poeta

dav

Suomalainen scifi-dystopia Tunnel Ground on hybridi, joka kertoo tarinaansa sekä mobiilipelissä että sarjakuvassa. Taustalla oleva Tunnel Ground Oy on start-up, joka on saanut jonkin verran näkyvyyttä luovalla formaattiyhdistelyllään ja omaperäisillä suunnitelmillaan. Tunnel Ground –sarjakuvan ovat laatineet yhteistyönä pelisuunnittelija Tapio Miettinen ja kokenut Suomi-sarjiksen ammattilainen Topi Koivisto. Sarjakuva yhdistelee maalaus- ja digitekniikoita tunnelmallisten kuvien luomisessa, ja teknisesti Tunnel Ground onkin täysin uskottava teos, joka voisi olla kotoisin yhtä hyvin globaalista jenkkisarjistalosta kuin parin härmäläisen indieprojektista. Valitettavasti käsikirjoitus ja juoni eivät pääse samalle tasolle taiteen kanssa. Lue loppuun

Arvio: X-Men Xenogenesis – Ryhmä-X käy päälle, mutta loppuu ennen kuin alkaakaan

dav

En ole lukenut uutta Ryhmä-X:ää vuosikausiin. Mutanttitarpeeni ovat tyydyttyneet Chris Claremontin ja John Byrnen vanhojen klassikoiden selailulla uudestaan ja uudestaan. Harppaus Xenogenesikseen on siis melkoinen. 2010-2011 Yhdysvalloissa ilmestynyt viisiosainen tarina kertoo nykyisen Ryhmä-X:än otteista ja siinä on nähtävissä jo merkkejä Marvel-yhtiön 2010-luvun suunnanmuutoksesta. Tarinan takana ovat käsikirjoittaja Warren Ellis ja kuvittaja Kaare Andrews. Suoraan tähän tarinaan ilman kontekstia sukeltavalle lukijalle (kuten minä) tästä tarinasta vahvimmin jää mieleen kuvitus. Andrewsin jälki on samaan aikaan kumimaisen piirrettymäistä ja mahtailevan macho-jyhkeää. Se on äärimmäisyyksien kanssa pelaamista. Ellisin tarinassa on kivoja elementtejä ja viittauksia menneeseen, mutta viiden lehden mittainen stoori ei pääse kovinkaan syvälle pintansa alle. Lue loppuun

Arvio: My Friend Dahmer – Sarjamurhaajan synty on karmiva mutta hieno kertomus

dav

Nyt osui sattumalta tassuun kyllä kova sarjis. Derf Backderfin omaelämäkerrallinen My Friend Dahmer on surullinen, karmiva, säälimätön ja välillä myös hauska kertomus nuoruudesta 70-luvun amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Asetelma on tosin melko epätavallinen. Backderfin luokkatoveri oli nimittäin yksi Yhdysvaltain pahamaineisimpia sarjamurhaajia, Jeffrey Dahmer. Dahmer tappoi, häpäisi, paloitteli ja jopa söi 17 nuorta miestä ennen kiinnijäämistään vuonna 1991. Ongelman ytimessä olivat yhteiskunnan paheksumat seksuaaliset halut, homoseksuaalisuus ja nekrofilia. Näiden päälle lisättiin epästabiili perhe-elämä ja jatkuva ulkopuolisuus, ja Dahmerin sisäinen myllerrys ajoi hänet vähitellen järjiltään. Tarina on ahdistava, mutta huikean koukuttava ja tarkkanäköinen.

Lue loppuun

Arvio: Salatut sodat – Hölmöä purkkaviihdettä, mutta rehellisesti

dav

Tämä viikko oli melko raskas, ja jo maanantai-iltana tuntui siltä, että tarvetta olisi uudelle viikonlopulle. Minulle iski tarve tyhjentää päätä palaamalla yksinkertaisempiin aikoihin. Hyvikset hyviksinä, pahikset pahiksina, kirkkaita värejä ja mäiskettä. Salatut sodat vastaa tähän tarpeeseen loistavasti. Alun perin 1984-1985 ilmestynyt tarinakokonaisuus on supersankarisarjisten ensimmäinen iso team-up-tapahtuma. Kostajat, Ryhmä-X, Hämähäkkimies ja pari muuta siirtyvät sotaplaneetalle, jossa kaikkivoipa Tuonpuoleinen usuttaa heidät taistelemaan pahimpia vihollisiaan vastaan. Vihupuolelta löytyvät mm. tohtorit Doom ja Mustekala, Molekyylimies, Lisko, Lumoojatar, Imijä (parhaita nimikäännöksiä koskaan) ja muutama muu kehveli. Jim Shooterin käsikirjoittama sarjis ei yritä esittää olevansa erityisen fiksu tai perusteltu. Se on rehellistä purkkaviihdettä. Lue loppuun

Näyttely: Joonas ja kisällit

dav

Helsingissä, Päivälehden museossa on menossa tällä hetkellä (5.2.2017 asti) näyttely Joonas ja kisällit. Se käy läpi suomalaisen sarjakuvan grand old manin, Veikko ”Joonas” Savolaisen uraa ja töitä, sekä muita Suomi-sarjakuvan ammattilaisia, joiden uraan Joonas on ollut vaikuttamassa tavalla tai toisella. Näyttely laadittiin yhteistyössä Joonaksen kanssa, ja siitä tuli muistonäyttely vasta hänen kuoltuaan 24.9.2016. Alun perin tarkoitus oli käydä läpi Joonaksen uraa ja töitä, mutta taiteilijan itsensä ehdotuksesta mukaan otettiin myös astetta nuoremman polven tekijöiden töitä ja tarinoita. Näyttelyssä ovat mukana Joonaksen lisäksi myös Tarmo Koivisto, Timo Mäkelä, Harri Vaalio, Hannu Lukkarinen ja Ville Tietäväinen.  Lue loppuun