Definitiivisen Teräsmies-tarinan metsästys jatkuu. Whatever Happened to the Man of Tomorrow –kirja on enemmän kuin nimi antaa odottaa, sillä titteliseikkailun lisäksi kirjasta löytyvät muutkin Alan Mooren kirjoittamat Teräsmies-tarinat. Huomispäivän miehen kohtalon arvuuttelun lisäksi Teräsmies kohtaa Rämeen Olennon tarinassa The Jungle Line ja viettää syntymäpäiväänsä For the Man Who Has Everything –kertomuksessa. Kaikki tarinat ovat Mooren tuotantoa 1980-luvun puolivälistä, ja niitä yhdistävät Teräsmiehen vajavaisuudet. Moore on halunnut toistuvasti löytää keinoja saattaa Teräsmies kuolevaisten joukkoon. Näissä tarinoissa mielenkiinto ei synny niinkään hahmosta, vaan konseptista.
Lippulaivatarina Whatever Happened to the Man of Tomorrow on ilmestynyt Teräsmies-lehdessä Crisis on Infinite Earths –massiivin aikaan. Sen tarkoitus oli lopettaa silloinen Teris-saaga ja tehdä tilaa seuraavissa numeroissa käynnistyneelle John Byrnen Man of Steel –syntytarinalle. Tarina kerrotaan takautuvasti 10 vuotta Teräsmiehen oletetun kuoleman jälkeen. Se muistelee Teräsmiehen viimeistä taistoa suurimpia vihollisiaan vastaan ja kertaa, miten Teräsmies katosi amerikkalaisten arjesta. The Jungle Line kertoo kuolemansairaasta Teräsmiehestä, joka pakenee viimeisinä hetkinään syvään etelään hourailemaan. Siellä hän törmää Rämeen Olentoon, joka joutuu todistamaan Teräsmiehen kuumeista kuolinkamppailua. For the Man Who Has Everything –tarinassa Ihmenainen, Batman ja Robin tulevat vierailemaan Yksinäisyyden Linnakkeessa, jossa Teräsmies on joutunut haitallisen parasiitin pauloihin.
Teräsmies nähdään kaikissa tarinoissa amerikkalaisena ideaalina. Hänen kirkasotsaisuutensa ja kaikkivoipaisuutensa ovat jäänne supersankarien syntyajalta, ja Mooren (useiden muiden kirjoittajien tavoin) käsissä hän ei niinkään ole henkilö, vaan symboli. Symbolia tulee tarkastella eri kulmista ja eri valaistuksissa, jotta sen hienoudet voi erottaa. Mooren käsissä Teräsmiehen erikoisuus on hänen heikkoutensa. Hänen pitää peittää inhimilliset piirteensä ja niistä syntyy tarinoiden jännite. Teräsmies huolehtimassa itsestään kaikkien muiden sijaan on oivallus, joka on mielenkiinnon heräämisen kannalta olennainen. Keskittymällä kaikkeen muuhun paitsi Teräsmiehen erikoisuuteen hänestä tulee kerrankin inhimillinen hahmo.
Näissä tarinoissa Teräsmies on enemmän objekti kuin subjekti. Hänelle tapahtuvat asiat, eivät hänen tekemänsä asiat, puhaltavat kertomuksiin hengen. Näin Moore pääsee pohtimaan juuri Teräsmiestä symbolina ja länsimaisena ikonina. Kaikki kolme tarinaa ovat lyhyestä mitastaan huolimatta laadukkaita yksittäisinä whatif-skenaarioina. Tässä mielessä niitä on vaikea verrata esimerkiksi All-Star Supermaniin tai muihin tarinakokonaisuuksiin, sillä Moore saa kaikissa tarinoissa hypätä mytologian keskelle, käsitellä sitä miten tykkää ja lopettaa tarinan ennen kuin nähtäisiin, onko hänestä tekemään Teristä mielenkiintoiseksi yli 48 sivun ajaksi. Kaikista kolmesta kertomuksesta on kuitenkin helppo nauttia, sillä ne onnistuvat pitämään tahdin tiiviinä ja Moore pääsee lyhyessä ajassa myös sopivan syvälle tarinoihinsa.
Kuvitukseltaan kaikki kolme tarinaa ovat taattua 80-luvun sarjiskuvituksen laatua. Curt Swan, Rick Veitch ja Dave Gibbons ovat ansioituneita kuvittajia, joiden vahvuudet selkeä viiva, monipuoliset yksityiskohdat ja vaikuttavat perspektiivit tulevat esiin tarinassa mainiosti. Myös tuon ajan kuvituksen heikkoudet kuten staattinen patsastelu, muovisen epäluonnolliset kehot ja propagandajulisteelta näyttävät valkoisen rodun malliedustajat pistävät silmään. Kun puhutaan Teräsmiehen tarkastelusta alkuperäisessä ympäristössään, tällainen sarjiskuvitus on kuitenkin olennainen osa kokonaiskokemusta. Swan, Veitch ja Gibbons onnistuvat hyvin tasapainottamaan perinteisen tunnelman luomisen ja sen särkemisen. Swan onnistuu heistä parhaiten, sillä hänen perinteinen Teräsmiehensä voi tehdä vaikutuksen jo pienelläkin ilmeen värähtämisellä.
Olkoonkin klisee, mutta ovat Mooren Teris-tarinat parhaita, mitä itse olen lukenut. Se ei tosin paljoa vaadi (kokemukseni on edelleen hyvin ohut), mutta ehkä tämä kirja osoittaa, että Teräsmiehenkään suhteen ei kannata luovuttaa. En vieläkään ole hahmosta vakuuttunut, sillä näissä tarinoissa mielekiinto syntyy kaikesta Teräsmiehen ympärillä pyörivästä ja sen vaikutuksesta häneen. Sehän riittää, ainakin jonkun aikaa. On kai siihen joku syykin, että Moore on tehnyt teräsmiestä yhteensä vain vajaan sadan sivun verran.
Arvosana: 72/100
Superman – Whatever Happened to the Man of Tomorrow?
Alan Moore, käsikirjoitus – Curt Swan, Rick Veitch ja Dave Gibbons, kuvitus
DC
Hinta Suomessa 10-15 €
Hyllyy 
Erittäin pätevä analyysi, kiitos! Olen kanssasi samaa mieltä, mutta tarinoiden loppupisteet vain nostan huomattavasti korkeammalle.
Pikkuisen harmittaa, että et ota lainkaan huomioon tarinoiden suomalaisia nimiä ja julkaisuja. Niin on varmaan helppoa, mutta olisi vähintään hyvä kertoa, että kaikki Mooren Teris-stoorit löytyvät kootusti myös suomeksi kirjasta DC-sankarit: Tekijänä Alan Moore (Egmont 2007).
TykkääTykkää
Kiitoksia! Loppupisteet voisivat kyllä olla korkeammatkin, aika hetkessä ne tulee päätettyä.
Pitäydyin englanninkielisissä nimissä lukemani version vuoksi, mutta DC-sankarit – kirjassahan nuo taitavat kaikki olla, samoin kuin Mooren mahtavat Vihreä Lyhty – stoorit. Pistetään tämä kehitysehdotus täytäntöön tulevaisuudessa, kiitos palautteesta!
TykkääTykkää