Tämä on taas niitä sarjakuvia, jotka tarttuivat kirjastovisiitillä mukaan puhtaasti mielenkiintoisen kannen ansiosta. Anarkomania kerää yksiin kansiin sarjakuvataiteilija Nalle Virolaisen sarjakuvia 27 vuoden ajalta. Yhdistävänä tekijänä sarjakuvissa on anarkismi. Ajan kulumisen sarjakuvissa huomaa lähinnä piirrosjäljestä ja muutamista ajankohtaisista hahmoista. Muutoin tekijän maailmankuva on näiden sarjisten perusteella säilynyt melko samanlaisena vuosikymmenestä toiseen. Virolainen paasaa anarkistista maailmankuvaa ja kritisoi lähes kaikkea nyky-yhteiskunnassa säästelemättä. Kirja on hyvä perehdytys Virolaisen anarkismin arvoihin, mutta sarjakuvamuoto on hänelle usein vain työväline.
Anarkomaniassa toistuvat kertojahahmot käsittelevät lyhyissä stripeissä kaikkea, mikä tekijää maailmassa vituttaa. Kenties tekijän omakuvaksi tulkittava nallekarhuhahmo haukkuu pehmeän pörröisenä alimpaan helvettiin kapitalismin, uskonnot, politiikan ja useimmat aatesuuntaukset. Lisäksi stripeissä ovat usein äänessä naishahmot, jotka seksin ja väkivallan keinoin murtautuvat ulos rooleista, joita yhteiskunta heille asettaa. Kaikenlainen epäsovinnaisuus on esillä lähes jokaisessa kirjan stripissä. Pornoa ja graafista väkivaltaa tykitetään lukijan verkkokalvoille yhtä mittaa. Virolainen perustelee tämän hyvin, sillä kaikki yleisesti sopimattomaksi tuomittu on hänen arvomaailmassaan vallankäytön yksi muoto, jonka romuttaminen tapahtuu kaikkea sopimatonta esittämällä.
Kirjassa on useita strippejä, jotka ovat käytännössä vain yhden koko sivun ruudun mittaisia. Näiden lisäksi paljon on myös lyhyitä kolmen ruudun strippejä. Näissä Virolainen ei pyri muuhun kuin huomion kiinnittämiseen johonkin yhteen epäkohtaan. Kyseessä on ikään kuin jonkinlainen anarkistinen valistuskuvakirja. Pidempiä tarinoita kokoelmaan mahtuu kourallinen, niiden mitta vaihtelee kahdesta kahdeksaan sivuun. Teemat näissä tarinoissa pyörivät nihilistisen maailmankuvan ja kostofantasioiden ympärillä. Ehkä paras sana kuvaamaan Anarkomaniaa kokonaisuutena on aggressiivinen. Virolainen epäinhimillistää tietoisesti luokkavihollisensa ja repii vallan näiden käsistä niin rumasti, kuin se vain onnistuu.
Anarkismissaan Virolainen on tinkimätön. Kaikesta kaaoksesta on tunnistettavissa johdonmukaisuutta, ja perustelut ovat tekijän arvolähtökohdat huomioiden järkeenkäyviä. Tämä on lukemisen kannalta olennaista, sillä näin saarnaava sarjakuva alkaisi kyllä tympäistä pahemman kerran, jos se olisi vielä epäloogista. Useat yksittäiset stripit tuntuvat loppuvan hieman kesken, aiheista olisi ollut sanottavissa vielä enemmänkin. Kuitenkin kokonaisuutena Anarkomania tekee sanomansa selväksi. Ei kai tekijä ole velvollinen perustelemaan jokaista ajatustaan juurta jaksain, sen enempää kuin minäkään olisin velvollinen olemaan niistä samaa mieltä.
Kuvituksellisesti Virolaisen muutoksen huomaa vanhempien ja uudempien sarjojen välillä. Viivassa on samaa kulmikkuutta ja terävyyttä, mutta jälki on uudemmissa stripeissä tarkempaa ja huolitellumpaa. Olisi voinut kuvitella, että Virolainen haluaisi vittuillakseen piirtää nuhjuista ja törkyistä sarjakuvaa, mutta kuvituksellisesti Anarkomania on silmää miellyttävä. Lyhyet stripit saavat aikaan sen, että tunnelma on kirjassa tietyllä tavalla pysähtynyt, kun kohtaukset loppuvat heti alettuaan. Tämä lisää saarnafiilistä ja tiettyä oppikirjamaisuutta, jos oppikirjat sisältäisivät runsaasti s/m-seksiä ja tappouhkauksia porvareille.
Sarjakuvan kertoja-Virolaista varmaan ottaisi aivoon tämän arvion lukeminen. Minähän olen tätä kirjaan lukiessani kuin anarkismi-eläintarhassa. Äänestän, maksan asuntolainaa ja veroja, ja herra paratkoon, olen armeijankin käynyt. Sitten pällistelen sarjakuvaa ja nyökyttelen kiinnostuneesti. Silti on avartavaa ja mukavaa lukea sarjakuvaa, jonka ainoa tavoite on raastaa kaikki kuvat, joilla meitä nykyisen yhteiskuntajärjestyksen ikeessä pidetään. En allekirjoita kovin montaa Anarkomanian teeseistä, mutta siitä olen samaa mieltä, että hyväksyttävän, sopivan tai oikean määrittelyä ei voi jättää ikälopun enemmistön käsiin. En minä sitä kyllä anarkistienkaan käsiin jättäisi, mutta sillä ei liene väliä.
Oppikirjamaisuus ja aatteen paasaaminen pistävät puuduttamaan välillä, mutta lyhyet tarinat ja toimiva kuvitus pitävät kirjan kasassa loppuun asti. Anarkomania saattaa olla liikaa monelle. Mikäli anarkismi ei ole tuttua ja rankka kuvasto ahdistaa, voi lukukokemus olla shokki, mutta välillä on hyvä shokeeraantua. Tällaiseenkin matskuun kannattaa silloin tällöin tutustua, ja ymmärtää vähän taas lisää sitä, millaisista lähtökohdista joku toinen saattaa maailmaa katsella.
Arvosana: 69/100
Anarkomania – Nalle Virolaisen kantaaottavia sarjakuvia 1980-2007
Nalle Virolainen, käsikirjoitus ja kuvitus
Anarkistinen toiminta
Hinta Suomessa 10-15 €
Hyllyy 