Arvio: Wuvable Oaf – Oudoin romanttinen komedia, jonka olen lukenut

dav

Ed Lucen omakustannesarjakuva Wuvable Oaf on San Franciscon alakulttuuriskeneen sijoittuva romanttien gay-komedia. Luce on valinnut kirjan teemoiksi kattauksen (oletettavasti) omia mielenkiinnon kohteitaan, kuten kissat, oudot metallimusiikin alagenret, parrat, showpaini, Slayer ja Morrissey. Wuvable Oaf kertoo valtavasta ja karvaisesta Oafista, joka on hellä, ujo ja hieman yksinkertainen. Oaf ihastuu disco grindcore-yhtye Ejaculoidin laulaja Eiffeliin, ja joutuu todella tekemään töitä saadakseen tähän yhteyden. Itse tarina on toissijainen, sillä Lucen kerronnan suola ovat henkilöhahmot. Lue loppuun

Arvio: The Complete Pistolwhip – Seikkailutarinoita seikkailutarinoiden ystäville

dav

Matt Kindtin ja Jason Hallin dekkarisarjakuva Pistolwhip kulkee tyylillisesti jossain Dick Tracyn ja Roger Rabbitin jalanjälkien puolivälissä. Kuten noir- ja dekkarityylilajeihin kuuluu, kliseet ja ominaispiirteet ovat tekijöillä hallussa, ja niiden käytössä ei ole säästelty. Välillä alkaa tuntua siltä, että olisi todella virkistävää lukea noir-sarjakuva ilman kyynistä kertojaääntä, kauniita mutta tappavia femme fatale –hahmoja tai pikkumaisia poliiseja, mutta tyydytään pieniin askeliin. Pistolwhipin päähenkilö, hotellin laukkupojasta yksityisetsiväksi siirtynyt Mitch Pistolwhip kiskoo viskin sijaan pannukakkuja. Kai siitä voi aloittaa. Lue loppuun

Hyllyy täyttää vuoden – katsaus menneen vuoden kohokohtiin

dav

Ensimmäinen kirjoitus ilmestyi tähän blogiin tasan vuosi sitten, 17.11.2015. Sen jälkeen sarjakuvat ovat vieneet mukanaan ihan uudella tavalla, ja tekstejä onkin turahtanut blogiin kohtalainen määrä, 68 kappaletta. Ottaen huomioon, että alkuperäinen tavoitteeni oli julkaista vähintään teksti per kuukausi, on tahti ollut aika rivakkaa. Se johtuu ainoastaan siitä, että sarjikset nyt ovat ihan hiton siistejä, monipuolisia ja kiehtovia. Nyt on hyvä aika listata hieman viimeisen 365 päivän (eikun 366:n, perhana) antia. Koska 5+1-listat ovat hyväksi havaittu formaatti, niillä mennään nytkin. Lue loppuun

Arvio: Superman – Whatever Happened to the Man of Tomorrow?

dav

Definitiivisen Teräsmies-tarinan metsästys jatkuu. Whatever Happened to the Man of Tomorrow –kirja on enemmän kuin nimi antaa odottaa, sillä titteliseikkailun lisäksi kirjasta löytyvät muutkin Alan Mooren kirjoittamat Teräsmies-tarinat. Huomispäivän miehen kohtalon arvuuttelun lisäksi Teräsmies kohtaa Rämeen Olennon tarinassa The Jungle Line ja viettää syntymäpäiväänsä For the Man Who Has Everything –kertomuksessa. Kaikki tarinat ovat Mooren tuotantoa 1980-luvun puolivälistä, ja niitä yhdistävät Teräsmiehen vajavaisuudet. Moore on halunnut toistuvasti löytää keinoja saattaa Teräsmies kuolevaisten joukkoon. Näissä tarinoissa mielenkiinto ei synny niinkään hahmosta, vaan konseptista. Lue loppuun

Arvio: Ed – Iloinen klovni – Musta huumori koskettaa varkain

dav

Chester Brownin mustaa huumoria viljelevä Ed – Iloinen klovni on kokoelma pienissä indie-lehdissä julkaistuja tarinoita nimihenkilöstä ja hahmoista, joita hän kohtaa. Alkupuolella kirjan lyhyet tarinat ovat irrallisia, mutta vähitellen ne alkavat hahmottua kokonaisuudeksi, pitkäksi tarinaksi. Ed on nimensä vastakohta, surkea hahmo, joka joutuu epäonnisten sattumien myötä poliisien takaa-ajamaksi, ainoana ystävänään lähes yhtä kaltoinkohdeltu Josie. Tapahtumat ovat absurdia scifiä ja rinnakkaisulottuvuusdystopiaa. Lisäksi Brownin tyyliin kuuluvat koomisen yliampuva väkivalta, seksi ja siihen liittyvä absurdius sekä jonkinasteinen ulostefetissi. Ed – Iloinen klovni sisältää amerikkalaiselle undergroundille ominaista provokaatiota ja karkeuksia, mutta myös sille harvinaisempaa lukijan empatian herättämistä. Lue loppuun

Arvio: Anarkomania – Nalle Virolaisen kantaaottavia sarjakuvia 1980-2007

dav

Tämä on taas niitä sarjakuvia, jotka tarttuivat kirjastovisiitillä mukaan puhtaasti mielenkiintoisen kannen ansiosta. Anarkomania kerää yksiin kansiin sarjakuvataiteilija Nalle Virolaisen sarjakuvia 27 vuoden ajalta. Yhdistävänä tekijänä sarjakuvissa on anarkismi. Ajan kulumisen sarjakuvissa huomaa lähinnä piirrosjäljestä ja muutamista ajankohtaisista hahmoista. Muutoin tekijän maailmankuva on näiden sarjisten perusteella säilynyt melko samanlaisena vuosikymmenestä toiseen. Virolainen paasaa anarkistista maailmankuvaa ja kritisoi lähes kaikkea nyky-yhteiskunnassa säästelemättä. Kirja on hyvä perehdytys Virolaisen anarkismin arvoihin, mutta sarjakuvamuoto on hänelle usein vain työväline. Lue loppuun