Arvio: Planeetta Funk – Eskapismia kolmessa formaatissa

mde

Taidemuodot risteävät ja soljuvat toistensa läpi, kun räppipumppu Tre-Funk III ja sarjakuvataiteilija Emmi Nieminen yhdistävät voimansa. Yhtyeen muodostavat Joku Roti Mafian perilliset, maalailevan tunnelmallinen Haamu, millisekunnin tarkasti  groovaava 6mäki ja suvereenin karismaattinen suomiräpin funk-kummisetä Hannibal. Planeetta Funk –sarjakuva perustuu porukan samannimiseen biisiin, joka kertoo tekijöidensä utopiasta, rauhaa rakastavasta funk-maailmasta. Niemisen kuvittama sarjakuva seurailee biisin rakennetta olematta sille orja, ja tuo kappaleeseen uuden tason fantasiaa. Koko taidekokemusta on vaikea hotkaista kerralla, sillä biisille on tehty myös musavideo, jonka seuraaminen lukiessa onnistuisi vain Nikke Knattertonilta.

dav

Kaikki kolme säkeistöä käsittelevät pakoa nykymenosta sinne, missä vallitsee harmonia, ja epäolennaisuudet on karsittu onnellisen elämän tieltä. Yhtymäkohtana tulee mieleen kolme vuotta sitten julkaistu DJ Polarsoulin Taivas-biisi. Haamun säkeistö aloittaa kappaleen ja on sanomaltaan joukon poliittisin. Kun kansallissinfoniana soi George Clinton, ei Olli Immosia löydy yleisöstä. Tässä maailmassa rajoja ei ole vedetty viivottimella, ja funkin rytmi tekee paatuneimmastakin natsista värisokean. 6mäen säkeistössä keskitytään fiilikseen ja musiikkiin. Tervetuliaaksi toivotetaan atomisen koiran kädenpuristuksella, laitteet musan luomiseen ovat viimeisen päälle ja keikalla on Parliament. Naapurit eivät valita ja tuuli puhaltaa kasvoille juuri sopivasti. Hannibalin säkeistö on kaikkein henkilökohtaisin; siinä Planeetta Funk on paikka, jossa kohdata menetetyt läheiset. Ahdistus unohtuu, kun sydämeltään saa siirtää eteenpäin ne asiat, joita ei aikanaan tajunnut sanoa.

dav

Sarjakuva tuntuu keskittyvän laulun tarinasta eniten Hannibalin osuuteen. Se kertaa koko tarinan planeetalle saapumisesta, Erykah Badun oloisen hallitsijan tapaamisesta ja bileistä. Varsinainen pihvi tulee kuitenkin viimeisellä kymmenellä sivulla, kun Näkijä johdattaa Hannibalin kristallivuorelle menneisyytensä luo. Erityisen koskettava on Näkijän hahmo, jota edustaa rap-yhteisölle ja Joku Rotille rakas avatar. En tiedä, kuinka tarkasti Tre-Funk III on ollut käsikirjoittamassa sarjakuvaa ja paljonko tapahtumissa on Niemisen tulkintaa, mutta kokonaisuus toimii saumattomasti yhteen kappaleen kanssa. Niemisen kuvitus on samaan aikaan rosoista ja herkkää, ja se toimii niin alun kaaoksessa kuin lopun hiljaisuudessakin. Räppiä ei ehkä voi haukkua musiikkilajeista nyanssirikkaimmaksi, mutta Nieminen tuo sarjakuvalla tarinaan paljon dynamiikkaa.

dav

Formaattikolminaisuudesta hämmentävin on musiikkivideo. Siinä bändin alter egot heiluvat teemaan sopivassa värimaailmassa räppäämässä samaan aikaan, kun naiset ovat mattopyykillä. Ymmärrän, että tässä on haikailtu paluuta rehellisen työn aikaan ja puhtaaseen luontoon, mutta videosta välittyvä fiilis on, että Tre-Funk III johtaa lähinnä jonkinlaista kulttia. Tokikaan videossa ei liikuta Jim Jones- tai Kool Aid –tasolla, mutta silti ristiriita sekä kappaleeseen että sarjakuvaan on suuri. Itse valitsen siis jättää videon kolminaisuudesta vähimmälle huomiolle.

dav

Planeetta Funk on sanaton sarjakuva, jonka käy helposti läpi kuusiminuuttisen kappaleen aikana. Se houkuttelee kuitenkin palaamaan sivuille useampaan kertaan. Kun tarinan lopetus yllättää, jää fiilis, että jotain jäi huomaamatta. Läystäkkeestä on iloa kyllä useaan kuuntelu- ja lukukertaan. Erityisesti Niemisen ja Tre-Funk III:n yhteistyö lämmittää ex-tamperelaista räppipäätä, joka on sattumalta myös sarjisnörtti. Joku Roti Mafian keikat ovat minulle olennainen osa muistoja Tamperella vietetystä opiskeluajasta, ja tämän sarjakuvan ja kappaleen yhdistelmä saa minutkin tuntemaan, kuin palaisin kotiin. 6mäen sanoin ”mä tunnen kodin vaikka vasta tuntenut tovin”. En voi siis väittää mitenkään kykeneväni puolueettomaan arvioon, mutta Planeetta Funk on ihan ässä juttu. Lyhyytensä vuoksi se ei voi nousta laajempien teosten tasolle, mutta muutamassa minuutissa luettavaksi mykkäteokseksi se on erinomainen. Nostan hattua sekä levy-yhtiö Monspille että kustantamo Kumioravalle, jotka tekevät kollaboraatioita, joita ei liian usein nähdä. Nyt taidan painua leijailemaan Planeetta Funkin ilmakehässä vielä pari kertaa.

Tre-Funk III: Planeetta Funk

Arvosana: 79/100

Planeetta Funk
Tre-Funk III, käsikirjoitus – Emmi Nieminen, kuvitus
Kumiorava/Monsp Records
Hinta Suomessa 7,90 € (yksin sarjakuva), 26 € (levy+sarjakuva)

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Planeetta Funk – Eskapismia kolmessa formaatissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s