Arvio: Kannas –Mahtavan hienoa historiankirjoitusta

dav

Hanneriina Moisseinen ei päästä lukijoitaan helpolla. Raskaan henkilökohtaisen Isä-teoksen jälkeen hän on siirtynyt kuvaamaan toisen maailmansodan vähän käsiteltyjä tragedioita. Kannas on kertomus sodan jalkoihin jäävistä. Sotilaasta, josta kauheat kokemukset vievät voiton ja jota julma ympäristö ei armahda. Maatalon tyttärestä, joka joutuu jättämään kaiken ja jota sodan miehet riepottelevat kohtuuttomasti. Ja eläimistä, etenkin lehmistä, joita koitetaan sodan jaloista pelastaa, mutta jotka kärsivät tietämättä miksi. Kannas on saanut paljon huomiota ja siitä on kirjoitettu ilmestymisensä jälkeen laajalti. Se ei kuitenkaan ole ihme, sen verran ansiokas historiankirjoitus ja tunteiden välittäjä se on.

Kannas asettuu samaan jatkumoon kuin esimerkiksi Aapo Kukon Riekaleita-kirja. Molemmissa nuoremman sukupolven sarjakuvantekijät nostavat esiin sodan puolia, joista sankarimyytit ja talvisodan henkeä huokuvat taistelukertomukset eivät puhu. Ne tarjoavat menneisyyteen kosketuspintaa, johon samaistumisen paikkoja on helppo löytää nykyajasta. Evakkojen kohtalo on pakolaisuutta ja sotamiesten mielenterveysongelmat todellisuutta myös tämän päivän konflikteissa. Rikkinäiset ihmiset tekevät hirveitä asioita, eivätkä epäinhimilliset olosuhteet palkitse ahkeraa tai neuvokasta läheskään aina.

dav

Moisseisen lyijykynätyyli on jälleen todella iskevää. Varsinkin nimensä unohtaneen, traumatisoituneen sotilaan hahmo viiltää olemuksellaan joka ruudussa. Vaikka hän on elossa, ja läheistensä ja sotakoneiston silmissä sotamies Auvo Oksala, ei lukijalle jää epäselväksi, että oikeasti kyseessä on ihmisyytensä ja identiteettinsä menettänyt aave, kuin elävä kuollut. Kontrastia tuovat sarjakuvan erittäin ilmeikkäät lehmät, joiden kehonkielestä välittyy pelko ja ahdistus. Kun inhimillisyytensä unohtanut Auvo ja hädissään oleva lehmä kohtaavat, on vuorovaikutus heidän välillään vahva. Toinen voimakas kohtaus nähdään, kun evakkoon pakotetun Maria Shemeikan lehmä poikii juuri lähdön hetkellä. Vaikka Moisseinen tekee pienieleistä ja herkkää sarjakuvaa, hän ei pakene suuria tunteita tai draamaa, mikä saa Kannaksen tuntumaan luissa ja ytimissä asti, silloin kun tekijä niin päättää.

dav
Oksalan kauhuja kuvataan niin elävästi, että välillä se lähes pelottaa

Jo Isä-teoksessaan Moisseinen hyödynsi monimediallisuutta sarjakuvan tukena. Niin hän tekee myös Kannaksessa. Tarinan keskelle on lisätty armeijan arkistojen valokuvia evakkojen vaelluksesta ja autioituvasta Karjalasta. Kuvat on valittu huolella, ja ne onnistuvat todella tukemaan tarinaa. Jotkin otokset viiltävät yhtä voimakkaasti kuin sarjakuvakin. Valokuvien lisäksi teokselle on laadittu soundtrack, joka on vapaasti kuunneltavissa Soundcloudista. Suosittelen naksauttamaan ääniraidan päälle lukiessa, tunnelma tavoitetaan myös musiikillisesti sen verran hienosti. Se, että joku onnistuu tuomaan multimediallisen taidekokemuksen lukijan kotiin kuin varkain, on hieno luovuuden osoitus.

dav

dav

Kovin paljon heikkouksia Kannaksesta ei löydy. Onhan se mälsää lukea kritiikkejä, jotka ovat vain vuolasta kehuvyöryä, mutta ainakin ensimmäisen lukukerran kokemus oli niin vaikuttava, että se hämäsi amatööribloggaajan haukkomaan henkeään virheiden etsimisen sijaan. Kannas valitsee täysin omanlaisensa näkökulma sodan käsittelyyn, mutta se ei saarnaa tai tuputa omia ideologioitaan ja tulkintojaan lukijalle. Sävy on rauhallisen toteava, mutta mitään siloittelematon. Kirja on kiihkotonta ja analyyttistä aiheen käsittelyä kaikin puolin. Tämä on taas niitä teoksia, jonka soisi eksyvän jokaisen suomalaisen historia- tai sotaharrastajan käsiin. Talvi- ja jatkosota ovat kiistatta olleet suomalaisen identiteetin valtavia muokkaajia, mutta eivät ainoastaan patriotismin ja edvinlainemaisen sisukkuuden ylistyksen kannalta. Jos sodat eivät olisi traumatisoineet kokonaista kansakuntaa, niitä ei tarvitsisi pitää mukana julkisessa keskustelussa vielä 70 vuotta taisteluiden jälkeenkin. Näitä kipuja on kannettu sukupolvien ajan, mutta niistä puhuminen on jätetty perimätiedon varaan. On hienoa, että viime vuosina sotadokumentaatio on monipuolistunut ja päässyt yli omista estoistaan. Hanneriina Moisseisen Kannas on tärkeä osa uutta suomalaista sotahistoriaa.

Arvosana: 92/100

Kannas
Hanneriina Moisseinen, käsikirjoitus ja kuvitus
Kreegah Bundolo
Hinta Suomessa n. 30 €

dav

dav

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Arvio: Kannas –Mahtavan hienoa historiankirjoitusta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s