Arvio: Pride of Baghdad – Tasapainoilua vakavuuden ja Disneyn välillä

dav

Pride of Baghdadin alkuasetelma on mielenkiintoinen: neljä Bagdadin eläintarhassa pidettyä leijonaa pääsee vapaaksi häkistään, kun Irakin sodan pommitukset ajavat työntekijät karkuun tarhasta ja kranaatit murtavat eläimiä pidättelevät muurit. Brian K. Vaughanin ja Niko Henrichonin teos on kirja vapaudesta, sodasta ja elämisen arvoisesta elämästä. Leijonat lähtevät eläintarhasta samoilemaan sodan runteleman kaupungin raunioissa ja pyrkivät selviytymään uudessa tilanteessa. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: Marvels – maalauksellisen maanläheinen supersankaritarina

dav

Vähän aikaa sitten Twitterissä kiersi #5vaikuttavintasarjakuvaa –häsä, jossa käyttäjät listasivat elämäänsä eniten vaikuttaneita sarjakuvia. Latasin tiskiin kohtalaisen ilmiselviä valintoja, jotka ovat aikanaan ravistelleet. Vasta pari päivää myöhemmin tajusin, että Kurt Busiekin ja Alex Rossin Marvels olisi ehdottomasti kuulunut listalle. Marvel-maailman virstanpylvästapahtumia tavallisen supervoimattoman tallaajan näkökulmasta tarkasteleva tarina on yksi merkittävimpiä Marvel-kustantamon yksittäisiä teoksia. Se on ollut aikanaan ensimmäisiä kirjoja, joka itselleni on näyttänyt, että sarjikset pystyvät paljon muuhunkin kuin ryminään ja lihasten pullisteluun. Omalta osaltaan  se on rohkaissut tutkimaan sarjakuvia myös Hämiksen ja Disney ulkopuolelta. Lue loppuun

Arvio: Meti – En tiedä onko tämä tosi hauska vai tosi surullinen

dav

Aapo Rapin tunnistaa hulppean eläväisestä grafiikasta ja erittäin ilmeikkäistä hahmoistaan. Tutustuin itse tekijään Kosmista kauhua –teoksen kautta, ja nyt tarkastelussa on Rapin aikanaan laajempaan maineeseen nostanut Meti. Tyylilajeiltaan nämä kaksi kirjaa ovat melko kaukana toisistaan: Kosmista kauhua oli fantasia- ja vampyyrisekoilu, kun Meti on hyvinkin maanläheinen kokoelma Rapin oman Meeri-mummon tarinoita. Meti maalaa kuvaa suomalaisuudesta ja ennen kaikkea karjalaisuudesta mummon kertoman lähihistorian ja Rapin omien kokemusten kautta. Lyhyeksi kirjaksi Meti onnistuu liikkumaan kunnioitettavan laajalla tunneskaalalla. Se naurattaa useasti ääneen, mutta on aika ajoin myös häpeilemättömän synkkä. Lue loppuun

Arvio: Kannas –Mahtavan hienoa historiankirjoitusta

dav

Hanneriina Moisseinen ei päästä lukijoitaan helpolla. Raskaan henkilökohtaisen Isä-teoksen jälkeen hän on siirtynyt kuvaamaan toisen maailmansodan vähän käsiteltyjä tragedioita. Kannas on kertomus sodan jalkoihin jäävistä. Sotilaasta, josta kauheat kokemukset vievät voiton ja jota julma ympäristö ei armahda. Maatalon tyttärestä, joka joutuu jättämään kaiken ja jota sodan miehet riepottelevat kohtuuttomasti. Ja eläimistä, etenkin lehmistä, joita koitetaan sodan jaloista pelastaa, mutta jotka kärsivät tietämättä miksi. Kannas on saanut paljon huomiota ja siitä on kirjoitettu ilmestymisensä jälkeen laajalti. Se ei kuitenkaan ole ihme, sen verran ansiokas historiankirjoitus ja tunteiden välittäjä se on. Lue loppuun

Arvio: Sandman Deluxe: Kirja 4 – Utujen vuodenaika

dav

Siinä missä kolme ensimmäistä Sandman-kirjaa keskittyivät lyhyillä tarinoilla rakentamaan Sandmanin maailmaa ja välittämään lukijoille Neil Gaimanin visiota siitä, mitä kaikkea tämä hahmo voi olla, neljäs ottaa selkeästi askelen eteenpäin. Utujen vuodenaika on suomennetuista Sandmaneista ensimmäinen, joka käsittelee yhden tarinakokonaisuuden alusta loppuun. Siinä Gaiman pääsee ensimmäistä kertaa pois jatkuvan uuden esittelyn tarpeen alta, ja kykenee hyödyntämään siihenastista luomustaan tarinan kertomiseen.

Lue loppuun

Arvio: Life, in Pictures – Mestari näyttää mallia

dav

Sarjakuvan parissa on paljon legendoiksi nousseita tekijöitä, mutta Will Eisner on silti omassa luokassaan. 1930-luvulla uransa aloittanut ja lähes 70 vuotta sitä jatkanut Eisner loi sarjakuvalle sen useat standardit ja uudistui itse koko aktiivisen aikansa. Life, in Pictures kokoaa yksiin kansiin Eisnerin enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia tarinoita hänen uransa loppupuolelta. Life, in Pictures on taidonnäyte, jonka tarinat ovat tyyliltään ja sävyltään hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää tiivis ja vangitsevasti etenevä kerronta. Mukana on tarinoita nelisivuisesta yli sadan sivun kertomuksiin, joten Eisner pääsee esittelemään näkemystään hyvin erilaisissa formaateissa. Lue loppuun

Arvio: Minä, Roope-setä – Reliikki nelivärisestä historiasta

dav

Ankkaan ei ole blogissa vielä juuri uppouduttukaan. Sattumalta käsiini eksyi legendaarisen järkälekokoomasarjan osa Minä, Roope-setä. Toistakymmentä Carl Barks-klassikkoa samoissa kansissa on tuhti paketti, ja mukana on myös harvemmin muualla julkaistuja tarinoita. Valkokantiset Minä-kirjat ovat monen muistoissa: ne eivät mahtuneet oikein mihinkään hyllyyn, olivat mahdottomia kuljettaa mukana ja lukeminenkin vaatii tukitason. Kai näiden kohdalla on haluttu saada aikaan mielikuva definitiivisestä teoksesta. Jälkikäteen tarkasteltuna Minä, Roope-setä kuitenkin sisältää paljon ilmeisiä heikkouksia. Lue loppuun