Lyhyt sarjakuvaromaani I Killed Adolf Hitler on pienieleinen, hämmentävä ja pituisekseen yllättävän paljon sisältävä teos. Norjalaistaustaisen Jasonin kirjoittama ja kuvittama kirja kertoo maailmasta, jota asuttavat karun näköiset eläinhahmot, ja jossa palkkamurhaaja on hyväksytty ammatti siinä missä mikä tahansa muukin. Päähenkilö asuu Berliinissä ja hankkii leipänsä juuri listimällä ärsyttäviä naapureita, tunkeilevia sukulaisia ja kiusallisia ex-puolisoita. Lopulta hänet palkkaa tiedemies, joka on kehittänyt aikakoneen ja haluaa päähenkilön matkustavan menneisyyteen tappamaan Hitlerin.
Homma ei mene ihan putkeen, ja lopulta muutaman kymmenen sivun aikana ehditään kutomaan melkoinen aikamatkailu- ja ammuskeluvyyhti.
Vaikka juoni kuulostaa reikäpäiseltä, Jasonin kerrontatyyli on kaikkea muuta kuin screwballia. Hahmot eivät ole ilmeikkäitä tai puheliaita, ja pienieleisyys hallitsee kaikkea sarjakuvassa. Vielä kun pakettiin liitetään pitkät ruskeat trenssitakit ja pari sopivan surumielistä ihmissuhdetta, on Kaurismäki-vertauksia vaikea väistää. Ne eivät kuitenkaan ole mitenkään haitaksi. I Killed Adolf Hitler yhdistelee ensikuulemalta toisilleen täysin sopimattomia elementtejä hienosti, ja kokonaisuus on erittäin hyvä. Väkivalta, aikamatkailuscifi ja pienimuotoinen ihmissuhdedraama pelaavat yhteen saumattomasti.
Nappasin kirjan kirjaston hyllystä puhtaasti nimen ja takakannen perusteella, joten hämmästyin kun kiehtovimmaksi osa-alueeksi tarinaa muodostui hyvin arkisia asioita, rakkautta ja ikääntymistä, käsittelevä sivujuoni. Tämä johtuu varmaankin Jasonin säästeliäästä dialogin hyödyntämisestä. Kun sanoja käytetään niukasti vain silloin, kun niitä todella tarvitaan, jokaiselle sanalle muodostuu suuri painoarvo. Painavat sanat ovat tehokkaimmillaan juuri draaman, ei scifi-noirin, kohdalla. Kuten niin usein hyvien tarinoiden kohdalla käy, juoni muuttuu edetessään toisarvoiseksi, ja henkilöiden väliset suhteet ottavat pääroolin. Toki täytyy myöntää, että aikamatkailusta, palkkamurhaajista ja Hitleristä ei koskaan ole ollut haittaa tarinan kiinnostavuudelle.
Jasonin kliininen kuvitus korostaa vähäeleisyyttä. Ilmekään ei värähdä, kun liipasimesta vedetään, eivätkä hahmot muutenkaan tunnekuohujen valtaan joudu. Linjat ovat särmikkäitä ja turhaa krumeluuria ei löydy kuvituksesta yhtään juonta enempää. Paneelien koolla tai asettelulla ei suuremmin revitellä, ne ovat juuri sellaisia kuin tarina edellyttää. Tällainen kuvitustyyli ei todellakaan sovellu kaikkeen sarjakuvaan tai ole absoluuttisesti hyvä, mutta Jasonin tapauksessa käsikirjoitus ja kuvitus tukevat tyylillisesti toisiaan niin hyvin, että sopivampaa toteutustapaa olisi vaikea kuvitella. I Killed Adolf Hitler on kuvitukseltaan ikään kuin kalvinistin Disney-tulkinta. Jo ajatus kutkuttaa, ja todellisuudessa sitä on vielä hauskempi lukea.
On vaikea sanoa, miten hyvin Jasonin vaihtoehtoistodellisuuteen olisi päässyt sisään ilman takakannen johdatusta. Minimalistisuus saa aikaan myös sen, että käänteitä tai maailmaa ei kovin paljoa selitellä, vaan palaset pitää yhdistää itse. Onneksi taustamaailma ja miljöö eivät ole Jasonin tarinoille olennaisia, vaan kaikki merkittävä tapahtuu neljän päähenkilön ympärillä. Alussa häirinnyt uuden maailman ottaminen itsestäänselvyytenä alkaa tarinan edetessä jopa miellyttää, kun oppii hyväksymään, ettei millään ruutujen ulkopuolella ole Jasonin maailmassa merkitystä.
I Killed Adolf Hitler on hauskuuden ja surumielisyyden välillä taitavasti tasapainoileva pieni teos. Jason ei vaadi tarinan suhteen itseltään kauhean laajaa panostamista, sillä kirja pitää tarinansa hyvin tiiviinä. Hauska ajatusleikki on miettiä, miten tyyli toimisi pidemmässä tarinassa tai suuremmissa erissä. Toisaalta oman kerronnan vahvuuksien tunteminen tarkoittaa, ettei omia töitään ryhdy paisuttelemaan niiden heikkousalueille. Jason ei ole minulle aiemmin tuttu sarjakuvantekijä, mutta silti on ilmiselvää, ettei I Killed Adolf Hitler ole hänen ensimmäinen teoksensa, sen verran taitavasti tarinaa viedään eteenpäin. Kun kirja loppuu, on vaikea ajatella käyttäneensä tarinaan ehkä 10-15 minuuttia, sillä kaunis lopetus saa lukijan tuntemaan, kuin hahmojen edesottamuksia olisi seurannut pidempäänkin. Se ei ole sarjakuvan laadusta mikään huono merkki.
Arvosana: 80/100
I Killed Adolf Hitler
Jason, käsikirjoitus ja kuvitus
Fantagraphics
Hinta Suomessa 10-15 €
Hyllyy 
Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: I Killed Adolf Hitler – Saksalaista Kaurismäki-scifiä”