Arvio: Teräsmies – All-star Superman

AllStarSuperman_kansi

DC:n All-star–sarjan julkaisujen tarkoituksena oli vapauttaa hahmot virallisen tarinakaanonin kahleista, ja antaa kokeneille sarjakuvantekijöille mahdollisuus esittää oma tulkintansa hahmosta ilman aiempien vuosikymmenien painolastia. Kirjoja julkaistiin lopulta vain kahdesta hahmosta, Batmanista ja Teräsmiehestä. All-star Batman and Robin (ASBAR) oli sadistinen ja kieroutunut tulkinta Batmanista, mielestäni myös väärinymmärretty hiomaton timantti. All-star Superman (ASS?) on huomattavasti puhtoisempi kertomus Teräsmiehestä yllättävällä twistillä. Grant Morrisonin kirjoittama ja Frank Quitelyn kuvittama tarina kertoo Teräsmiehestä, joka pelastaessaan Aurinkoon matkustavaa tutkimusryhmää saa yliannostuksen häntä ravitsevaa säteilyä. Teris saa väliaikaisesti voimiinsa vielä lisätehoa, mutta samanaikaisesti hänen kehonsa alkaa rapistua ja Terämies tietää kuolevansa vuoden kuluttua. ASS on tarina Teräsmiehen viimeisestä vuodesta. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: I Killed Adolf Hitler – Saksalaista Kaurismäki-scifiä

IKilledAdolfHitler_kansi

Lyhyt sarjakuvaromaani I Killed Adolf Hitler on pienieleinen, hämmentävä ja pituisekseen yllättävän paljon sisältävä teos. Norjalaistaustaisen Jasonin kirjoittama ja kuvittama kirja kertoo maailmasta, jota asuttavat karun näköiset eläinhahmot, ja jossa palkkamurhaaja on hyväksytty ammatti siinä missä mikä tahansa muukin. Päähenkilö asuu Berliinissä ja hankkii leipänsä juuri listimällä ärsyttäviä naapureita, tunkeilevia sukulaisia ja kiusallisia ex-puolisoita. Lopulta hänet palkkaa tiedemies, joka on kehittänyt aikakoneen ja haluaa päähenkilön matkustavan menneisyyteen tappamaan Hitlerin.

Lue loppuun

Arvio: Dark Night – A True Batman Story

DarkNight_kansi

Ansioituneen animaatio- ja sarjakuvakäsikirjoittaja Paul Dinin henkilökohtainen Dark Night ei oikeastaan ole Batman-tarina lainkaan. Sitä ei ole julkaistu DC:n vaan aikuisempiin julkaisuihin erikoistuneen alamerkki Vertigon nimen alla. Batman ei taistele tuttujen vihollistensa kanssa, eikä esiinny läheskään jokaisella aukeamalla. Dark Night on tarina hiljaisesta ja mielikuvitukseensa pakenevasta lapsesta, josta kasvaa hiljainen ja mielikuvitukseensa pakeneva aikuinen – aikuinen, joka osaa peittää lapselliset piirteensä, mutta on edelleen niiden vanki. Dini kertoo tarinassa siis itsestään ja käänteentekevistä kuukausista vuonna 1993. Tuolloin Batman-animaatiosarjan parissa työskennellyt käsikirjoittaja tuli ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi, mikä laukaisi kerralla kierteeseen masennuksen, jonka taustalla oli paljon teeskentelyä, epävarmuutta ja murhetta.

Lue loppuun

Arvio: Otsonipäiväkirjat – Visuaalinen vaihtoblogi

OtsoniPK_kansi

Pitkän linjan sarjakuvamies ja -kriitikko Tero Mielonen on lyönyt päänsä yhteen kokeneen kuvittaja Pentti Otsamon kanssa ensimmäistä sarjakuvajulkaisuaan varten.  Otsonipäiväkirjat kertoo savolaisesta ilmakehätutkija Paavosta, joka lähtee Hollantiin vaihtoon tekemään tutkimusta ilmakehän otsonista. Ei vaadita ihan kauheaa Sherlockia päättelemään, mistä inspiraatio tekstille on saatu, kun Mielonen on taustaltaan Itä-Suomen yliopiston ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija. Tässä mielessä kirjan alkuun sijoitettu disclaimer ”hahmot ovat mielikuvituksen tuotetta mutta tiede todellista” vaikuttaa hieman ylidramaattiselta Lue loppuun

Arvio: Flugornas ö – Mystistä pikkukylähäröilyä

dav

Omaperäisellä, vinksahtaneella perspektiivillä piirtävä ruotsalainen Emma Rendel vertautuu mielessäni hetki sitten lukemaani Emily Carrolliin. Molemmat ovat saman sukupolven sarjakuvantekijöitä, ja molempien tyylinäytteistä löytyy viitteitä tunnelmalliseen kauhuun. Flugornas ö on teemoiltaan ja tunnelmaltaan jonkinlainen sekoitus Kuudetta aistia ja Uhrijuhlaa (Tai siis Wicker Mania, kun viitataan huippuun Nicolas Cage –versioon). Se kertoo jännittävän ja hämmentävän tarinan pastorista, joka saapuu pieneen saarikylään uudeksi herran edustajaksi, ja huomaa pian, että kylää riivaa synkkä menneisyys. Rendel sekoittelee tarinaan eri tasoja, todellisuutta ja mielikuvitusta, sekä konkretiaa ja symbolismia. Lue loppuun

Arvio: Isä – Rohkea ja raastava kuvaus suuresta tuskasta

dav

Hanneriina Moisseinen on vähintään yksi tämän hetken puhutuimpia suomalaissarjakuvataitelijoita. Hänen uusin teoksensa, toiseen maailmansotaan sijoittuva Kannas, on kerännyt ylistäviä kommentteja joka puolelta. Itselleni Moisseinen ei aiemmin ole tuttu, joten otin tutustumisteokseksi hänen edellisen sarjakuvansa, omaelämäkerrallisen Isän vuodelta 2013. Tämän kirjan jälkeen en lainkaan ihmettele Moisseisen saamaa ylistystä. Isä käsittelee todella raskasta aihetta, läheisen katoamista. Kirjailijan isä on kadonnut saaresta Kallavedellä 80-luvun lopulla, ja kirja kuvaa läheisten surua ja epätietoisuutta tragedian vanavedessä. Lue loppuun

Pohdinta: Tapettaviksi kasvatetut

dav

Kirjoitus sisältää spoilereita Walking Dead –sarjiksen osista 1-4, Game of Thronesin kausilta 1-6, Batman: Killing Jokesta ja 43 vuotta vanhoista Hämähäkkimiehistä.

Luin hiljattain Walking Dead –sarjiksen osat 3 ja 4. Niiden aikana lukeminen alkoi tympäistä, jopa siinä määrin, että perinteisen arvion kirjoittaminen ei huvittanut lainkaan. Samaa oiretta oli havaittavissa jo aiemmin lukiessani kahta ensimmäistä osaa. Tuolloin kuitenkin ajattelin ongelman olevan zombigenressä, ehkä se vain oli osaltani loppuun kaluttu. Kolmos-nelosen aikana tajusin kuitenkin, että ongelma ei ole zombeissa, vaan nykydraamaan liittyvässä trendissä, jossa lukijan/katsojan pitäisi välittää hahmosta ilman, että tähän on annettu mitään syytä. Lue loppuun