Blogi on ollut hieman tauolla johtuen kesäkuulle napsahtaneista muutto- ja kesähommista. Nyt laatikot on purettu ja sarjikset laitettu uudelleen hyllyyn, joten päästään taas asiaan.
Irlannin lahja mustalle huumorille, ateismille ja graafiselle väkivallalle, Garth Ennis, toi vuonna 2008 oman panoksensa selviytymis-/kauhusarjakuvaan. Hänen luomansa Crossed kertoo post-apokalyptisesta maailmasta, jossa mystinen epidemia muuttaa ihmiset primitiivisen väkivaltaisiksi crossed-hirviöiksi. Nimi tulee ristin muotoisesta ihottumasta, joka ilmestyy tartunnan saaneiden kasvoihin. Zombeista crossedit eroavat siinä, että heillä on jäljellä älykkyyttä. Crossedit puhuvat, muistavat taitoja edellisestä elämästään ja pystyvät alkeelliseen suunnitelmallisuuteen, mikä tietysti tarkoittaa aina vain julmempia väkivallantekoja.
Crossed on rehellinen roskasarja. Siitä on riisuttu Walking Deadin mukavertauskuvallisuus, Romeron zombileffojen yhteiskuntakritiikki sekä kaikki koomiset tai tyylitellyt elementit. Jäljellä on vain pakenemista, näköalattomuutta ja raakuuksia. Crossed on varmaankin väkivaltaisin sarjakuva, jonka olen koskaan lukenut. Gore-tyyliin kuuluu toinen toistaan luovempien veritöiden keksiminen, mutta Crossedia lukiessa tuntuu, kuin Ennis olisi vain halunnut lopettaa koko keskustelun. Luovuudesta on eliminoitu suurin osa ja keskitytty vain kamalimpiin mahdollisiin alkukantaisuuksiin. Crossed on tislattu versio normaalista survival-tarinasta, ja kuten muutkin tisleet, se tekee vaikutuksensa nopeammin, terävämmin ja muuttaa fiiliksen petollisen nopeasti huonon puolelle.
Vol. 1 –kirjan ensimmäiset osat ovat tylyydessään ja suorapuheisuudessaan iskeviä, mutta puolen välin jälkeen karmeuksien teho alkaa heiketä, ja lopulta jäljelle jää hyvin tavanomainen yksi kerrallaan –listimistanssi. Ennis liikkuu ovelasti samojen henkilöiden kanssa useassa eri ajassa, heti epidemian alussa, vuosi maailmanlopun jälkeen ja hieman siinä välissä. Tämä metodi antaa tarinalle mahdollisuuden skipata paljon vastaavanlaisten tarinoiden ”pakollisia” askeleita ja kyseenalaistaa juonenkehittelyn konventioita. Loppua kohti urille kuitenkin palataan. Tai ehkä Crossedin pienet erot eivät vain enää tunnu niin merkittäviltä toisella sadalla sivulla.
Jacen Burrowsin kuvitus on sellaista, kuin tällainen tarina vaatii. Se ei ole äärirealistista vaan sarjakuvamaisesti kumista. Riekaleiset irtoraajat, räjähtelevät päät ja pirulliset virneet näyttävät siltä kuin pitääkin. Erityisen vaikuttavia sivuja tai ruutuja mieleen ei jää. Suuremmat, aukeaman kokoiset paneelit eivät houkuta pysähtymään, vaan niistä tulee kelattua yli melko ripeästi. Kuriositeettina tällaisten sarjakuvien kohdalla tulee pohdittua jenkkiläistä siveyskäsitystä. Kun tarkoitus on näyttää ällöttävyyksiä siinä määrin, että K-18-leima tulee kanteen varmasti, miksi kikkeli ja pimppi ovat silti pannassa? Crossedit naivat kaikkea mitä käsiinsä saavat, mutta ruutuihin eksyy silti vain perseitä ja jokainen elukan tasolle taantunut hirviö muistaa pitää housut jalassa. Yleensä se, että hahmot käyttävät vaatteita, ei varsinaisesti häiritse, mutta kun sarjakuva haluaa järkyttää, niin tiettyä hurskastelun makua tulee. Ärsyttäviä yksityiskohtia.
Crossed on alun perin minisarja, josta Vol. 1 –kokoelman jälkeen ohjia ovat ottaneet muut kirjoittajat kuin Ennis. Maailma pysyy myöhemmissä tarinoissa samana, mutta hahmot vaihtuvat. Ennisin oma kokemus oli, että hän kertoi Crossed vol. 1 –kirjassa sen tarinan, jonka halusi, minkä voin ymmärtää. Tällainen genre viehättää niitä, joita se viehättää, ja tiukoista alkuasetelmista tarinoita voi kertoa vain rajallisen määrän. Täytyy kyllä myöntää, että Alan Mooren kirjoittama Crossed +100 kiinnostaa, sillä olisi hienoa nähdä tämän genren tarinoita tuoreesta näkökulmasta. Jos joku siihen kykenee, niin se on varmaan Moore.
Crossed vol. 1 ei ole huono. Se on roskaa, mutta roskalla on viehätysvoimansa. Omassa genressään Crossed toimii ja saa pehmommat yrittäjät näyttämään hampaattomilta. Kovin pitkälle totaalisen iloton ja ennalta-arvattavasti etenevä tyyli ei kuitenkaan kanna. Takakannessa mainostetusta kauhusta en lukiessa huomannut jäänteitä. Sarjakuvakauhu on kinkkinen tyylilaji, mutta mielestäni se voi onnistua ainoastaan tunnelmaa huolellisesti rakentamalla, ja jatkuva lahtaaminen ja juokseminen eivät anna tunnelmalle juurikaan tilaa. Tämä sarjakuva tietää, mitä se tarjoaa, ja jos lukijan odotukset ovat samat, ei lopputulos petä. Syvälliset ja ihon alle hiipivät sarjikset kannattaa hakea muualta.
Arvosana: 52/100
Crossed Vol. 1
Garth Ennis, käsikirjoitus – Jacen Burrows, kuvitus
Avatar Press
Hinta Suomessa 20-30 €
PS. Eikö olisi ollut aika kelju temppu puhua raakuuksista koko teksti ja ei näyttää mitään? Olisihan se!
Hyllyy 