Arvio: Through the Woods – Karmivan kaunis

dav

Ai  että, ai että. Olen muutamaan otteeseen valitellut, että kauhuksi luokitellut sarjakuvat eivät oikein tunnu kauhulta. Ne voivat olla nyrjähtäneitä, synkkiä tai raakoja, mutta oikea kauhu jää useimmiten uupumaan. Nyt eteen sattui kuitenkin toista maata oleva teos. Emily Carrollin kauhutarinakokoelma Through the Woods on aitoa kauhua, jossa tunnelma kasvaa ja tiivistyy, ja lukija pääsee kokemaan jopa aitoa sivunkääntämiskuumotusta. Viisi novellimaista kauhutarinaa sekä lyhyet intro ja loppunäytös ovat tyylitajuista perinteistä kauhua. Mukana ovat lähes kaikki klassiset elementit: hirviöt, aaveet, murhat, metsä, yksinäisyys, salailu ja niin edelleen. Vaikka väkivallalla ei näissä tarinoissa mässäillä, niin kevyestä kamasta ei ole kyse. Carroll tuntee kauhunsa ja osaa ammentaa konventioista tuoreita ja nautinnollisia pelon tunteita. Lue loppuun

Arvio: Miihkali – Lapsen silmin aina ei ole kovin kaunista

Miihkali_kansi

Tampere kantaa jälleen kerran kortensa kekoon suomalaiseen sarjakuvaskeneen Heikki-Pekka Miettisessä, joka on vastuussa jopa kahdesta viime vuosikymmenten klassikkosarjasta. Huumorilehtien kuningas Pahkasiassa ilmestyneet Pahkeinen ja Miihkali ovat molemmat Miettisen kynästä, ja molemmat olivat aikanaan Pahkiksen terävintä kärkeä. Kun Pahkasika kuopattiin vuonna 2000, moni sen sarjakuvista löysi ainakin väliaikaisen kodin toisista julkaisuista. Miihkalikin siirtyi Tampereen ylioppilaslehti Aviisin huomiin pariksi vuodeksi, kunnes sarjakuva jäi kokonaan ainakin tauolle. Määrittelemättömän pituiset tauot ovat kuitenkin siitä mainio juttu, että niiden aikana on hyvä koota siihenastista materiaalia kokoelmaksi. Miihkali-kokoelma ei sisällä aivan kaikkea Miettisen kahdenkymmenen vuoden tuotantoa, mutta suurin osa kansien väliin on saatu. Lue loppuun

Arvio: Pistoja – Vahvoja naisia ankeassa yhteiskunnassa

Pistoja_kansi

Pistoja on kokoelma tarinoita iranilaisten naisten elämästä 1990-luvulla. Se tuntuu ikään kuin kainaloteokselta tekijänsä Marjane Satrapin pääopukselle, Persepolikselle. Persepolis keskittyi omaelämäkerrallisiin kokemuksiin, kun taas Pistojen tarinoissa fokus siirtyy tekijästään laajemmin iranilaisiin naisiin. Pistoja on testamentti naisen seksuaalisuudesta ja neuvokkuudesta kulttuurissa, joka tekee kaikkensa kieltääkseen häneltä moiset ominaisuudet. Kirja onnistuu lyhyen kestonsa aikana olemaan karski, härski ja korea. Se ei kaunistele naisen asemaa Iranissa, mutta ei myöskään surkuttele naisten kovia kohtaloita. Siksi Pistoja on antoisaa luettavaa myös minulle, joka en voi samaistua tarinoissa käytännössä mihinkään. Tunnen silti ymmärtäväni, mitä Satrapi on kirjalla halunnut sanoa, sillä hän puhuttelee lukijaansa rehellisesti ja vangitsevasti. Lue loppuun

Arvio: Vampirella – Kirjasto 1 – Hulppeaa ja ilahduttavaa soopaa

Vampirella_kansi

Vampirella on vuonna 1969 ilmestymisensä aloittanut sarjakuvalehti, joka tiesi, mitkä sen valtit ovat. Mitään korkeakulttuuria ei ole haettu, vaan pennoset on tienattu häpeilemättömällä mikstuuralla seksiä, kauhua ja väkivaltaa. Lehdet sisältävät useita lyhyitä, toisiinsa liittymättömiä tarinoita, joissa vilisevät vampyyrit, ihmissudet ja noidat, ja päähenkilöitä odottaa yleensä onneton loppu. Vampirella – Kirjasto 1:een on kokonaisuudessaan koottu lehden 7 ensimmäistä numeroa. Kirja on riemastuttava luettava. Johtuen lehtien iästä niin seksi, väkivalta kuin kauhukin ovat nykystandardeilla aika kilttiä tavaraa ja tarinat ovat hölmöydessään sympaattisia. Lue loppuun

Arvio: Samuelin matkassa – värien ja muotojen harmonia

SamuelinMatkassa_kansi

And now for something completely different. Tommi Musturin mykkä sarjakuvateos Samuelin matkassa hämmentää ja pakottaa pysähtymään. Sarjakuvien lukemista tulee herkästi rytmitettyä tekstin määrän mukaan, mutta kaiken kirjoituksen, jopa ääniefektien, puute herättää viipymään kuvissa ja neljään paneeliin jaetuissa sivuissa pitkään. Samuelin matkassa on tasaisesti etenevä matkakertomus, mutta samaan aikaan sen graafinen vaikuttavuus ja satunnaiset intensiiviset jaksot tekevät lukemisesta erittäin mielenkiintoista. En voi väittää tajuavani jokaista käännettä matkalta, mutta kirja antaa luvan olla vaikuttunut tapahtumistaan ilman, että niistä jokaiselle täytyy keksiä selitystä. Lue loppuun

Arvio: Crossed – Tislattu selviytymisraaistelu

Blogi on ollut hieman tauolla johtuen kesäkuulle napsahtaneista muutto- ja kesähommista. Nyt laatikot on purettu ja sarjikset laitettu uudelleen hyllyyn, joten päästään taas asiaan.

Crossed_kansi

Irlannin lahja mustalle huumorille, ateismille ja graafiselle väkivallalle, Garth Ennis, toi vuonna 2008 oman panoksensa selviytymis-/kauhusarjakuvaan. Hänen luomansa Crossed kertoo post-apokalyptisesta maailmasta, jossa mystinen epidemia muuttaa ihmiset primitiivisen väkivaltaisiksi crossed-hirviöiksi. Nimi tulee ristin muotoisesta ihottumasta, joka ilmestyy tartunnan saaneiden kasvoihin. Zombeista crossedit eroavat siinä, että heillä on jäljellä älykkyyttä. Crossedit puhuvat, muistavat taitoja edellisestä elämästään ja pystyvät alkeelliseen suunnitelmallisuuteen, mikä tietysti tarkoittaa aina vain julmempia väkivallantekoja.

Lue loppuun