Arvio: Corto Maltese – Nuoruus/Samarkandin kultainen talo

CortoNuoruusSamarkand_kansi

Näitä kahta 1980-luvun alussa julkaistua Corto Maltese –seikkailua yhdistävä teema on ystävyys, ja tässä tapauksessa Corto Maltesen erikoinen ystävyys venäläiseen Rasputiniin. Rasputin ja Corto Maltese ovat saman kolikon kaksi puolta: molemmat ovat seikkailijoita ja selviytyjiä, jotka eivät valitse puolia vaan luovivat kaaoksen keskellä. Siinä missä Corto Maltese on tyyni tarkkailija ja lojaali niille, jotka sen ansaitsevat, Rasputin on aggressiivinen hämmentäjä, jonka ainoa intressi on hänen oma hyvinvointinsa. Nuoruus-albumi sijoittuu vuosiin Venäjän-Japanin sotaan 1904-1905, ja kertoo tarinan Corton ja Rasputinin ensimmäisestä kohtaamisesta. Samarkandin kultainen talo taas on heidän ystävyytensä huipentuma, kun Corto 1920-luvulla kamppailee tiensä Rodokselta Uzbekistaniin pelastaakseen vangiksi joutuneen Rasputinin.

Aina, kun Rasputin on mukana seikkailussa, ruumiita syntyy melkoisella tahdilla. Hengeltään nämä tarinat ovat melko brutaaleja verrattuna Herra Presidentin voodooseen tai Mysteerien laguuneihin. Hugo Prattin toteava tyyli tuntuu tylyltä, kun Rasputin ratkaisee kaikki ongelmansa ampumalla ja kuolleet unohtuvat heti seuraavassa ruudussa. Lukiessa tuntuu, että kuolleille täytyy pysähtyä pitämään itse hiljainen hetki, kun sarjakuva ei sellaista suo. Molempien tarinoiden hengessä on sikäli samankaltaisuuksia. Muutoin Nuoruus on tarinoista selkeästi realistisempi. Siinä tapahtumat seuraavat tiukasti historiaa, ja mukana on todellisia henkilöitä. Samarkandin kultaisessa talossa liikutaan sen sijaan paljon abstraktimmalla tasolla. Mukana on paljon unijaksoja, ja toden ja harhan rajoja hätyytellään jatkuvasti.

CortoNuoruusSamarkand_sivu1

Nuoruus-albumissa Corto itse on vain sivuosassa. Tarina kertoo ennen kaikkea Rasputinista ja lehtimies Jack Londonista. Jalavan hieman vanhempi julkaisu poikkeaa uudemmista Cortoista suurilla paneeleillaan, jotka korostavat henkilöiden välisiä konflikteja, joille tarina perustuu. Rasputin hankkii vihamiehiä jatkuvasti, ja Jack Londonkaan ei selviä kuivin jaloin. Corto astuukin estradille vasta loppupuolella siloittamaan rypyt tarinasta. Prattin tapa viedä päähenkilönsä pois tarinan keskiöstä on jälleen toimiva, sillä Corto Maltesen maailma on rikas ja täynnä kiehtovia ihmisiä ja tapahtumia. Rohkeaa on myös Rasputinin käsittely. Lukija joutuu itse päättämään, onko hahmo todella pelastamisen arvoinen. Prattin tarinat eivät ole moraalisia, ja niissä on harvoin opetuksia, mutta samoista tapahtumista löytyvät niin ihailtavat kuin paheksuttavatkin puolensa. Sota on mieletöntä, kertoo Pratt, eikä kukaan siitä selvinnyt voi olla puhtoinen. Se, missä oikeutuksen raja menee, on vaikeampi määritettävä.

CortoNuoruusSamarkand_sivu3
Samarkandin kultaisessa talossa meininki on välillä aika savuista.

Samarkandin kultainen talo on perinteisempi seikkailutarina. Corto Maltese vie itse tarinaa, ja sen rakenne ja etenkin loppuratkaisu tuovat mieleen Indiana Jones ja Viimeinen ristiretki –leffan. Refe ei ole lainkaan huonoimmasta päästä, varsinkin kun Pratt oli albumeineen asialla elokuvaa useita vuosia aiemmin. Vaikka Corto seikkaileekin ruudulla koko tarinan ajan, on hän silti sattumusten heiteltävänä turkkilaisten, armenialaisten ja venäläisten välissä. Lisäksi tarina sisältää useita abstrakteja unijaksoja, joiden mukana pysyminen vaatii hieman duunia. Tapahtumapaikkoja on niin reaali- kuin unimaailmassakin sen verran monta, että tarina tuntuu välillä sekavalta. Loppua kohti rytmistä saa kuitenkin kiinni, ja viimeinen seikkailujakso on todella hyvää sarjakuvaa. Siihen pääseminen on hieman työlästä, joten aivan parhaasta Corto Maltesesta ei tämän tarinan kohdalla voida puhua.

Kirjat ovat Prattin peräkkäisiä töitä, joten kuvitustyyli on hyvin johdonmukainen. Valot ja varjot liikkuvat ja pelaavat tarinoissa hienosti luoden tunnelmaa, ja valitut kuvakulmat tuntuvat lähes elokuvamaisilta. Prattin kuvitus on kyllä huippuluokkaa, vaikka tiettyä dynaamisuutta siihen ei kuulu. Keskittymättä sarjakuvaa on helppo unohtua selaamaan nollat taulussa, ja kymmenen sivun jälkeen huomaa, ettei muista edellisistä tapahtumista mitään. Tämä on ominaista kaikille Maltese-tarinoille, joten asia ratkeaa keskittymällä. Eivät Cortot nyt mitään helpointa purkkasarjista muutenkaan ole koskaan olleet.

CortoNuoruusSamarkand_sivu2

Nuoruus ja Samarkandin kultainen talo ovat kiehtovia pohdiskeluja ystävyydestä ja uskollisuudesta. Ne eivät kerronnalliselta rytmiltään yletä aivan parhaiden Corto-lukukokemusten rinnalle, mutta eivät missään nimessä tunnu myöskään huonoilta tai turhilta. Ne vaativat lukijaltaan aktiivisuutta, sillä Hugo Pratt ei pakota hevosta juomaan, eikä aina ohjaa tätä edes suoraan lähteelle. Tarinan sisällä on kuitenkin pureskeltavaa pitkiksi ajoiksi, ja viimeistään tämä kirjakaksikko nostaa Corto-Rasputin-parivaljakon sarjakuvan kaverusaateliin Asterixin ja Obelixin tai Batmanin ja Teräsmiehen rinnalle.

Arvosana: 75/100 (Nuoruus), 70/100 (Samarkandin kultainen talo)

Corto Maltese: Nuoruus/Samarkandin kultainen talo
Hugo Pratt, käsikirjoitus ja kuvitus
Kustannusosakeyhtiö Jalava
Hinta Suomessa: 25-35 €, Nuoruus-kirjan saatavuus heikko

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s