Arvio: Genesis – Raamatun alkuvaiheet ilman kiillotteluja

Genesis_kansi

Happoisen ja himokkaan underground-sarjakuvan mestari Robert Crumb poikkeaa perinteisestä tyylistään lähtiessään kuvittamaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan, kavereiden kesken Genesiksen, tapahtumia kohta kohdalta. Tavoitteena on ollut tuoda kuviksi Raamatun ensimmäinen kirja niin tarkasti kuin mahdollista. Käsikirjoituksen sarjakuvaan ovat siis laatineet muinaiset heprealaiset Kalevala-tyyppisesti kooten paikallisia kertomuksia ja yhdistellen niistä yhden kokonaisuuden. Kalevala-metodista poikettiin kohdassa, jossa teos julistettiin Jumalan sanaksi ja väite saatiin todella läpi, mutta muutoin käsikirjoituksissa on hyvin paljon samankaltaisuuksia. Genesis on kuvituksellisesti kiehtova ja eläväinen, mutta tarina poukkoilee epäloogisesti ja tyyli vaihtelee merkittävästi paperinmakuisesta skandaalimaiseen.

Crumb toteaa huomanneensa useissa Raamattu-kuvituksissa saman ongelman, jossa kuvittajat ovat ottaneet paljon vapauksia alkuperäismateriaalista. Tarinoita on romantisoitu, mystifioitu ja vinksauteltu sopimaan omaan kulloiseenkin agendaan sopiviksi. Crumbin lähestymistapa tuokin tarinoihin erityisen humaanin aspektin, jota ne eivät aiemmin ole ainakaan minulle näyttäneet. Kun Crumb saa muinaiset hahmot herätettyä henkiin tuntevina ja persoonallisina olentoina, on heidän päähänpistojaan ja toimintaansa entistä vaikeampaa ymmärtää. Käsikirjoituksen heikkoudet korostuvat, mutta Crumb on valinnut roolikseen olla vain tekstien välikappale, joten alleviivaavuutta tai tuomitsevuutta sarjakuvaan ei sisälly.

Genesis_sivu1
Klassinen jumal-kepponen!

Genesis on toki mielenkiintoinen ikkuna menneisiin aikoihin ja muinaiseen arvomaailmaan, jolla ei nykyisen sivistyksen kanssa ole juurikaan tekemistä. Ihmisarvo, väkivalta, omistaminen, oikeudenmukaisuus ja monet muut peruskäsitteet nähdään kiehtovan vääristyneesti. Koska näitä tarinoita kuitenkin luetaan maanisesti ympäri maailman joka päivä, on hyvä esittää mitä sanojen taakse todella kätkeytyy. Crumbin kuvituksista käy myös hyvin ilmi tuon aikaisen maailmankuvan pienuus. Kuvitetut tarinat pitävät mielessä, että käsikirjoittajille koko maailma oli tarinoissa kuvattu Lähi-idän ja Egyptin alue. Se auttaa tarkastelemaan tarinoita oikeassa perspektiivissä ja ymmärtämään, miksi niitä on haluttu tallentaa jälkipolville tarkasteltaviksi. Miksi niitä nykyään halutaan lukea, jää yhä mysteeriksi.

Genesis_sivu2
Jostain syystä kaikki eivät heti jääneet mieleen.

Kuvitus on kautta linjan tuttua Crumbia. Rivoimpaan ja naturalistisimpaan tyyliinsä Crumb ei näissä tarinoissa ajaudu, mutta hahmot ovat uhkeita ja liikkeet suuria. Kuvitustyyli ei sovellu erityisen hyvin nimilistojen kuvaamiseen, ja toistakymmentä namaa ängettynä vierekkäin ja allekkain samalle sivulle houkuttelee skippaamaan osia, mutta toisaalta tämä on uskollista myös alkuperäistekstien tunnelmalle. Ei kai kukaan valokuviakaan halua selata, jos kaikki pärstät ovat itselle vieraita. Näihin kohtiin olisi ehkä toivonut jotain elävöittämistä. Toiminnan ja tapahtumien kuvaus on kuitenkin komeaa ja tukee tarinaa. Jumalan kuvaaminen partaäijänä on Crumbilta helppo ratkaisu, jolle olisi toivonut perusteluja.

Genesis_sivu3

Crumbin halu lähteä esittämään tarinaa ilman krumeluureja ja siistimisiä on ymmärrettävä. Jonkin verran kyse on ollut ilmeisesti myös hyvästä palkkiosta, mutta yhteiskuntaan jatkuvasti vaikuttava muinaisreliikki ansaitsee tulla tulkituksi myös muiden kuin kiihkoilijoiden toimesta. On valitettava fakta, että käsikirjoitus, eli Ensimmäinen Mooseksen kirja itsessään, on tylsää luettavaa. Sen tyyli on töksähtelevä ja sisältö tylsä. Mielenkiinto syntyy tutuista tapahtumista, joihin nykypuheenparressa viitataan mutta joiden tausta on jäänyt epäselväksi. Niiden lisäksi tarinoiden mielettömyyttä ja väkivaltaisuutta voi päivitellä, mutta sen ulkopuolella Genesiksen lukeminen menee lähinnä Crumb-harrastuneisuuden piikkiin.

Arvosana: 62/100

Genesis kuvittanut R. Crumb
Robert Crumb, kuvitus
Kustannusosakeyhtiö Teos
Hinta Suomessa n. 20 €

PS. Esipuhe ja lopun huomiot ovat jälleen kerran erittäin mielenkiintoista luettavaa. Crumb avaa projektia ja siihen uponnutta tutkimustyötä ja onnistuu tuomaan teokseen uutta näkökulmaa. Valitettavan lyhyiksi jäävät nämä taustoitukset vain tälläkin kertaa.

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Arvio: Genesis – Raamatun alkuvaiheet ilman kiillotteluja

  1. Itse koin tässä ongelmalliseksi ruman tietokoneladonnan ja tekstin ottamisen suoraan suomenkielisestä Raamatusta kun Crumbin käyttämänä tekstinä oli tuoreehko Alterin englanninnos. Eli eihän tämä kirja tuo sisällön osalta mitään uutta suomalaisille, toisin kuin englanninkielinen joka on väkevä kokemus. Jopa niin väkevä että päädyin Crumbin Genesiksen aika monennen kerran luettuani hankkimaan Alterin kirjan jossa on kaikki Mooseksen kirjat englanniksi ja selityksin varustettuna. Kevyesti kiinnostavin kirja tänä vuonna. Sanojen monimerkityksellisyys on jännittävää. Ja selitykset monille Raamatussa esiintyville järjettömille kohdille. Ja ovathan monet tarinat jo itsessään kiinnostavia kun niistä riisutaan suomalaisessa Raamatussa käytetty ikävä kieli. Kirjallisesti Mooseksen kirjat ovat täynnä kerrontateknistä nerokkuutta… miten ne asiat kerrotaan, millaista tyyliä milloinkin käytetään. Sukuluettelot jakavat nokkelasti isot tarinakokonaisuudet toisistaan. Toisaalta niissä lähestytään jännästi raamatullisista pitkäikäisyyksistä tavallista ikää. Ensin elivät ihmiset tuhat vuotta ja jokaisessa sukuluettelossa vähemmän kunnes saavutetaan sata vuotta. Sukuluetteloja on hauskasti käytetty suomalaisessa sarjakuvassa mm. Läskimooseksessa ja Borgtronissa.

    Tykkää

    1. Jännä näkökulma! En itse tullut ajatelleeksi tuota raamatunkäännöksen merkitystä noin suureksi, vaikka toki se on kiistaton. En muista Crumbinkaan siihen erityisesti ainakaan kirjan esittelyissä kiinnittäneen huomiota, vaikka sanavalinnoista ja monitulkintaisuuksista hän puhuukin. Raamattu joutuu usein kärsimään sitä kääntäneiden ja tulkinneiden henkilöiden ilottomuudesta ja mielen tylsyydestä, lähestyminen kerrontateknisestä vinkkelistä voisi varmasti piristää hieman ummehtunutta mainetta, joka niteellä tuppaa tätä nykyä olemaan. Siinä Crumbkin teki mielestäni ansiokasta työtä. En minä koskaan aiemmin ole ainakaan noinkaan pitkälle jaksanut niitä nimilistoja kahlata. Saman huomion porukan eliniänodotteen laskusta kyllä tein, ehkä ravinto heikkeni kun porukka joutui levittäytymään yhä etäämmälle Edenistä?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s