Arvio: Logicomix – logiikka koetuksella

Logicomix_kansi

Matematiikan ja logiikan historiaa 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Logicomixin aihe on vähintäänkin omaperäinen ja uskalias, ja kirja on siihen nähden hyvin onnistunut. Se on sukellus matemaattiseen logiikkaan ja analyyttiseen filosofiaan, ja kertoo matemaatikko-loogikko Bertrand Russellin tarinan kautta, miten looginen päättely rakentuu. Mukana on iso kasa muitakin tuon ajan merkittäviä akateemikkoja Gottlob Fregestä Ludwig Wittgensteiniin ja Kurt Gödeliin. Kirja perustuu vankasti todellisuuteen, mutta yhdistelee henkilöitä ja tapahtumia vapaasti kertoessaan tarinaa. Se ei ole puhdas faktuaalinen elämäkerta, mutta opettaa lukijalleen paljon myös henkilöiden ja tieteenalan todellista historiaa.

Logicomix on tehty pääasiassa kreikkalaisvoimin. Kirjoittajista Apostolos Doksiadis on kirjailija ja Khristos H. Papadimitriou tietojenkäsittelytieteilijä, joka konsultoi tarinaa tieteen näkökulmasta. Kuvituksesta vastaa animaattoritaustainen Alekos Papadatos ja väreistä Annie Di Donna. Mielenkiintoista tekijäkaartissa on se, että sarjakuvataustaa heiltä ei löydy käytännössä lainkaan. Sarjakuvan rakenne pysyy monitasoisuudesta huolimatta selkeänä ja helposti seurattavana. Tämä on erittäin hyvä juttu, sillä aihepiirin vaativuus ei tarvitse kaverikseen enää mitään kerrontaa rohkeasti dekonstruoivaa rakennetta.

Logicomix_sivu2

Kirja liikkuu tarinassaan käytännössä kahdessa eri ajassa. Toisessa vanha matemaatikko-loogikko Bertrand Russell kertoo luentosalissa elämäntarinaansa toisen maailmansodan aikaan, ja toisessa tämän sarjakuvan tekijät tekevät tätä sarjakuvaa. Metatason kerronta ei ole tyylikeinona yhtään makuuni. Se tuntuu harvoin muulta kuin itsetarkoitukselliselta selonteolta. Logicomixissa tarkoituksena on varmasti avata logiikan ja teorioiden taustoja, ja antaa lukijalle mahdollisuus oppia yhdessä tekijöiden kanssa, mutta tehokeino on silti ärsyttävä ja helpon oloinen. Samat sivut olisi voinut käyttää Russellin tarinan taustoittamiseen samalla lopputuloksella. Omaelämäkerrallisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta teoksen valmistumisen dokumentointi kuuluu päiväkirjoihin.

Logicomix_sivu3

Ei liene yllätys, että omasta mielestäni mielenkiintoisempi ja toimivampi kerronnan tasoista on Bertrand Russellin elämäntarina. Se etenee jouhevasti perinteisen seikkailutarinan rakenteella, kun nuori Bertrand etsii oppia ja ymmärrystä oman aikansa mestareilta siirtyen pikkuhiljaa opettajan rooliin. Sinänsä kirja voisi tyylinsä puolesta kertoa loogikon sijaan myös kung-fu-oppilaasta. Hahmoja esitellään jatkuvasti hyvään tahtiin ja heidän persooniinsa on panostettu niin, että he jäävät helposti lukijan mieleen. Tässä mielessä kirjoittajien teesi siitä, että kyseessä ei ole historiikki vaan tarina, on hyvin ymmärrettävä. Realismista on tingitty tarinan rytmityksessä ja rakenteessa, mutta ainakaan minua tämä ei haittaa yhtään, varsinkin kun tekijät ovat itse avoimia asiasta.

Logicomix_sivu1Kuvitus on hyvin selkeää. Värit ja viivat pidetään simppeleinä ja ruuturakenteet elävät, mutta eivät valtavasti. Aihepiiristä ja värikkäästä kuvituksesta johtuen päänsisäinen soundtrack oli lukemisen aikana ”Olipa kerran elämä” –sarjan tunnari. Sekä perinteisesti että koneellisesti tehdystä tekstauksesta ja hieman tönkön tuntuisesta käännöksestä (sis. esim. lyhenteitä) tulee sarjikseen jotenkin formaali olo. Toki matemaatikoista kertovassa sarjakuvassa ei päästä revittelemään hahmojen ääriliikeradoilla ja suurilla koko sivun kaaoskohtauksilla samaan tapaan kuin toiminnallisemmassa teemassa. Oivaltavimmat sivut Logicomixissa ovatkin keskustelun kulkua kuvaavia suuria paneeleja, joissa hahmot etenevät polkuja pitkin ja puhe kulkee samassa rytmissä. Myös hahmojen ikääntyminen on tehty taitavasti. Kuvittaja Papadatos löytää hahmojen kasvoista ja kehoista juuri ne ominaisuudet, jotka tekevät heistä tunnistettavia, ja tämän ansiosta aikahypyt tarinassa eivät tuota vaikeuksia.

Logicomix jättää suuhun lopulta kiehtovan maun. Vaikka toteutuksessa on omia puutteitaan, on aihepiirin omaperäisyys niitä vahvempi. Aiheen vaikeuskerroin nostaa Logicomixin kokonaisuuden erittäin laadukkaaksi sarjakuvaksi, jota on ilo lukea. Visuaalisuus on jälleen kerran merkittävässä roolissa monimutkaisten asioiden yksinkertaistajana. En itse ole koskenut logiikkaan tai muuhunkaan yhteenlaskua vaativampaan matematiikkaan lukion jälkeen, mutta Logicomix tuo asiat hyvin käsiteltävään muotoon. Ja eihän tässä kirjassa lopulta ole kyse matematiikasta, vaan ihmisistä, yhteiskunnasta ja elämänkatsomuksesta. Intohimosta ja paremmasta huomisesta. Erittäin universaaleista asioista siis.

Arvosana: 81/100

Logicomix – Nerouden ja hulluuden rajalla
Apostolos Doksiadis ja Khristos H. Papadimitriou, käsikirjoitus – Alekos Papadatos, kuvitus
Kustannusosakeyhtiö Avain
Hinta Suomessa 25-30 €

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Arvio: Logicomix – logiikka koetuksella

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s