Arvio: Borgtron – Kootut tarinat

Borgtron_kansi

Jyrki Nissisen punk-underground-sarjakuva Borgtron on absurdia häröilyä. Se on myös kuvausta syrjäytymisestä ja ulkopuolisuudesta, ja siitä kun millään ei oikeastaan ole väliä, koska kaikki menee kuitenkin päin persettä. Borgtron on välillä naura ääneen –hauska, ja välillä sääliä herättävän ankea. Siinä on paljon samankaltaisuuksia kuin toisessa sekakäyttösekoilussa eli Megg, Mogg & Pöllössä. Siinä missä MM&P herätti edetessään lähinnä ahdistusta, Borgtron pysyy kuitenkin Nissisen anarkistisen DIY-zine-meiningin takia hieman kevyempänä. Se on jo alkuasetelmiltaan niin reikäpäinen, että sallii itselleen nauramisen.

Sarjakuvan nimihenkilö Borgtron on ”mieletön mutantti”, joka alkutarinoissa päätyy huostaanoton ja lestadiolaisperheessä vietetyn nuoruuden jälkeen vankilaan, josta hän vapauduttuaan muuttaa Kainuun metsiin. Borgtron ei ole ihminen, vaan ihmismaailmaa ymmärtämätön otus, joka pyrkii sopeutumaan ja selviytymään. Hänen kumppaninaan on ”kolmatta sukupuolta edustava” Marjatta, sadistinen ja nihilistinen olio jonka naamasta kasvaa jalkapari. Marjatta ja muut tahot heittelevät Borgtronia lukuisiin epämiellyttäviin tilanteisiin, joista tämä sitten yrittää venkoilla ulos parhaansa mukaan. Borgtron on alun perin ilmestynyt muutaman kerran vuodessa julkaistuissa lehdissä, jotka Nissinen on tehnyt käsityönä. Kootut tarinat –kirjaan on kerätty Borgtronin kymmenen ensimmäistä numeroa vuosilta 2006-2009.

Borgtron_sivu2

Tuo sarjakuvan perusasetelman kuvaus kertonee, että Borgtronin selittäminen ei ole mikään simppeli homma. Tarinoiden tilanteet vain tulevat eteen, ja lukijan täytyy Borgtronin tavoin hyväksyä, että tässä ollaan nyt, ja sitten katsotaan mitä tapahtuu. Sopivaan mielentilaan pääseminen on kuitenkin helppoa, sillä Nissinen virittää tyylillään tunnelman nopeasti. Tasapainoa älyvapaaseen kimpoiluun tuo Borgtronin jatkuvuus. Edellisessä tarinassa tapahtuneet asiat vaikuttavat seuraavaan, ja tilanteet muuttuvat tarinan edetessä. Tämä on virkistävä ratkaisu, sillä kovin usein screwball-tyyli ja toiminnan pidemmät vaikutukset sulkevat toisensa pois. Borgtron hyödyntää molempia ja tekee sen luonnollisesti.

Borgtron_sivu1
Kävi ilmi, että ”Lapin poliisit” on pitchattu Borgtronissa lähes vuosikymmen ennen sarjan ilmestymistä.

Borgtronin tyylistä tulevat jotenkin mieleen Warner Brosin vanhat Looney Tunes- ja Merrie Melodies –piirretyt. Molemmat ovat anarkistisia ja väkivaltaisia, vaikka Borgtron on punk-asenteensa takia myös yhteiskunnallinen ja anti-establishment-henkisempi. Siinä missä WB-piirretyissä väkivaltaa harjoittavat päähenkilöt hölmöjä pahiksia kohtaan, Borgtronissa iskut lentelevät joka suuntaan ja nimihahmo ottaa osumista suurimman osan. Borgtronin täydellinen välinpitämättömyys omaa kovaa kohtaloaan kohtaan antaa lukijalle luvan nauraa tapahtumille, vaikka synkeä elämän alavire taustalla jatkuvasti lymyääkin. Borgtronia ei voi kutsua syvälliseksi, mutta kyse ei ole myöskään tyhjäpäisestä kohkaamisesta.

Borgtronin kuvitus on strippisarjakuvatyyppistä selkeää linjaa, mustalla ja valkoisella. Jälki on tarkoituksellisen naivistista ja kankeaa. Borgtronin naama kääntyy useimmin vain 90 asteen erissä ja hahmojen mittasuhteet elävät ruuduissa tarpeen mukaan. Suuret ruudut pitävät meiningin sopivan rosoisena. Erityismaininta täytyy Borgtronissa antaa tekstaukselle, joka on olennainen osa tunnelmaa ja kuvitusta. Samaten lehtien alku- tai loppupäästä löytyvät tehtävä- ja kilpailuosiot ovat lähes yhtä viihdyttäviä kuin vanhojen Aku Ankka –näköispainosten vastaavat. Kootut teokset on melkoinen jötkäle, joka voi puuhasivujen kohdalla houkuttaa skippaamaan seuraavaan tarinaan, mutta siihen ei kannata langeta.

Borgtron_sivu3Borgtronin arviointi ja analysointi tuntuu jotenkin turhalta. Se on vähän sama kuin arvostelisi punkbändiä soiton puhtauden tai soundin kirkkauden perusteella. Ei se ole teoksen pointti millään tavalla, kun tarkoitus on tuottaa jotain mikä kuvastaa itseä ja omaa oloa. Kun tämä nyt kuitenkin on sarjisblogi, ja aika monta kappaletta hommaa on jo hierottu, niin mennään loppuun asti: Borgtron on hyvä. Se on hauska ja omaperäinen, ja ei rupea maistumaan puulta näin suuremmassakaan erässä. Karuimmat tarinat aiheuttavat sopivaa ahdistusta, mutta niiden tiloista päästään nopeasti yli. Tyyli toimii sekä lyhyissä sivun stripeissä että loppua kohti yleistyvissä pidemmissä tarinoissa. Nyrjähtänyttä huumorintajua Borgtronista nauttiminen edellyttää, mutta se ei liene liikaa vaadittu.

Arvosana: 76/100

Borgtron – Kootut tarinat
Jyrki Nissinen, käsikirjoitus ja kuvitus
Zum Teufel Kustannus
Hinta Suomessa n. 30 €

PS. En tiedä, onko sivujen alareunoissa rullaavat englanninkieliset tekstitykset lisätty sarjikseen tosissaan vain läpällä, mutta niitä kannattaa vilkuilla aina väillä.  Tarjolla on vielä lisäannos borgtronismeja, jos ruutujen sisältö ei meinaa riittää.

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Borgtron – Kootut tarinat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s