Arvio: Blacksad 1-3 – Kunnianhimoa tyylin alla

Blacksad1_kansi

Espanjalais-ranskalainen noir-dekkari Blacksad on tehnyt läksynsä. Ensimmäisen kirjan alkutahdeilta lähtien on selvää, että Marlowet on luettu ja nähty. Blacksadit ovat 50-luvun USA:han sijoittuvia tarinoita nimikkohenkilö-yksityisetsivän tutkimuksista korruption ja poliittisen kuohunnan sävyttämässä ympäristössä. Sarjakuvan omaperäisyys tulee siitä, että hahmot ovat eri eläinlajeja, joiden ominaisuudet kuvastavat esimerkiksi heidän luonteenpiirteitään, valta-asemaansa tai suhdettaan päähenkilökissaan. Käsikirjoittaja Juan Diaz Canales ja kuvittaja Juanjo Guarnido luovat Blacksadilla erittäin tyylipuhdasta noiria, joka toimii albumien lyhyissä annoksissa hyvin. Pidemmät tarinat voisivat herkästi venähtää itsetarkoituksellisen tyylikikkailun ja pastissin puolelle.

Blacksad2_sivu1Ensimmäinen albumi ”Kissa varjoisilta kujilta” on kirjoista se suurin klisee. Leffatähti-rakastettunsa murhaa selvittävä Blacksad tappelee tietään ylös korruptoitunutta valtajärjestelmää. Kirjan tehtävä on lähinnä esitellä maailma ja sen tärkeimmät hahmot lukijalle. Tarina on täynnä kovia otteita ja nihilististä maailmankuvaa, kuten tyylilajiin kuuluukin. Toinen albumi ”Valkoinen valtakunta” ottaa hahmoista, tyylistä ja maailmasta jo paljon enemmän irti. Yhteiskunnan luokkaeroja, rotujännitteitä ja paikallisten natsien herättämää kauhua kuvataan taitavasti eläinhahmojen avulla. Hirressä roikkuva Jim Crow heti tarinan alussa asettaa tylyn tunnelman, ja lyhyt albumi pääsee vaikuttavaan surumielisyyteen tarinansa aikana. Kolmas ”Punainen sielu” käsittelee fiktionimillä senaattori McCarthyn kommunistivainoja, neuvostovakoilua ja menneisyyden rikoksia. Se asettuu laadultaan ensimmäisen ja toisen kirjan väliin. Samanlaista vakavuutta tai vaikuttavuutta ei tavoiteta kuin Valkoisessa valtakunnassa, mutta vahvat linkit todelliseen historiaan pitävät tarinan mielenkiintoisena eivätkä kliseekikkailut äidy liian alleviivaaviksi.

Blacksad1_sivu1

Jos käsikirjoituksen ennalta-arvattavuus meinaa välillä hiertää, niin kuvitus hyvittää sitä aika paljon. Guarnidon taide on todella kaunista katsottavaa. Vaikka viiva on selkeää ja perinteistä, toimintaan saadaan vauhdin tuntua ja nyrkiniskut läsähtelevät verkkokalvoille painavan näköisesti. En osaa selittää, mistä tämä tarkemmin johtuu, mutta Guarnidon animaattoritaustalla voi olla osuutta asiaan. Kuvakulmat, ilmeikkyys ja tunnelma ovat kuvituksessa huippulaatua. En kutsuisi sitäkään uraauurtavaksi tai valtavan omaperäiseksi, mutta tällaisella piirtojäljellä sarjiksesta on vaikea olla nauttimatta. Pro on aina pro.

Blacksad3_sivu2

Albumiformaatti on eurosarjiksista tuttu, eli sivuja on vähän, mutta ne ovat suuria. Blacksadin tyyli on sovitettu toimimaan juuri tässä muodossa: siirtymiin ei kuluteta turhaa aikaa, ja lukijan tehtävä on täyttää mielikuvituksellaan kohtausten väliin jäävä tila. Toisaalta kohtauksissa hahmojen ilmeisiin ja kehonkieleen kiinnitetään paljon huomiota. Tiiviisti rajatut, henkilökeskeiset kohtaukset ovatkin ehdottomasti Blacksadin suola. Sarjakuva on usein vähäpuheinen ja siksi se on mahdollista lukea nopeastikin, mutta kuvitus houkuttelee viettämään aukeamilla aikaa, mikä on sarjakuvalle ns. aika hyvä ansio.

Blacksad2_sivu3

Noir-tyylisen sarjakuvan tekeminen on haastavaa: kaikki tällaiseen dekkariin kuuluvat tyylikikat on käytetty niin moneen kertaan, että niitä on vaikea olla käsittelemättä ainakin osittain parodiana. Samat temput on nähty sarjiksissa Lassista ja Leevistä Mikki Hiiriin ja Sin Cityyn. Vaikka Blacksad on enemmän kunnianosoitus kuin irvailu, tuppaavat minäkertoja, kohtalokkaat naiset ja rähjäiset kuppilat herättämään huvitusta ainakin saman verran kuin ne luovat tunnelmaa. Blacksad on yhtä paljon tyylikokeilu kuin itsenäinen teos, ja siksi sille on vaikea antaa täyttä tunnustusta. Kirjat ovat kuitenkin sen verran nopeita luettavia, että ne kannattaa ehdottomasti tarkistaa. Jos jokainen teoksista olisi Valkoisen valtakunnan tasoinen, puhuttaisiin jo klassikosta.

Arvosana: 73/100

Blacksad 1-3: Kissa varjoisilta kujilta; Valkoinen valtakunta; Punainen sielu
Juan Diaz Canales, käsikirjoitus – Juanjo Guarnido, kuvitus
Arktinen Banaani
Hinta Suomessa 10-15 €/kirja

Blacksad2_sivu2

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s