Arvio: Borgtron – Kootut tarinat

Borgtron_kansi

Jyrki Nissisen punk-underground-sarjakuva Borgtron on absurdia häröilyä. Se on myös kuvausta syrjäytymisestä ja ulkopuolisuudesta, ja siitä kun millään ei oikeastaan ole väliä, koska kaikki menee kuitenkin päin persettä. Borgtron on välillä naura ääneen –hauska, ja välillä sääliä herättävän ankea. Siinä on paljon samankaltaisuuksia kuin toisessa sekakäyttösekoilussa eli Megg, Mogg & Pöllössä. Siinä missä MM&P herätti edetessään lähinnä ahdistusta, Borgtron pysyy kuitenkin Nissisen anarkistisen DIY-zine-meiningin takia hieman kevyempänä. Se on jo alkuasetelmiltaan niin reikäpäinen, että sallii itselleen nauramisen. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: Äideistä parhain – Haastava psykoanalyysikirja kirjoittamisesta

ÄideistäParhain_kansi

Alison Bechdelin toinen omaelämäkerrallinen romaani Äideistä parhain on aikamoisen monimutkainen metaviidakko. Isäsuhdetta käsitellyt Hautuukoti keskittyi Bechdelin lapsuuden ja nuoruuden tärkeisiin tapahtumiin, äitisuhteesta kertova Äideistä parhain on tarina kirjoittamisesta. Bechdel kertaa ja reflektoi kirjoitusprosessiaan molempien kirjojen kohdalta. Tuntuu siltä, että Hautuukoti on ollut tekijälleen niin valtava työ, että sitä on täytynyt prosessoida toisenkin kirjan verran. Äideistä parhain on itsenäinen teos, mutta sitä ei olisi olemassa ilman edeltäjäänsä. Lue loppuun

Arvio: Corto Maltese – Herra presidentin voodoo/Mysteerien laguunit

Corto3_sivu1

Corto-koulu jatkuu Jalavan värillisten uusintapainosten kahlaamisella. Tällä kertaa vuorossa olivat useamman lyhyen tarinan kokoavat Herra presidentin voodoo ja Mysteerien laguunit. Nämä lyhyet seikkailut avaavat Corto Maltesen hahmoa jopa enemmän kuin pitkä Suolaisen meren balladi teki. Näissä Hugo Pratt pääsee käsittelemään useita aiheita ja testailemaan eri kerrontatapoja. Tarinoiden tyyli vaihtelee perinteisestä seikkailusta veijaritarinoihin ja unenomaisempiin novelleihin. Yhdistävänä tekijänä molemmissa kirjoissa kulkee legenda El Doradosta ja Cibolan seitsemästä kultakaupungista. Lue loppuun

Arvio: Blacksad 1-3 – Kunnianhimoa tyylin alla

Blacksad1_kansi

Espanjalais-ranskalainen noir-dekkari Blacksad on tehnyt läksynsä. Ensimmäisen kirjan alkutahdeilta lähtien on selvää, että Marlowet on luettu ja nähty. Blacksadit ovat 50-luvun USA:han sijoittuvia tarinoita nimikkohenkilö-yksityisetsivän tutkimuksista korruption ja poliittisen kuohunnan sävyttämässä ympäristössä. Sarjakuvan omaperäisyys tulee siitä, että hahmot ovat eri eläinlajeja, joiden ominaisuudet kuvastavat esimerkiksi heidän luonteenpiirteitään, valta-asemaansa tai suhdettaan päähenkilökissaan. Käsikirjoittaja Juan Diaz Canales ja kuvittaja Juanjo Guarnido luovat Blacksadilla erittäin tyylipuhdasta noiria, joka toimii albumien lyhyissä annoksissa hyvin. Pidemmät tarinat voisivat herkästi venähtää itsetarkoituksellisen tyylikikkailun ja pastissin puolelle. Lue loppuun

Arvio: The Complete Persepolis – Ennakkoluulot romuksi

Persepolis_kansi

Persepolis on yksi sarjakuvan ylistetyimpiä klassikoita. Se kertoo tekijänsä Marjane Satrapin elämäntarinan noin 8-vuotiaasta kahdenkympin toiselle puolen. Elämää varjostavat hänen kotimaassaan Iranissa käytävä sota ja jatkuvasti otteitaan tiukentava islamilainen fundamentalistihallinto. Teoksena Persepolis on älyttömän monipuolinen: se opettaa valtavasti Iranin historiasta, Lähi-idän tilanteesta ja kaikesta siitä mikä on johtanut heidän maastamuuttoonsa eli meidän maahanmuuttoomme. Se vetoaa tunteisiin ja puristaa lukijansa sydäntä tiukkaan otteeseen. Se käyttää taidettaan taitavasti tekstin tukena ja tahtoo välillä läkähdyttää lukijan silkan informaation määrän alle. Liian raskaaksi Persepolis ei käy, sillä halu tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, puskee kääntämään sivuja. Lue loppuun

Arvio: Megg, Mogg & Pöllö – Hauska ja aivan kamala

MeggMoggPöllö_kansi

Megg, Mogg & Pöllö on herättänyt kuohuntaa sarjispiireissä viime aikoina. Suomalaiseksi käännössarjakuvaksi kyseessä on melko poikkeava pala sarjakuvataidetta. Simon Hanselmannin naivistisen yksinkertaisesti kuvitettu kuvaus syrjäytymisestä, näköalattomuudesta ja kaikin puolin paskasta elämästä ei päästä helpolla. Se kutkuttaa sopimattomuudellaan ja törkeydellään samoja nauruhermoja kuin vaikkapa tv-komedia It’s always sunny in Philadelphia, mutta komediaa enemmän kyse on läpeensä lohduttomasta kertomuksesta niistä, jotka eivät koskaan päässeet elämän kyytiin. Lue loppuun

Arvio: Vartijat ennen: Koomikko/Rorschach – Antisankareita paremmin ja huonommin

VartijatEnnen2_kansi

Ensimmäinen kosketukseni Vartijat ennen –sarjoihin ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta. Ennen-tarinoita on laadittu yhteensä yhdeksän kappaletta (joista tosin suomennettu on vain neljä), joten tuomiota ei kannata tehdä kahden maistiaisen perusteella. Tässä kokoelmassa pääosassa ovat antisankarit Koomikko ja Rorschach. Molemmat tarinat on kirjoittanut Brian Azzarello, ja siksi onkin yllätys, kuinka eri tasoiset ne lopulta päätyvät olemaan. Lue loppuun