Arvio: Corto Maltese – Suolaisen meren balladi

CortoSMB_kansi

Huono sarjakuvaharrastaja ilmoittautuu. En ole koskaan lukenut ainuttakaan Corto Maltesea, mutta nyt (siis 2014) kun ensimmäinen, vuonna 1967 ilmestynyt Corto Maltese on saanut uuden suomennoksen ja julkaisun, on mitä sopivin hetki paikata aukko. ”Suolaisen meren balladi” on tarinalle varsin osuva nimi, sillä huolimatta seikkailusta, kieroilusta, aseista ja räjähdyksistä, tunnelma on koko kirjan ajan nimenomaan balladimainen. Suvereenisti kaikki tilanteet selvittävä Corto Maltese antaa sarjakuvassa äänen myös teoksen miljöölle, merelle ja saaristolle. Ihmishahmojen lisäksi tarinan tärkeimmän tekijän tittelistä kilpailee kunnioitusta herättävä Tyyni valtameri, balladin innoittaja.

Hugo Prattin Corto Maltese on yksi sarjakuvan suurimmista klassikoista. Itse muistan sen lähinnä lapsuuden kirjastovierailuista, jolloin 10-vuotias paineli nopeaa tahtia niiden ohi kohti hauskemman näköisiä Lucky Lukeja ja Asterixeja. Suolaisen meren balladi on ensikosketukseni tähän sarjakuvaan ja sen pohjalta Corto Malteseen latautuu peruskäsityksen lisäksi paljon odotuksia. Kyseessä on kuitenkin sarjan aloitus, ja lukija jää odottamaan uusia tarinoita avaamaan hahmojen taustoja ja persoonia.

CortoSMB_sivu1

Suolaisen meren balladin tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan Tyynelle valtamerelle. Rikkaan suvun vesat Cain ja Pandora ovat haaksirikkoisia, jotka päätyvät arvaamattoman ja äkkipikaisen kapteeni Rasputinin panttivangeiksi. Heitä pyrkii suojelemaan Rasputinin vanha tuttu Corto Maltese. Tarinaan sekoittuu myös sotilaita mm. Saksan, Japanin ja Uuden Seelannin armeijoista. Suolaisen meren balladi yhdistää historiallisia tapahtumia fiktioon ja tukeutuu myös faktatietoon tapahtumaympäristöstään ja sen alkuperäisasukkaista. Hahmot eivät ole hyviä tai pahoja, vaan Corto Maltesesta löytyy antisankarin piirteitä samalla tavoin kuin Rasputinista samaistuttavaa. Tämä herättää välittömästi mielenkiinnon ja lupaa hyvää tulevaisuuden tarinoille.

Prattin kerronta on tarkkaa ja realistista. Sille vaikuttavan vastapainon tuo lähes impressionistinen kuvitus, jossa tärkeintä on välittää lukijalle oikea tunnelma. Vaikka Prattin piirtotyyli on pelkistetty, hahmot ovat todella ilmeikkäitä ja taustat luovat tarinalle hienosti oikeanlaista tunnelmaa. Ne käyttävät taitavasti niukkaa yksityiskohtien määrää korostamaan olennaista jokaisesta ruudusta. Koska olen Maltese-ummikko, en osaa vielä verrata Suolaisen meren balladin kuvitusta myöhempiin tarinoihin. On mielenkiintoista nähdä, muuttuuko kuvitus vähemmän kulmikkaaksi Prattin rutinoituessa hahmojen piirtäjänä. Nyt jälki on hieman karkeaa, mutta silti harkittua.

CortoSMB_sivu2

Aiempi käännös albumista on tehty ranskan kielestä, mutta tämä uudistettu painos on käännetty alkuperäisestä italiasta. Suomennos ei edelleenkään ole virheetön, silmiinpistävän tönkköjä lauseita esiintyy kirjassa muutamia siellä täällä. Suolaisen meren balladi ei varmasti ole ollut helpoin käännettävä, sillä dialogia esiintyy välillä melkoiset määrät. Sen kääntäminen suomeksi sujuvasti ja niin, että puhekuplien tila vielä riittää, tuntuu välillä olleen haastavaa. Toinen käännöksessä mietityttävä seikka on alkuasukkaiden puheenparsi, joka on jonkinlainen sekoitus suomalaista murretta ja vanhoista Tinteistä lainattua ”me vain haluta Mekkaan mennä” –tyyliä. Perinteinen, jopa vanhanaikainen ratkaisu jättää miettimään, onko stereotypia paras tapa kuvata alkuperäisasukkaiden puhetta.

CortoSMB_sivu3

Pelkän Suolaisen meren balladin lukemalla ei vielä voi nostaa Corto Maltesea sarjakuvien ajattomaksi kruununjalokiveksi, mutta se ei varmasti ole tarkoituskaan. Kun kyse on pidemmästä sarjasta, on avausosa lähinnä tunnelman asettaja ja hahmojen esittelijä. Tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin jo oikea, itsenäinen tarina, joka rakentuu rauhassa ja toimii omillaan. Paria mutkat suoristavaa ”selvittyään tiukasta tilanteesta Corto Maltese…” -hetkeä lukuunottamatta juoni etenee mukaansatempaavasti ilman häiriöitä.

Suolaisen meren balladi on nautittava lukukokemus. Täytyy kuitenkin myöntää, että se ei aivan vastannut odotuksiani. Mitään vikaa teoksessa ei ole, mutta niin vangitseva ja vaikuttava se ei ole, että olisin heti ryntäämässä kirjastoon haalimaan loput Malteset käsiini. Väärin luettu, ilmeisesti, tai sitten ennakkokäsitys latistaa ensifiiliksiä väkisinkin. Malteseja on julkaistu Suomessa hieman satunnaisessa järjestyksessä, joten ilmeisesti niiden kronologinen lukeminen ei ole ehdoton edellytys. Avausosa on kuitenkin hyvä käydä läpi ensimmäisenä, jotta alkuasetelmat ja pelin henki tulevat tutuiksi. Suolaisen meren balladin perusteella edellytykset Maltese-hypetykselle ovat olemassa mutta eivät täysin lunastetut, joten odotan innolla mihin suuntaan seuraavat tarinat arvostustani sarjakuvasta vievät.

Arvosana: 79/100

Corto Maltese: Suolaisen meren balladi
Hugo Pratt, käsikirjoitus ja kuvitus
Kustannusosakeyhtiö Jalava
Hinta Suomessa n. 39 €

PS. Erityismaininta kirjasta täytyy antaa vielä esipuheelle. Se on laadittu huolellisesti taustoittaen ja rakentuu taitavasti. Historian ja nykypäivän tositapahtumista yhteyden Corto Malteseen luova kirjoitus tukeutuu valokuviin ja dokumentteihin. Harvoin silkka sarjakuvan esipuhe tuntuu jo sivistävältä ja kiehtovalta. Erittäin jees!

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Arvio: Corto Maltese – Suolaisen meren balladi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s