Vartijat ennen on rahantahkoamissarja. Kustantaja DC lämmittelee Vartijat-klassikon hahmoja kolmekymmentä vuotta alkuperäisteoksen ilmestymisen jälkeen tasan yhdestä syystä. Kaupallisuudessa ei tietty ole sellaisenaan mitään vikaa, aika iso osa sarjakuvan kehitystä ja historiaa pohjaa puhtaan kapitalistiseen markkina-ajatteluun. Ei kuitenkaan lupaa kauhean hyvää, jos kenties kaikkein legendaarisimpaan sarjakuvaan ruvetaan laatimaan ennakko-osia täysin ilman tarinan alkuperäisen luojan suostumusta. Kyllähän kokeneet tekijät ja kiinnostavat hahmot jonkinlaisen tason takaavat, mutta onko se riittävästi?
Ennen-sarjaan eri tekijät ovat laatineet omia näkemyksiään Vartijoiden hahmojen vaiheista ennen alkuperäissarjan tapahtumia. Tässä kirjassa omat tarinansa saavat Minuuttimiehet, 1940-luvun ensimmäiset naamioidut kostajat, sekä Silkkiaave, äitinsä varjossa elävä toisen polven sankari. Molemmat ovat alkuperäisen Vartijoiden kannalta helppoja maaleja: Moore sivuaa Minuuttimiesten skandaalimaista historiaa kirjassa vain lyhyesti, ja Silkkiaaveen painia oman verenperintönsä kanssa on yksinkertaista laajentaa. On siis helppo ymmärtää, miksi DC on halunnut tyydyttää lukijoiden himoa lisätarinoilla. Varsinkin Minuuttimiehet jättävät lukijalle alkuperäisteoksessa valtavasti kysymyksiä, mutta se on ollut tarkoituskin.
Minuuttimiesten rooli alkuperäisteoksessa on esittää sankaruuden ihannetta, joka kuitenkin osoittautuu nopeasti toimimattomaksi. Sitä kiiltokuvaa Vartijoiden henkilöt sitten ajavat takaa kukin tavallaan. Minuuttimiesten tarina on kertomus siitä, miten skandaalit ja sensaationhakuisuus vesittivät sankareiden toiminnan, ja ironisesti Darwyn Cooken tarina tyytyy mässäilemään samoilla skandaalimaisilla aineksilla, joita se käsittelee. Hahmojen seksuaalisuudet, alkoholiongelmat ja traumataustat heitetään soppaan tuomaan rankkuutta ilman syvyyttä. Samaten lapsiporno ja lapsenmurhat tuntuvat olevan teemoina tarinassa vain järkyttämässä lukijaa. Tällaista eksploitatiivisuutta on tottunut odottamaan esimerkiksi Sin Cityn kaltaiselta ”tyyli ennen substanssia” –sarjakuvalta, mutta Vartijoiden henkeen se sopii heikosti.
Silkkiaaveen seikkailu ei hyödynnä samoja halpoja tehokeinoja, mutta paljon parempaan suoritukseen ei yllä sekään. Tarinasta tulevat mieleen 90-luvun Hämikset tai Ryhmä-X:t, jotka olivat simppeliydellään ja ”lihakset+tissit”-kuvitustyylillään 14-15-vuotiaalle melkoista mannaa, mutta nykyään tuntuvat valitettavan ohuilta ja vanhentuneilta. Silkkiaaveen soolotarinan juoni liikkuu ennalta arvattavasti ja naurettavan hölmön pahiksen avulla eteenpäin hyödyntäen kaikki tyylikliseet, joita tarinan ajankohtaan, 60-70-lukujen taitteeseen, voi yhdistää. Lisäksi hahmojen kovismainen kielenkäyttö tuntuu jotenkin päälleliimatulta. Kuvitus muistuttaa todella Michelinie/Bagley-ajan Hämähäkkimiehiä ja siksi vetoaa minuun jollain tasolla, mutta mitään erityismaininnan arvoista ei mielestäni tarinaan sisälly. Kirjan loppuun liitetty Amanda Connerin, Silkkiaave-tarinan tekijän, saatesana on toisaalta sympaattinen, mutta toisaalta häntä käy lähes sääliksi. Kovin ihmeellisestä sarjakuvasta kun ei lopulta ole kyse.
Molemmissa tarinoissa esiin hahmoista nousevat straight man Yöpöllö sekä sankareista ristiriitaisin eli Koomikko. Koomikon hahmo tuntuu olevan sekä Cookelle että Connerille hedelmällinen, sillä molemmat saavat hänestä irti ne vähät tämän kirjan taustoja syventävät hetket. Vartijoiden hahmovalikoima tarjoaisi paljonkin mahdollisuuksia lisätarinoiden kirjoittamiseen, mutta epätodennäköistä on, että niillä olisi mitään lisäarvoa tarinaan. On Batmankin hyvä hahmo mutta ei se tarkoita, etteikö siitäkin olisi tehty hyllymetreittäin heikkotasoista sarjakuvaa.
Jäin lopulta pohtimaan, usuttiko alkuperäinen Vartijat minut asettamaan Ennen-tarinoille kohtuuttomia ennakko-odotuksia. Voi hyvin olla, että keskityin lukiessani etsimään puutteita normaalia innokkaammin, joten arviota on vaikea tehdä vertaamatta Vartijoihin. Toisaalta, ilman kytköstä alkuperäisteokseen minun on vaikea kuvitella, miksi juuri nämä melko höttöiset purkkasarjakuvat olisi kannattanut painaa koviin kansiin ja julkaista erillisenä kokoelmana. Paljon vähintään samanlaatuista ja parempaa tavaraa jää joka vuosi vain lehtien sivuille. Ei näistä tarinoista mitään haittaa ole, ja kyllä ne kertaalleen lukee, mutta ei paljon enempää. Jos haluaa ratsastaa klassikon suosiolla, täytyy kestää myös alkuperäisteoksen jalkoihin jääminen.
Arvosana: 42/100
Vartijat ennen – Minuuttimiehet/Silkkiaave
Darwyn Cooke & Amanda Conner, käsikirjoitus ja kuvitus
Egmont Kustannus
Hinta Suomessa 20-25 €
Hyllyy 
2 vastausta artikkeliin “Arvio: Vartijat ennen: Minuuttimiehet/Silkkiaave – Ansaitusti Alan Mooren varjossa”