Arvio: Sandman Deluxe: Kirjat 1-3 – Goottia uniaikaa

sandman_kansi

Rytinällä suomalaisiin sarjakuvageimeihin tulleen RW Kustannuksen suurin kulttuuriteko taitaa olla Sandmanin julkaiseminen kokonaisuudessaan suomeksi. Sarjakuvan ja fantasian klassikkoteos ei ole helpoin mahdollinen lähestyttävä, useastakin syystä. Sandman Deluxe on madaltanut sarjikseen tarttumiskynnystä ja paketoinut Sandmania nippuihin, joihin varovaisempikin lukija uskaltaa tarttua, ja joista kykenee nauttimaan niin yksittäisinä kirjoina kuin myös pidempänä saagana.

Kun olen aiemmin kysellyt Sandmanista tutuilta, kukaan ei oikein osannut (tai halunnut) selittää mistä sarjis kertoo. Vastaantulleet kokoavat teokset ovat olleet järkälemäisiä ja hinnaltaan kolminumeroisia, ja aina kaupasta on löytynyt jotain kevyempää ja edullisempaa. Alkuvaikeuksista ylipääseminen on vaivan arvoista, sillä Sandman on mielikuvituksellinen ja perspektiiviä laajentava lukukokemus.

Nyt kun suupalat ovat inhimillisen kokoisia, olen ymmärtänyt, että sarjakuvaa on todellakin vaikea kuvailla. Haaste tulee siitä, että sarjakuvan nimi on harhaanjohtava. Ensimmäisessä kirjassa päähenkilö vielä todella on Sandman, mutta myöhemmin hänestä tulee lähinnä episodeja (pidempiä ja lyhyempiä) löyhästi yhdistävä tekijä. Neil Gaimanin käsissä Sandman on ennen kaikkea maailmankuva, lähestymistapa joka tuo tekijänsä luovuuden ja äänen näkyväksi. Sen kantavia teemoja ovat synkät kauhutyyppiset asetelmat, elämän ja kuoleman pohdinta sekä tarinoiden synty, elo ja kerronta. Sandman on monipuolinen ja mukaansatempaava luotaus Gaimanin mieleen.

Juonesta lyhyesti: Sandman on monilla nimillä tunnettu unien valtias, yksi Ikuisista (jumalia vanhempia kurko-olentoja, mukana mm. Kuolema, Kohtalo ja Kaiho). Hän hallitsee unimaailmaa ja pitää jöötä kukkoileville uniolennoille. Lisäksi hän seikkailee ja sekaantuu tapahtumiin maan päällä tuon tuostakin. Yleensä hän vain ilmestyy asetelmaan, joka on vaihtuvien ihmishahmojen avulla rakennettu. Kirjojen 1-3 aikana Sandmanin rooli muuttuu jo tarkkailevammaksi, ja tilaa annetaan Gaimanin monipuolisen mielikuvituksen muille tuotteille.

Taide Sandmanissa on loppujen lopuksi yllättävänkin perinteistä. Hahmot, ruuturakenteet ja väritys vahvistavat unenomaista (pääosin synkkää) tunnelmaa, mutta kuvitus on Sandmanissa enemmänkin vain käsikirjoituksen tukena. Siksi on hienoa, että kansikuvia ja sarjakuvan inspiroimia muiden taiteilijoiden teoksia on kirjoissa nähtävillä. Sandmanin suurin ansio on sen välinpitämättömyys raja-aidoista, ja teokset laajentavat Sandmanin visuaalisuutta kuvitusta pidemmälle. Pysäyttäviä sivujakin löytyy suurten kokoavien painajaiskuvien ja niiden sisään sidottujen tiukasti rajattujen ruutujen sommitelmista.

sandman_sivu

Pari kuvitusnäytettä. Oikeanpuoleinen on kolmannesta kirjasta, jonka lopussa on yhden tarinan käsikirjoitus yhdistettynä kuvitusluonnoksiin. Erittäin mielenkiintoinen.

Sandman on ehdottomasti sarjakuvan yleissivistystä ja hyvälaatuiset suomijulkaisut ovat poistaneet viimeiset tekosyyt sen skippaamiselle. Ihan ylitsevuotavimpiin ylistysvuodatuksiin en kuitenkaan lähde mukaan. Voin kuvitella, että Sandman on valtavan voimakas kokemus goottinuoruutta elävälle ja kuulumattomuuden tunnetta kokevalle ihmiselle, mutta itselleni jostain The Cure-The Crow-Veren vangit –akselilla leijuva estetiikka tuntuu välillä huvittavalta. En tiedä kuka tuli ensin (no Cure ainakin), mutta ei sillä 2010-luvun lukijalle niin paljon väliä olekaan. Maailma, jossa tarinat liikkuvat on omaperäinen, mutta suurin osa outoudesta ja filosofiasta ei kuitenkaan ole ennennäkemätöntä. Sandman on erittäin hyvä sarjis muiden erittäin hyvien sarjisten joukossa.

Lukijan näkökulmasta Sandman ei ole helpoin luettava. Kokemattomammalle sarjakuvan lukijalle tarinan poukkoilu, hahmoarmeijojen esittely ja intertekstuaalisuuden viidakko voivat aiheuttaa uupumusta. Tarinoita saa lukea pariin otteeseen ja ajatuksella. On kuitenkin erittäin mukavaa lukea sarjakuvaa, jonka tekijät eivät aliarvioi yleisöään. Sandmanin lukemisesta tulee tyydyttävä ja viihdyttävä olo samanaikaisesti, ja se on ansio.

Sandman Deluxe -kirjat 1-3 ovat tyyliltään, teemoiltaan ja kerronnaltaan toisistaan selvästi poikkeavia. Ne esittelevät sarjan päähahmon ja asetelman tarjoamia mahdollisuuksia eri näkökulmista. Ainakin tähän saakka Sandmanin lukeminen on ollut hyvin mielenkiintoista ja sarjakuva on kehittynyt tarina tarinalta. Sandman on jälleen yksi syy ottaa sarjakuva taidemuotona tosissaan.

Arvosana: 84/100

Sandman Deluxe: Kirjat 1-3
Neil Gaiman, käsikirjoitus – Sam Kieth, Mike Dringenberg, Malcolm Jones III, Kelley Jones, Charles Vess & Colleen Doran, kuvitus
RW Kustannus
Hinta Suomessa 25-35€/kirja

4 vastausta artikkeliin “Arvio: Sandman Deluxe: Kirjat 1-3 – Goottia uniaikaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s