Arvio: Valtakunta ja voima – Koko DC-universumin kokoinen pompöösi ooppera

Alun perin vuonna 1996 neliosaisena minisarjana julkaistu Valtakunta ja voima (Kingdom come) on taiteilija Alex Rossin hengentuote. Maalauskuvituksin vaikuttavaa sivuntäytettä tuottava Ross oli kovassa huudossa 90-luvun puolivälissä, ja kun hän esitteli idean minisarjasta DC:lle, oli vastaanotto mitä todennäköisimmin vähintäänkin innokas. Mark Waidin käsikirjoittama minisarja on suomennettu ja koottu koviin kansiin muutama vuosi sitten. Kyseessä on virallisen DC-kaanonin ulkopuolelle sijoittuva kokonaisuus, joka yltyy tarinan edetessä lievästi sanottuna kohtalokkaisiin mittasuhteisiin.

Valtakunta ja voima sijoittuu 2000-luvun alkupuolelle, todellisuuteen jossa ikääntyvät alkuperäiset DC-supersankarit ovat vetäytyneet valokeilasta kukin tahoilleen, ja heidän jälkipolvellaan on ns. lähtenyt mopo keulimaan. ”Sankari” on häilyvä käsite, kun räkänokkaiset nulikat pistävät taisteluissaan kaupunkia sileäksi silkasta supervoimailun ilosta. Vanhat jäärät näkevät tarpeelliseksi palata valokeilaan pistämään riehuvat amatöörit kuriin. Valtakunta ja voima on pohdiskelma historiattomuuden tuottamasta näköalattomuudesta, vallan ja vastuun luonteesta sekä jäätävästä rymistelystä isoissa tappeluruuduissa.

Satunnaiselle DC-sarjisten lukijalle haastetta kirjassa tuottaa silkka hahmojen määrä. Jos tuntemus on tasolla ”Teräsmies, Batman ja se lyhtyjäbä jolla oli paska leffa”, niin toista sataa nimettyä hahmoa saattaa aiheuttaa lukiessa hieman sekaannusta. Tarina pyörii varsinkin rakennusvaiheessa niin useassa eri piirissä, että juonen perästä kiinni saaminen vaatii työtä. Tämä ei tietenkään ole vastaavanlaajuisille sarjistarinoille mitenkään epätavallista, ja kokonaisuus selkenee lopulta nopeasti, kun malttaa urheasti painaa läpi hahmosuman. Toisaalta vannoutuneemmalle lukijalle tarina tarjoaa paljon viittauksia DC-universumiin, ja Suomessa hieman vähemmän ruutuaikaa saaneet tärkeät hahmot, kuten Kapteeni Ihme ja Ihmenainen nousevat ilahduttavasti Teriksen ja Batmanin rinnalle avainpelaajiksi.

Kirjan muodostuminen taiteilijan ympärille näkyy: tarinaa edistetään paljon visuaalisesti, ja dialogi ei tarjoa ihmeellisyyksiä. Kuvitus on kuitenkin silmiinpistävän komeaa, ja luova asettelu sekä huikeat värimaailmat vakuuttavat sivu toisensa jälkeen. Alex Rossin uniikki tyyli on ainakin itselleni ollut aikanaan silmiä avaavaa siitä, mitä kunnianhimoisen mainstream-sarjakuvan tekeminen tarkoittaa. Vaikka dialogin vähyys sallisi sarjakuvalle nopeankin läpikahlauksen, ei se missään nimessä kannata, sillä kuvien kokonaisuuksien hahmottaminen ja tarinan flow pääsevät oikeuksiinsa taiteeseen kunnolla keskittymällä.

Valitettavasti tarina ei ainakaan itseeni tee suurta vaikutusta. DC-universumissa hahmojen voimat ovat valtavia ja maapallon kohtaloa pienempiä panoksia harvoin nähdään. Tämä alkaa väistämättä puuduttaa hieman useamman näitä spesiaalitarinoita lukenutta. Samoin useammin kuin harvemmin toistuva vastakkainasettelu Teräsmiehen ja Batmanin välillä menettää jossain vaiheessa tehoaan. Valtakunta ja voima sisältää paljon yhtymäkohtia vielä legendaarisempaan Yön ritarin paluuseen, ja tämä vie auttamatta Valtakunnan ja voiman tarinalta ytyä pois. Teemojen asettelu, Teräsmiehen kipuilut ja Kapteeni Ihmeen mielenkiintoinen rooli vievät kokonaisuuden plussan puolelle, mutta ei kirja silti oman suosittelulistani kärkeen nouse. Ei Valtakunta ja voima ajan- tai rahanhukkaa ole, mutta mielummin kannattaa silti lukea Rossin toinen magnum opus, kilpailevalle kustantamolle pari vuotta aiemmin tehty Marvels.

Arvosana: 60/100

Valtakunta ja voima
Mark Waid, käsikirjoitus – Alex Ross, kuvitus
Egmont Kustannus
Hinta Suomessa n. 20 €